• In English
• Sivukartta
• Palaute
• Hae tietoa
• Yliopiston intranet

FI-20014 Turun yliopisto, Finland. Puh. +358 2 333 51

• 1. Dekaani
• 2. Johtokunta
• 3. Laitokset
• 4. Tiedekunnan kanslia
• 5. Työryhmät
• 6. Henkilöstölle

Vanha viisaus väittää, että asiat muuttuvat ajan myötä ja samalla myös ihminen muuttuu. Ajatuksessa voi olla perää, jos miettii asiaa vaikkapa ihmisiän näkökulmasta, jolloin muutosten omaksuminen ja niihin sopeutuminen tapahtuu vähitellen pitkän ajan kuluessa. Yliopistoissa muutos näyttäytyy tällä hetkellä  toisessa valossa. Aikaisempia sopimuksia ja vakiintuneita käytäntöjä korvataan uusilla nopeassa tahdissa, kun hallinnon ja sen yksiköiden tehtäviä ja vastuita järjestetään uuden yliopistolain edellyttämällä tavalla. Muutosten sisältöä ja tavoitteita voi olla vaikea hahmottaa ja ymmärtää, saati hyväksyä, vaikka ymmärtäisikin, että taustalla vaikuttavat yhteiskunnan kehitystä säätelevät maailmanlaajuiset muuttujat. Niiden seurauksena ovat monet sellaisetkin taloudelliseen taantumaan liittyvät ilmiöt, jotka on aikaisemmin totuttu yhdistämään yliopistojen ulkopuoliseen maailmaan, tulleet jäädäkseen myös yliopistoihin. Muutoksiin liittyvästä terminologiasta samalla tullut keskeinen osa työyhteisön päivittäistä kielenkäyttöä. Vilkasta keskustelua on viime aikoina käyty mm. siitä, miten yliopistojen tilanne muuttuu, kun niistä tulee julkisoikeudellisia oikeushenkilöitä, ja miten työntekijöiden asema muuttuu, kun virkasuhteesta siirrytään työsuhteeseen.

Mitä kaikkea meneillään olevasta kehityksestä seuraa koko yliopiston tasolla ja miten humanistinen tiedekunta muuttuu sen tuloksena, emme vielä tarkkaan tiedä. Vaikka muutoksen pysyvyyteen olemme jo tottuneet ja vaikka emme elä poikkeustilassa, edessämme ovat kaikesta huolimatta haasteiden täyteiset ajat. Niukka taloudellinen tilanne ja kiristyvä kilpailu resursseista pakottavat yksiköt jatkuvaan toiminnan arviointiin ja seurantaan kaikilla sektoreilla. Asian voi nähdä myönteisenäkin. Murros tarjoaa tilaisuuden käydä perusteellista keskustelua tiedekunnan nykytilasta ja tulevaisuudesta sekä toimenpiteistä, joilla voimme toimia yksikkömme ja yliopistomme  parhaaksi. Keskeisenä tavoitteena on tällöin sellaisen pitkäjänteisen toimintalinjan etsiminen, jonka varaan tulevaisuutta koskevat ratkaisut voidaan rakentaa ja jonka tuloksena tiedekunta on entistä kilpailukykyisempi ja vahvempi yksikkö.

Humanistinen tiedekunta on edellisellä toimikaudella viisaasti katsonut eteenpäin ja pyrkinyt varautumaan tulevaisuuteen hallintoaan uudistamalla. Uutta vuosikymmentä aloitettaessa hallinto- ja tukipalvelut on järjestettu uudelleen ja tiedekunnassa on kaksi isoa laitosta aikaisemman kahdeksan sijasta. Ensimmäistä kertaa tiedekunnan kaikki kieliaineet kuuluvat samaan laitokseen, jonka sisällä kääntämisen ja filologian oppiaineet on lisäksi yhdistetty kielittäin uusiksi oppiaineiksi. Historia-, taide- ja kulttuuriaineet muodostavat samoin ensimmäistä kertaa yhteisen laitoksen. Vaikka opetus- ja tutkimustoiminnan ydin säilyy oppiaineissa, laitosrakenteen uudistuksen keskeisenä tavoitteena on ollut luoda aiempaa paremmat edellytykset oppiaineiden väliselle yhteistyölle laitosten sisällä. Samalla on tärkeää pitää huolta yhteistyöedellytysten kehittämisestä myös laitosten kesken tiedekunnan merkittävänä voimavarana unohtamatta myöskään yhteistyötä yli tiedekuntarajojen. Sillanrakentajina voivat kaikki kantaa kortensa kekoon, sillä yhteisen hyvän edistämisessä eivät hallinnolliset uudistukset yksinään korvaa inhimillisen vuorovaikutuksen merkitystä. Menestyvien yhteistyöhankkeiden rakentamisessa tarvitaan molempien yhteispeliä.

Aloittaessani humanistisen tiedekunnan dekaanin tehtävässä kiitän lämpimästi saamastani luottamuksesta, tuesta ja kannustuksesta. Edeltäjääni, professori Kaisa Häkkistä, kiitän hänen tiedekunnan hyväksi tekemästään arvokkaasta ja esimerkillisestä työstä. Samalla toivotan koko tiedekunnan väelle parhainta onnea ja menestystä alkaneelle vuodelle 2010.

8.1.2010
Risto Hiltunen
dekaani

DEKAANIN TILANNEKAUTSAUKSET 2008 - 2009

18.8.2009
Dekaanin tilannekatsaus lukuvuoden 2009—2010 alussa

Paikoillanne! Valmiit! HEP!

Kuluva lukuvuosi jää Suomen ja Turun akateemiseen historiaan suurten murrosten vuotena. Uusi yliopistolaki on vahvistettu. Turun yliopisto ja Turun kauppakorkeakoulu ovat lopullisesti sulautumassa yhteen. Uusi Turun yliopisto ei entisten yliopistojen tapaan enää ole valtion tilivirasto vaan itsenäinen organisaatio. Tietyllä tavalla Turun yliopisto on palannut juurilleen. Se syntyi heti Suomen itsenäistymisen jälkeen vapaan kansan lahjana vapaalle tieteelle. Se syntyi ja kasvoi, koska kansa niin halusi. Nyt se elää, kasvaa ja kukoistaa, jos kansa ja ennen kaikkea yliopiston oma väki niin haluavat.

Turun yliopiston ja Turun kauppakorkeakoulun fuusion lisäksi muutoksia on tapahtunut myös yliopiston sisällä. Tiedekuntajakoon ei toistaiseksi ole tullut radikaaleja muutoksia, mutta mittavia uudistuksia on tapahtunut sekä keskushallinnossa että joidenkin tiedekuntien sisällä. Uusi hallitus valittiin elokuun alkupuolella. Uusi talousjohtaja ja uusi palvelujohtaja ovat aloittaneet työnsä toukokuun alussa ja ryhtyneet rakentamaan toimivaa koneistoa opetuksen, tutkimuksen ja hallinnon taustatueksi. Tässä työssä he tarvitsevat tietoa ja tukea tiedekunnista. Nyt on siis juuri oikea aika tuoda esiin hyviä ajatuksia yliopiston ja sen toiminnan järjestämisestä ja kehittämisestä.

Muutosten mylly pyörii kiivaasti vielä alkaneen lukuvuoden aikanakin, erityisesti syyslukukaudella 2009. Hallituksen kiireellisimpiä tehtäviä on uuden rehtorin valinta ja yliopiston toiminnan rahoituksen suunnittelu. Itsenäinen yliopisto on itse vastuussa omasta taloudenpidostaan, vaikka valtio säilyykin toiminnan keskeisimpänä rahoittajana. Taloushallinnon peruspalvelut ulkoistetaan palvelukeskus Certiaan lokakuussa 2009.

Syyslukukauden alussa moni tärkeä asia on vielä auki. Yliopiston uutta organisaatiota ja sen hallintoa määrittelevä johtosääntö on vasta luonnos, ja siitä odotetaan tiedekuntien lausuntoja syyskuun alkupuolella.  Opetuksesta ja vaaleista on tulossa erilliset johtosäännöt. Luonnos yliopiston uudeksi strategiaksi on ollut kesän ajan nähtävänä yliopiston verkkosivuilla, ja siitä on annettu tiedekunnan lausunto elokuun alussa. Strategiaan on myös vapaasti voinut lähettää kommenttejaan kuka tahansa yliopiston päämääristä, toiminnasta ja tuloksellisuudesta kiinnostunut yhteisön jäsen.

Luottamushenkilöiksi luottamuksen arvoiset henkilöt

Yliopiston uudessa organisaatiossa korostuu johtajien rooli ja vastuu. Hallintoa on tarkoitus keventää keskittämällä päätös- ja toimeenpanovaltaa entistä harvempiin käsiin ja toisaalta määrittelemällä entistä selvemmin, mitä kenenkin kuuluu tehdä ja mitkä asiat ovat kenenkin vastuulla. Tätä viimeksi mainittua tarkoitusta palvelevat jo osaltaan yliopiston laatukäsikirja ja tiedekuntien toimintakäsikirjat. Niitä täytyy vielä uudistaa, kunhan uudesta organisaatiosta ja uusista toimintamalleista on tehty lopulliset päätökset. Helmikuussa 2010 pitäisi olla valmista ruohonjuuritasoa myöten.

Päätösvallan keskittäminen ei tarkoita sitä, että johtajat olisivat diktaattoreja. Kun on kysymys yhteisön toiminnasta, ei olisi mitään järkeä edes pyrkiä siihen, että vain yksi henkilö tietäisi asioista ja päättäisi niistä kaikkien puolesta. Vastuut vain tulevat paremmin hoidetuiksi, kun tiedetään, kuka mistäkin vastaa. Tämä on havaittu toimivaksi keinoksi myös opetuksen puolella. Kun jokaisella kurssilla on nimetty vastuuhenkilö, tiedetään tarkkaan, kenen puoleen on käännyttävä kaikissa kurssia koskevissa asioissa.

Elinkeinoelämässä on nykyään tavallista, ettei johtajan tehtävä ole monoliittinen elämänura. Johtajana toimiminen voi olla myös projekti, jossa tavoitteena on tiettyjen tehtävien suorittaminen ja suorituttaminen tietyssä ajassa. Sen jälkeen johtaja voi siirtyä organisaatiosta toiseen. Tällainen ei olisi mahdollista, jos johtaja olisi se ainoa henkilö, joka tuntee organisaation rakenteen, toiminnan, tavoitteet ja siellä tehtävät asiat käytännön tasolla. Johtaja on organisaation osa siinä missä sen muutkin jäsenet. Koneisto toimii, jos sen kaikki osat toimivat. Johtaja on keulakuva ja katalysaattori, mutta hän ei itse tee eikä osaakaan tehdä kaikkia organisaatiossa tehtäviä töitä.

Yliopistossa on karkeasti ottaen kahdenlaisia johtajia, on virkamiesjohtajia ja on luottamusmiesjohtajia. Edelliset johtavat työkseen, jälkimmäiset varsinaisen työnsä ohella. Edellisten asema organisaatiossa on niin pysyvä kuin itse organisaatiokin, jälkimmäisten rooli vaihtuu joustavammin. Esimerkiksi dekaanit, laitosjohtajat ja oppiaineiden esimiehet valitaan määräajaksi. Tähän mennessä ei ole kovinkaan tarkasti tai ainakaan avoimesti pohdittu sitä, mitä kriteerejä tällaisen akateemisen luottamusmiesjohtajan täytyy täyttää. Valintaa on usein helpottanut se, että vaihtoehtoja ei ole ollut tarjolla. On otettu se, joka on innokkaimmin itse pyrkinyt tehtävään tai joka on helpoimmin saatu suostumaan. Tiedekunnan tulevan toiminnan kannalta ensiarvoisen tärkeätä on, että tiedekunnan ja sen laitosten avainrooleihin saadaan oikeat henkilöt. Niinpä olisi syytä mahdollisimman pian käynnistää ne keskustelut, joiden pohjalta valinnat suoritetaan. 

Vastuuta ei voi kuitenkaan vierittää yksin johtajille. Kukaan johtaja ei onnistu tehtävässään, jos muut eivät halua hänen onnistuvan. Aina on helppo heittää kapuloita rattaisiin, arvostella ja syyttää, tehdä kiusaa, sotkea ja viivyttää, kyseenalaistaa ja vastustaa, vaikka sitten pelkästään periaatteen vuoksi, jos ei tarvitse ottaa vastuuta asioiden järjestymisestä. Vaikka humanistiseen tiedekuntaankin mahtuu monenlaista toimijaa, viime vuosina on ilahduttavasti saatu moneen kertaan kokea, että yhteistä tahtoa ja yhteishenkeä löytyy. Vaikeitakin päätöksiä voidaan tehdä, kun niitä on yhdessä pohdittu ja valmisteltu ja niiden taustat ymmärretään.

Johtosääntöluonnoksen mukaan tiedekuntaa johtavat dekaani ja entisen tiedekuntaneuvoston korvaava johtokunta.  Johtokunnan jäsenien lukumäärä voinee olla maksimissaan 12. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki humanistisen tiedekunnan oppiaineet eivät voi saada omaa edustustaan johtokuntaan. Tämä ei ole mitään uutta, sillä samoin oli laita myös entisessä tiedekuntaneuvostossa. Tiedekuntaneuvoston tai johtokunnan jäsen ei edusta pelkästään itseään, oppiainettaan tai laitostaan, hän edustaa yliopiston ja tiedekunnan yhteistä etua niin pitkälle kuin hän omista lähtökohdistaan suinkin pystyy. Luottamushenkilöiden valinnassa perusidea on se, että jokaisen ei tarvitse olla henkilökohtaisesti paikalla valvomassa omia etujaan, vaan luottamushenkilöön ja hänen tasapuolisuuteensa voi luottaa.

Tiedekunnan oma organisaatiouudistus etenee

Tiedekunnan laitosjaosta on keskusteltu useiden vuosien ajan, ja huhtikuussa 2009 päätettiin tehdä hallitukselle esitys laitosjaon muuttamisesta. Yliopiston hallitus teki asiasta lopullisen päätöksen juhannuksen jälkeisellä viikolla. Vuoden 2010 alusta lähtien humanistisessa tiedekunnassa on kaksi suurta laitosta, kieli- ja käännöstieteiden laitos sekä historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos.

Hallinto- ja tukipalveluiden järjestämistä on suunniteltu tiedekunnan piirissä monissa eri tilaisuuksissa kevään mittaan. Maaliskuussa toiminta käynnistettiin ulkopuolisten konsulttien tuella yhteistilaisuudessa, joka oli suunnattu koko tiedekunnan hallinto- ja tukihenkilöstölle sekä johdolle. Sen jälkeen aloitettiin konkreettinen työskentely toimistosihteerien piirissä, sitten jatkettiin laitoskanslioiden ja muun hallintohenkilökunnan kesken, ja kesäkuuhun tultaessa päästiin laitosjohtajien tasolle asti. Asioista keskustellaan vielä tarpeen mukaan elokuun lopun perinteisissä dekaanivierailuissa laitoksiin, ja heti sen jälkeen, kun uusi johtosääntö on hyväksytty, on tarkoitus järjestää puolipäiväinen yhteistilaisuus sille samalle joukolle, jonka kanssa uudistuksen suunnittelu maaliskuussa aloitettiin. Myös koko tiedekunnan väelle suunnitellaan keskustelu- ja tiedotustilaisuutta loppuvuodesta entisen Mitä meille kuuluu  -konseptin mukaisesti.

Uuden johtosääntöluonnoksen mukaan laitosneuvostoja ei enää ole, vaan johtajien, tiedekunnan kanslian ja johtokunnan tueksi tarvittava valmistelutyö hoidetaan osittain virkatyönä, osittain asettamalla erilaisia työryhmiä tarpeen mukaan. Monet asiat on tällä tavoin hoidettu jo aiemminkin, esimerkiksi talouden suunnittelu ja seuranta, opiskelijavalintojen suunnittelu, koulutuksen kehittäminen ja jatkokoulutuksen koordinointi. Lopullista päätöstä laitosneuvostojen suhteen ei kuitenkaan vielä ole tehty. Keskustelua käydään edelleen, ja laitosneuvostoille näyttää olevan kannatusta erityisesti opiskelijoiden keskuudessa. Näin ollen organisaation yksityiskohtia ei kannata kiirehtiä lyömään lukkoon ennen johtosäännön lopullista hyväksymistä.

Myönteistä palautetta

Opetusministeriön tilinpäätöskannanotto saatiin yliopistolle juuri ennen juhannusta. Siinä oli yleisellä tasolla kiinnitetty erityisen suurta huomiota yliopistojen strategiatyöhön, jota on tarkoitus hyödyntää ministeriössä rakenteellisen kehittämisen toimenpideohjelmaa kehitettäessä. On siis äärimmäisen tärkeää, että selkeä strategia-asiakirja on olemassa ja että siinä on tarjolla käyttökelpoista aineistoa toimenpideohjelman tarpeisiin. Pitää olla omat, tärkeät tehtävät, oma profiili, omat painoalat ja strategisesti merkittävät yhteistyökumppanit. Jo tällä hetkellä Turun yliopisto on profiloitunut selvästi monitieteiseksi tutkimusyliopistoksi, sillä yliopiston kokonaiskustannuksista 61 % kohdistuu tutkimukseen ja tieteelliseen jatkokoulutukseen.

Tilinpäätöspalautteesta näkyy myös humanistisen tiedekunnan erinomainen tulos: kaikki määrälliset tutkintotavoitteet on ylitetty vuonna 2008. Maisterintutkintojen osalta tämä selittyy pitkälti tutkinnonuudistuksen määräajan päättymisestä, mutta tohtorien ja kandidaattien kohdalla vastaavaa syytä ei ole. Näissä kohdin tulokset ovat aidosti parantuneet.

Tavoitteiden reipas ylittyminen vuonna 2008 merkitsi sitä, että myös kolmen vuoden keskiarvot nousivat plussan puolelle. Ei kuitenkaan kannata erityisesti pyrkiä siihen, että ylittämisestä tulisi pysyvä olotila. Siitä ei palkita millään tavoin. Niinpä jatkossa onkin syytä entistä enemmän kiinnittää huomiota siihen, mitä tutkintoja ja millä aloilla yhteiskunnassa erityisesti tarvitaan, ja sovittaa tiedekunnan omat tavoitteet sen mukaan.

Koulutusta järjestetään muuallakin kuin yliopistoissa, mutta oman alansa korkeimman opetuksen antaminen on yliopistojen erityistehtävä. Tältä kannalta tiedekunnan olisi syytä yhteisvoimin panostaa erityisesti tutkimuksen ja siihen liittyvän jatkokoulutuksen kehittämiseen. Monitieteiseksi tutkimusyliopistoksi profiloituneessa instituutiossa se on elinehto. Myös perustutkintokoulutus on tärkeää, mutta se on tällä hetkellä jo hyvässä hallinnassa. Paljon on tehty myös tutkimuksen koordinoimiseksi ja jatko-opiskelun kehittämiseksi. Viime kesäkuussa tiedekuntaneuvosto hyväksyi ensimmäistä kertaa virallisesti oppiaineiden jatko-opetussuunnitelmat.  Uusi laitosjako antaa myös entistä joustavammat mahdollisuudet yhteistyöhön tieteellisesti samanhenkisten oppiaineiden kesken.

Humanistit näkyviin

Verkkoviestinnän merkitys on kasvanut jatkuvasti, myös yliopiston sisällä. Humanistisen tiedekunnan opinto-opas julkaistiin tänä vuonna ensi kertaa vain verkossa. Jos oppiaineissa halutaan käyttöön myös paperiversioita, ne täytyy painattaa ja maksaa erikseen.

Verkko on ensisijainen väline myös silloin, kun viestitään tiedekunnan olemassaolosta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista yliopiston ulkopuolelle. Opiskelupaikkojen hakijat tutkivat ja vertailevat eri oppilaitosten sivuja ja tekevät yhä useammin hakupäätöksensä ja preferenssijärjestyksensä niiden perusteella. Tämä kävi konkreettisten lukujen valossa ilmi yliopiston viestintäyksikön kesäkuussa järjestämässä tiedotustilaisuudessa. Kaikkia Suomen yliopistoja koskeva kyselytutkimus osoitti myös, että nimenomaan Turun yliopiston verkkosivut ovat viime aikoina kehittyneet entistä paremmiksi ja selkeämmiksi.

Juuri tällä hetkellä tiedekuntien, laitosten ja oppiaineiden ei kannata panostaa omiin suurisuuntaisiin remontteihin, sillä organisaatiomuutoksen ja muiden päivitystarpeiden takia julkaisujärjestelmää joudutaan joka tapauksessa uudistamaan koko yliopiston tasolla. Ohjeita odotellessa kannattaa siis tyytyä päivittämään jo olemassa olevia sivuja ja huolehtimaan siitä, että annettu tieto on ajan tasalla. Erityisesti siinä vaiheessa, kun uusi valintaopas ilmestyy, on tärkeätä, että potentiaaliset opiskelijat saavat helposti ja nopeasti tietoa valintakohteestaan. Kun tarjolla on hyvää opetusta ja tutkimusta, siitä kehtaa ja kannattaa kertoa myös ulospäin.

Vanha sananlasku sanoo, että vaatimattomuus kaunistaa. Tieteenteossa ei kauneudesta eikä vaatimattomuudestakaan ole selvästi todistettavaa hyötyä, pikemminkin päinvastoin. Työ on valmis vasta sitten, kun sen tulokset ovat näkyvissä ja käytettävissä. Myös humanistien on syytä entistä rohkeammin tuoda esiin, mitä tiedekunnassa osataan ja mitä annettavaa sillä on tiedeyhteisölle ja muulle yhteiskunnalle. Houkutteleva tarjonta luo kysyntää, myös humanistisilla aloilla.

HYVÄÄ alkanutta lukuvuotta koko tiedekunnan väelle!

Kaisa Häkkinen
dekaani

**********************************************

Dekaanin vuodenaloituskatsaus 2009

 Se on menoa nyt!

Mikael Agricolan aikalaisen, ruotsalaisen Olaus Magnuksen kuuluisassa Carta Marinassa oli Norjan rannikkovesille piirretty muiden ihmeiden lisäksi valtaisa pyörre, jonka lähellä meren vesi alkoi kiertää kehää yhä kiihtyvällä vauhdilla. Kehä pieneni ja pieneni, kunnes vesi lopulta kuohuen vajosi pyörteen pohjattomaan nieluun. Onneton oli se merenkulkija, joka sattui purjehtimaan liian lähelle tätä syöveriä. Kun vesi kerran oli tempaissut laivan mukaansa, sitä ei enää mikään voinut pelastaa.

Hieman samanlainen tunne on Suomen yliopistoväellä tällä hetkellä. Yliopistolain uudistus etenee vääjäämättä, rakenteita, hallinto- ja ohjausjärjestelmiä uudistetaan yhä kiihtyvään tahtiin, resursseja lasketaan, jaetaan ja leikataan, uusia tavoitteita asetetaan ja työsuhdeasioita järjestellään uudelle pohjalle. Paluuta entiseen ei enää ole. Olaus Magnuksen syöveristä yliopistouudistus eroaa kuitenkin siinä mielessä, että uudistuksen imuun joutuneen instituution ei ole määrä murskaantua lopullisesti. Vuosi 2009 on pikemminkin musta aukko, jonka läpi yliopistojen on tarkoitus putkahtaa entistä ehompina uuteen, valoisaan maailmaan.

Meillä on nyt vajaa vuosi aikaa tehdä työtä sen hyväksi, että väistämätön muutos olisi muutos parempaan suuntaan. Kaikkiin asioihin emme voi vaikuttaa, mutta paljon on tehtävissä sekä oppiaine-, laitos- että tiedekuntatasolla. Alkajaisiksi on kuitenkin tärkeätä selvittää, mitä kannattaa yrittää ja missä järjestyksessä. Aikaa ja resursseja ei ole tuhlattaviksi tappeluun tuulimyllyjen kanssa.

Turun yliopiston uusi organisaatio

Turun yliopiston ja Turun kauppakorkeakoulun yhdistämistä suunnitelleen organisaatiotyöryhmän esitys valmistui marraskuun alkupuolella. Sen mukaan uudessa Turun yliopistossa on seitsemän tiedekuntaa, nykyisen kuuden lisäksi Turun kauppakorkeakoulu. Rohkeampaakin uusjakoa oli harkittu, mutta siihen ei kaikissa tiedekunnissa vielä ollut valmiutta. Humanistit jäivät suunnitteluvaiheessa pitkälti ulkopuolisiksi, sillä tiedekunnalla ei ollut organisaatiotyöryhmässä omaa edustajaa. Tiedekunnan piirissä käydyissä keskusteluissa samoin kuin siinä lausunnossa, jonka tiedekuntaneuvosto juuri ennen joulua antoi organisaatiotyöryhmän ehdotuksesta, on joka tapauksessa tuotu ilmi, että muistakin vaihtoehdoista olisi ollut halukkuutta neuvotella. Tämä on hyvä muistaa vastaisen varalle. Kuten organisaatiotyöryhmän esityksessäkin todetaan, on ilmeistä, ettei rakenteellinen uudistaminen pääty vuoden 2009 lopussa.

Organisaatioehdotuksesta ei vielä selviä, miten uudessa yliopistossa käytännön tasolla johdetaan yliopiston ydintehtäviä eli opetus- ja tutkimustoimintaa ja tehdään eri aloja koskevat tiedepoliittiset linjaukset. Yleisemminkin pohtimisen arvoinen asia on se, missä määrin tieteentekoa voi ja pitää johtaa korkeimmalla päätöksentekotasolla instituutiossa, jossa vallitsee opetuksen ja tutkimuksen vapaus. Määrätietoisen johtamisen puolesta puhuu yliopistojen välisen kilpailun ja profiloitumisen paine samoin kuin se, että opetusministeriön uudessa rahanjakomallissa strategisin perustein jaettavan rahan osuus on melkoinen: eri yliopistoilta edellytetään eri asioita, ja rahoja jaetaan määrätarkoituksiin.  Johdon keskittämistä ennakoi myös esitetty hallintomalli, jossa rehtori valitsee dekaanit ja dekaanit valitsevat laitosjohtajat.

Perusopetuksen osalta tiedekunta johtaa jo nyt itse itseään: opetussuunnitelmat käsitellään ja hyväksytään tiedekuntaneuvostossa, ja kukin opettaja toteuttaa akateemista vapauttaan tämän yhteisesti hyväksytyn suunnitelman puitteissa. Tutkimuksen osalta vastaavaa järjestelmää ei ole olemassa, ja sellaisen rakentamista vaikeuttaa se, että tutkimusta tehdään monella tavalla. Tärkeää osaa edustavat jatkotutkintoja varten tehtävät opinnäytetyöt, ja opetussuunnitelmatyön ulottaminen myös jatko-opintoihin on mahdollista. Sen sijaan muu tutkimus on hyvin vapaata ja tutkijalähtöistä. Käytännössä se tehdään jokseenkin kokonaan tutkijoiden itsensä hankkimalla ulkopuolisella rahoituksella, ja tässä tilanteessa olisi vaikea nähdä, miten esimerkiksi tiedekuntaneuvosto voisi sitä ohjailla, jostakin ylemmästä tahosta puhumattakaan.

Jatkossa tilanne voisi kuitenkin olla osittain toisenlainen. Opetusministeriö on voimakkaasti korostanut profiloitumisen tarvetta, ja kunkin yliopiston on määriteltävä itse omat vahvuus- ja painopistealansa. Tällaisia keihäänkärkiä ei voi perustaa tyhjästä mahtikäskyllä, mutta sopivalla panostuksella voi kyllä lupaavista iduista ja taimista kasvattaa kukoistavan puutarhan tai laajentaa jo olemassa olevia.  Näin ollen on yliopiston ja rahankäytöstä vastaavan hallituksen edun mukaista etsiä aktiivisesti tutkimuksen sijoituskohteita oman talon sisältä.

Profiloitumisen paineessa ei kuitenkaan voi unohtaa kahta asiaa. Kansallisen edun nimissä yliopistojen on tarjottava koulutusta laajalle opiskelijajoukolle, ei pelkästään harvalukuiselle eliitille. Koko yhteiskunta ei edisty ja menesty, jos koulutushyvä keskittyy vain pienelle osalle väestöstä ja muut jätetään oman onnensa nojaan. Toinen tärkeä asia on, että yhteiskunnan ja myös tiedeyhteisön näkökulmasta painopisteet ja koulutustarpeet muuttuvat joskus hyvinkin nopeasti. Liiallinen panostaminen kapeille erikoisaloille voi koitua kohtalokkaaksi, kun ajat muuttuvat. Laaja-alaisen peruskoulutuksen tarjoaminen on se välttämätön perusta, jolle huippuja voi rakentaa. Käyttökelpoisen peruskoulutuksen tarjoaminen on arvo sinänsä, ja monilla aloilla se riittääkin. Kaikilta aloilta ei ole realistista eikä tarkoituksenmukaista vaatia huippututkimusta.

Raha ratkaisee

Vuoden 2009 loppuun asti yliopisto on valtion tilivirasto, mutta vuoden 2010 alusta lähtien yliopisto omistaa itse itsensä ja on taloudellisessa vastuussa toiminnastaan. Ääritapauksessa tämä tarkoittaa sitä, että yliopisto voi elää yli varojensa ja mennä konkurssiin. Opetusministeriö on edelleenkin toiminnan tärkein rahoittaja, mutta ei enää taloudellinen takuumies. Näin ollen yliopiston on entistä huolellisemmin harkittava, mihin se varansa sijoittaa. Vaikka tavoitteena ei olekaan kaupallinen kannattavuus, myös akateeminen tuotos, oli se sitten tutkintoja, julkaisuja tai yhteiskunnallista vaikuttamista, edellyttää taloudellista panostusta. Humanistisessa tiedekunnassa se tarkoittaa ensisijaisesti palkkarahoja. Humanistitkaan eivät pärjää ilman tiloja ja toimivaa infrastruktuuria, mutta varsinaisen tuottavan työn tekevät ihmisaivot. Niitä täytyy olla käytettävissä riittävästi.

Tällä hetkellä voimassa oleva henkilöstösuunnitelma päivitetään siinä vaiheessa, kun nähdään, miten rahoituspohja kehittyy yliopistouudistuksen toteutuessa. Kuluva vuosi mennään vielä nykyisen suunnitelman pohjalta kaikin puolin entiseen tapaan: niukasti ja säästäväisesti, mutta kuitenkin toimeen tullen. Kaikista avoimiksi tulevista viroista neuvotellaan rehtorin kanssa, niin kuin on tehty jo vuoden 2008 alusta lähtien.

 Uudessa yliopistossa ylin vastuu ja päätösvalta rahankäytöstä on hallituksella, joka koostuu pitkälti ulkopuolisista jäsenistä.  Koska hallituksella on tuskin halua ja mahdollisuutta paneutua eri tieteenalojen ruohonjuuritason kysymyksiin rahanjaosta päättäessään, sen on saatava päätöksentekonsa pohjaksi riittävästi tietoa sieltä, missä opetusta ja tutkimusta suunnitellaan ja toteutetaan, siis tiedekunnista. Toisin sanoen tiedekuntien ja niiden osien on itse varauduttava entistä määrätietoisemmin toimimaan harkittuina kokonaisuuksina ja perustelemaan, miksi niiden toiminta on hintansa arvoista. Runsaasti käyttökelpoista aineistoa tarjoavat toimintakäsikirjat, joiden tasokkuudesta todistaa osaltaan yliopiston auditointiprosessin läpäiseminen syksyllä 2008.

Tärkeäksi aineistoksi tulevat varmasti muodostumaan myös ne tehtävänkuvaukset, jotka laaditaan sähköiseen palkkausjärjestelmään heti vuoden 2009 alussa toteutettavan arviointikierroksen yhteydessä. Niinpä kuvausten laatimiseen kannattaa paneutua tosissaan. Ne ovat julkista aineistoa, toisin kuin henkilökohtaista suoriutumista koskevat arvioinnit, jotka myös kuuluvat arviointiprosessiin ja määrittelevät lopullisesti kunkin henkilökohtaisen palkan. Koska alkuvuoden palkkaneuvottelukierroksesta on annettu erilliset ohjeet ja järjestetty koulutusta, sen yksityiskohtiin ei ole syytä puuttua tässä. Sitä on kuitenkin korostettava, että tiedekunnalle ei ole tulossa yhtään lisää rahaa mahdollisia palkankorotuksia varten. Näin ollen yhdelle esitetty korotus on pois jostakin muusta tiedekunnan sisäisestä rahoituskohteesta.

Muutoksia tiedekuntien sisäisessä rakenteessa

Koska koko yliopiston tiedekuntajaossa ei näillä näkymin tapahdu vuoden 2010 alkuun mennessä olennaisia muutoksia, muutospaineet kohdistuvat tiedekuntien sisälle. Humanistisessa tiedekunnassa tilanne on siinä mielessä hyvä, että uudistuminen on omaehtoisesti saatu hyvään vauhtiin jo viime vuoden puolella, ja työ jatkuu kesäkuussa 2008 hyväksytyn henkilöstösuunnitelman pohjalta. Kieliaineissa kääntämisen integroiminen vastaaviin kieliaineisiin on edistynyt suunnitelmien mukaan, ja uusien opetussuunnitelmien on määrä valmistua kevään kuluessa.  On kohtuullista, että vuoden 2010 opiskelijavalintaan valmistautuvat hakijat tietävät, millaisen oppiaineen valintakokeisiin ja opintoihin he ovat pyrkimässä.

Organisaatiotyöryhmän esityksen mukaan tiedekunnista joko poistetaan laitostaso kokonaan tai sitten laitosten määrä tulee olemaan nykyistä olennaisesti pienempi. Myös laitosneuvostojen poistamista on ehdotettu, ja tähän on keskeisenä syynä pyrkimys päällekkäisen työn välttämiseen. Laitostasoon liittyvät kysymykset kohosivat keskeisiksi puheenaiheiksi Turun yliopiston ja Turun kauppakorkeakoulun hallitusten yhteisessä iltakoulussa juuri joulun alla sekä Turun yliopiston hallituksen omassa iltakoulussa heti loppiaisen jälkeen. Laitoksille ja laitosneuvostoille löytyi sekä puolustajia että vastustajia, ja tämä on sikäli ymmärrettävää, että tiedekunnat ovat varsin erikokoisia ja toimintakulttuureiltaan erilaisia sekä nyt että jatkossa.

Humanistisen tiedekunnan laitoksissa ja talousasiaintyöryhmässä käydyissä keskusteluissa päällimmäiseksi vaikutelmaksi on jäänyt se, että suuressa ja heterogeenisessa tiedekunnassa laitostason säilyttäminen on järkevää. Se helpottaa sekä oppiaineiden toimintaa että kokonaisuuden hallitsemista. Oppiaineet säilyvät joka tapauksessa keskeisinä tieteellisinä ja toiminnallisina yksikköinä, mutta jos ne toimivat kukin omillaan suoraan tiedekunnan kanslian ja dekaanin alaisuudessa, pienet oppiaineet jäävät helposti suurempien jalkoihin, eikä niillä tiukan paikan tullen ole sellaista taloudellista liikkumavaraa kuin niillä on osana suurempaa talousvastuullista yksikköä, joka kokonaisuutena vastaa osiensa toimintamahdollisuuksista. Dekaanin tehtäviä helpottaa suuresti se, että hänellä on tukenaan laitosjohtajien ja esittelijöiden ryhmä. Tulevan laitosrakenteen suunnittelua jatketaan talousasiaintyöryhmän kokouksissa heti alkuvuodesta, ja asia tuodaan sitten aikanaan normaalissa järjestyksessä tiedekuntaneuvoston päätettäväksi.

Laitosten olemassaolo ei välttämättä edellytä laitosneuvostoja, jotka nykyisellään lähinnä valmistelevat asioita tiedekuntaneuvoston päätettäväksi. Valmistelua tehdään nytkin monella eri tavalla, ja tärkein rooli on suoraan tiedekunnan alaisilla työryhmillä. Näitä ovat esimerkiksi talousasiaintyöryhmä, tutkimuksen koordinaatioryhmä, koulutuksen kehittämistyöryhmä, tiedotustyöryhmä jne. Opetussuunnitelmien valmistelu, joka nyt on laitosneuvostojen tehtävistä keskeisimpiä, voitaisiin hoitaa oppiaineryhmissä, ja myös opetusnäytteiden arviointia varten voitaisiin nimittää arviointiryhmiä, joissa osa jäsenistä olisi vakinaisia, osa vaihtuisi aina sen mukaan, mistä oppiaineesta kaivattaisiin asiantuntemusta.

Uudistuksia on tekeillä myös hallinto- ja tukipalveluiden puolella, mutta ennen kuin niitä koskevia päätöksiä kannattaa tiedekuntien sisällä ruveta lyömään lukkoon, on tiedettävä, mitä palveluja koko yliopistossa tullaan hoitamaan keskitetysti ja mitkä asiat jäävät tiedekuntien vastuulle. Tästä jaosta on luvassa tietoa helmikuun loppuun mennessä. Yliopisto on parhaillaan valitsemassa itselleen uutta talousjohtajaa ja uutta palvelujohtajaa, ja näihin tehtäviin valittavilla henkilöillä täytyy olla sanansa sanottavana uudistamisprosessissa.

Tiedekunnan oman henkilöstösuunnitelman mukaan yksikön hallinto- ja tukihenkilökunta voisi toimia keskitetysti tiedekunnan eli käytännössä hallintopäällikön alaisuudessa, mutta henkilön sijoituspaikka voisi olla laitoksessa tai oppiaineessa. Tällöin tehtäviä olisi mahdollisuus jakaa henkilökunnan kesken uudelleen työntekijöiden erikoisosaamisen ja omien intressien mukaan. Uudistuksen suunnittelua on tarkoitus jatkaa yhteisesti helmi- tai maaliskuussa järjestettävässä teematilaisuudessa, johon osallistuvat sekä dekaanit, laitosjohtajat että hallinto- ja tukipalveluista huolehtiva henkilökunta. Humanistisessa tiedekunnassa on jo nyt tiedekunnan kanslian ja laitosten hallinnollinen yhteistyö tiivistynyt ja tiedonkulku parantunut, kun esittelytehtäviä on organisoitu uudelleen laitosrajojen yli ja esittelijät osallistuvat tiedekunnan kanslian toimintaan.

Humanismi tuottaa tulosta

Kaikkien uudistusten keskellä humanistinen tiedekunta on sinnikkäästi ja määrätietoisesti jaksanut toteuttaa omia perustehtäviään, siis akateemista opetusta, tutkimusta ja yhteiskunnallista vaikuttamista. Tutkintojen osalta kaikki tavoitteet on ylitetty. Maistereita valmistui peräti 510 (tavoite 300) ja tohtoreita 18 (tavoite 15). Maisterien poikkeuksellinen määrä selittyy pitkälti tutkinnonuudistuksen siirtymäajan päättymisestä, mutta myös läpäisyprosentin parantamiseen on kiinnitetty erityistä huomiota. Tästä viimeksi mainitusta asiasta saattaa jatkossa tulla entistä kiperämpi haaste, sillä työmarkkinoilla on juuri nyt suuri määrä vastavalmistuneita maistereita. Koulutusta vastaavaa työtä ei ainakaan heti löydy kaikille. Kokemus osoittaa, että opiskelu ja valmistuminen sujuvat nopeasti, jos opiskelijalla on selvä tavoite ja tulevaisuudenkuva valmistumisen jälkeen, esimerkiksi varma ja kiinnostava työpaikka odottamassa. Yliopisto ei voi tarjota töitä kuin pienelle osalle valmistuvista. Sen tehtävä on kouluttaa maistereita, yhteiskunnan tehtävä olisi tarjota ne porkkanat, joita valmistujat tavoittelevat.

Kokemus osoittaa myös, että humanisteja tarvitaan. Tiedekunnan väki on kiitettävän aktiivisesti esiintynyt julkisuudessa oman alansa arvostettuina asiantuntijoina. Näyttää siltä, että humanistien panosta osataankin hyödyntää yhteiskunnassa entistä enemmän, eikä uhkaava taloustaantuma välttämättä merkitse humanisteille katastrofia. Rahan niukkuus tai vähistä rahoista kilpaileminen ei ole meille mitään uutta. Sen sijaan yhteiskunnan on totuttava siihen, ettei tuotannon ja kulutuksen jatkuva kasvu ole ainoa kehityksen muoto eikä pitemmän päälle missään tapauksessa kestävää kehitystä. Taloudellisesti vaikeina aikoina elämän sisältöä on entistä enemmän haettava tavoilla, jotka eivät maksa paljon, jotta koko yhteiskunta voisi päästä niistä osallisiksi. Humanisteilla on hyvät edellytykset huolehtia siitä, että tarjolla on koulutusta, kursseja, näyttelyjä, esitelmiä, seminaareja, virtuaaliretkiä uusin maailmoihin ja paljon hyviä kirjoja, joita voi vaikkapa lainata kirjastoista. Humanisteja tarvitaan enemmän kuin koskaan!

Tulevaisuuden rakentaminen on joukkuelaji. Voimaa, malttia, onnea ja menestystä koko tiedekunnan väelle!

Kaisa Häkkinen
dekaani

****************

DEKAANIN TILANNEKATSAUS 2/2008
18.8.2008

Tiedekunnassa tapahtuu, sananmukaisesti

Hyvä me!

Alkuvuosi ja varsinkin loppukevät ovat olleet humanistisessa tiedekunnassa kaoottisen kiireistä aikaa. Graduja ja maistereita valmistui ennätystahtiin, kun siirtymäaika vanhasta tutkintojärjestelmästä uuteen kului umpeen heinäkuun loppuun mennessä. Ruuhka on koetellut oppiaineiden lisäksi kansliaa, jonne tuloksen tuottamisen loppuvaiheet tiivistyvät: siellä kootaan suorituksia koskevat tiedot, jotka tarkistetaan, järjestetään ja merkitään todistuksiin ja niitä täydentäviin asiakirjoihin.

Nyt ollaan voiton puolella. Todistussumaa on purettu kesän aikana, ja tulokset ovat kauniita katsella: elokuun loppuun mennessä saa maisterin paperit kaikkiaan 431 valmistunutta. Viime vuonna samassa ajassa valmistui 157 maisteria. Tiedekunnan vuotuinen tutkinto- tavoite on 300 maisteria, mutta tätä ei ole koskaan aikaisemmin saavutettu. Nyt se on ylitetty komeasti jo lukuvuoden puolivälissä, ja tulos paranee vielä loppuvuoden mittaan, joskin tahti on epäilemättä hillitympi. Joka tapauksessa tämän vuoden ennätystuloksen vaikutus kertautuu vielä muutaman vuoden ajan, kun tutkintotilastoissa otetaan huomioon kolmen vuoden keskiarvot.

Koska maistereita valmistuu tänä vuonna poikkeuksellisen paljon, tiedekunta järjestää ylimääräisen publiikin torstaina 25.9.2008 kello 18. Tämä erikoispubliikki on ilta-aikaan, jotta myös työelämässä kiinni olevien maisterien olisi helpompi osallistua. Myöhäisen ajankohdan takia publiikkiin ei tällä kertaa liity tavanomaisia kahvitilaisuuksia. Normaaliin päiväjärjestykseen palataan taas joulukuussa, jolloin on kuluvan kalenterivuoden kolmas ja viimeinen publiikki.

Tohtoreita on kevätlukukauden aikana valmistunut seitsemän, kun viime vuonna vastaavana aikana valmistui kahdeksan. Jatkotutkintojen osalta tutkintojärjestelmän muuttumisella ei ole samanlaista merkitystä kuin perustutkintotasolla, joten suunnilleen viimevuotinen vauhti on odotuksenmukainen ja riittävä: tohtorintutkintojen osalta tiedekunta saavutti tavoitteensa (15) jo vuonna 2007.

Kandidaatin tutkinnoissa tiedekunnan tavoite on vuonna 2008 ollut vaatimattomasti 200. Tämä saavutettiin jo alkuvuodesta. Elokuun loppuun mennessä kandidaatteja valmistuu lähes 400, joten vuoden loppuun mennessä tämäkin tavoite ylittyy reippaasti. Uudessa tutkintojärjestelmässä kandidaatin tutkinto on pakollinen, joten sen suorittamisesta ei enää tarvinne erityisesti muistutella. Oppiaineiden on kuitenkin hyvä pitää aktiivisesti huolta siitä, että kypsyysnäyte tulee kirjoitetuksi mahdollisimman pian kandidaatintutkielman hyväksymisen jälkeen. Joissakin oppiaineissa on osoittautunut hyväksi sellainen käytäntö, että kandidaattiseminaarin osanottajille järjestetään oma, yhteinen kirjoituskoetilaisuus ikään kuin seminaarin loppuhuipennukseksi.


Henkilöstösuunnitelma valmistui ajallaan

Kevään viimeisessä tiedekuntaneuvoston kokouksessa juuri ennen juhannusta hyväksyttiin humanistisen tiedekunnan uusi henkilöstösuunnitelma. Se täydentää viime vuoden lopussa valmistunutta strategiaa. Molemmat asiakirjat ovat kaikkien luettavissa tiedekunnan omalla kotisivulla. 

Alun perin henkilöstösuunnitelma oli tarkoitus laatia samaksi ajaksi kuin strategiakin, siis vuosiksi 2008—2012. Näin pitkästä perspektiivistä on kuitenkin jouduttu väliaikaisesti luopumaan, sillä nyt on tiedossa, että koko yliopiston strategiaa, jota myös tiedekunnan strategia noudattelee, uudistetaan vuoden 2009 loppuun mennessä. Uudistaminen on välttämätöntä, sillä myös yliopistolaki uudistuu ja Turun uusi yliopisto aloittaa toimintansa vuoden 2010 alusta. Näin ollen tiedekunnan on muokattava omaa strategiaansa ja täydennettävä sitä uudella henkilöstösuunnitelmalla, kunhan toiminnan uudet kehykset ja uusien rakenteiden pääpiirteet ovat tiedossa.

Näissä oloissa nyt valmistuneen henkilöstösuunnitelman konkreettiset toimenpide-ehdotukset koskevat vain lähiajan asioita, käytännössä kuluvaa ja ensi vuotta. Samalla on kuitenkin pidetty huolta siitä, etteivät nyt tehdyt päätökset koidu kohtalokkaiksi pitkän linjan suunnittelun kannalta. Tämä heijastuu esimerkiksi henkilöstösuunnitelmaan sisältyvissä jäädytyspäätöksissä. Lisäksi on muutamia virkoja päätetty hoidattaa määräaikaisina virkasuhteina, kunnes selviää, millaisen kokonaisuuden osia virat jatkossa ovat.

Humanistisen tiedekunnan tärkein resurssi on pätevä ja sitoutunut henkilökunta. Henkilöstösuunnittelun tavoitteena on antaa henkilökunnalle entistä paremmat mahdollisuudet omien kykyjensä näyttämiseen ja kehittämiseen. Tähän pyritään tavoitteita selkiyttämällä, työnjakoa kehittämällä ja päällekkäisyyksiä karsimalla, jotta erityisesti opetus- ja tutkimustehtävissä toimivilla olisi mahdollisuus keskittyä olennaiseen eli omiin perustehtäviinsä.

Tiedekunnan tutkimusprofiiliin liittyy sellainen tärkeä periaatepäätös, että avoimiksi tulevat assistentin virat julistetaan yleensä haettaviksi entiseen tapaan. Niitä ei siis lakkauteta, niin kuin on tehty monessa muussa yliopistossa. Assistentin virat ovat arvokkaita ja hyödyllisiä jatkokoulutuspaikkoja, joiden kautta nuoren tutkijan tai tutkijaksi aikovan on mahdollisuus päästä luontevasti sisään yliopistoyhteisöön. Tiedekunnan assistentit ovat osoittautuneet myös ahkeriksi väitöskirjantekijöiksi. Lisäksi assistentit tasoittavat sitä sukupolvien välistä kuilua, joka joskus saattaa muodostua opiskelevan nuorison ja varttuneen opettaja- ja tutkijakunnanvälille. Joka tapauksessa assistentin viroista niin kuin kaikista muistakin tiedekunnan avoimeksi tulevista viroista neuvotellaan ja niiden tarpeellisuutta tarkastellaan tapauskohtaisesti aina kun virka tulee avoimeksi.

Resurssien uusjakoa

Koska budjettivarojen kasvua ei ole tiedossa, ainoa kehittämisen mahdollisuus on jakaa ja järjestää olemassa olevia resursseja uudella tavalla. Turun yliopisto on profiloitunut vahvaksi tutkimusyliopistoksi, ja tämä edellyttää myös tiedekuntatasolla tutkimuksen ja tutkimusperustaisen opetuksen vahvistamista. Resurssien jaossa otetaan huomioon yksikköjen tuloksellisuus, kilpailukyky ja valtakunnallinen koulutustarve. Samat argumentit pätevät myös henkilöstösuunnitelmaan sisältyvissä virkojen lopettamista koskevissa esityksissä. Opiskelijoiden sisäänottoa vähennetään niissä aineissa, joissa yksiköiden resursointi ja valmistuneiden työllistymisongelmat sitä edellyttävät. Laitoksia ja oppiaineyksiköitä yhdistämällä tai yhteistyötä tiivistämällä karsitaan päällekkäisyyksiä. Vapautuvia resursseja suunnataan erityisesti niille aloille, jotka tiedekunnassa ovat vahvoja tai jopa ainutlaatuisia kansallisten ja kansainvälisten mittapuiden mukaan.

Oppiainetasolla laaja-alaisin rakennemuutos koskee vieraita kieliä. Kääntämisen ja tulkkauksen opinnot tullaan järjestämään linjoina kunkin kieliaineen yhteydessä siihen tapaan kuin tällä hetkellä tehdään italian kielessä, ei siis enää erillisinä oppiaineina. Kokonaan uutena asiana tutkitaan mahdollisuudet erityisen kääntämisen maisteriohjelman perustamiseen. Muutokset kytketään kääntämisen ja tulkkauksen keskuksen oppiaineiden, vastaavien filologia-aineiden ja italian kielen opetussuunnitelmien uudistamiseen. Kaikkien oppiaineiden opetussuunnitelmat käydään läpi, korjataan tarpeen mukaan ja vahvistetaan joka tapauksessa uudelleen joka vuosi.

Koska kieliaineita koskeva muutos on suuri ja sen suunnittelu edellyttää oppiaineiden tavoitteiden ja sisältöjen syvällistä tuntemusta, sitä toteuttamaan ja koordinoimaan asetetaan tiedekunnan kieliaineiden piiristä koottava asiantuntijaryhmä. Ryhmän koosta ja kokoonpanosta keskustellaan talousasiaintyöryhmän ensimmäisessä kokouksessa syyslukukauden 2008 alussa. Uudelleen organisoidun koulutuksen sisäänotto aloitetaan aikaisintaan vuonna 2010.

Koko tiedekunnan tasolla on myös ankarasti pohdittava sitä, millainen laitosrakenne palvelisi parhaiten oppiaineita ja niiden välistä yhteistyötä. Hallinto- ja tukipalvelujen kannalta suuret yksiköt ovat helpommin käsiteltäviä ja taloudellisempia kuin pienet, keskenään erilaiset laitoskokonaisuudet, mutta hyvin suurissa laitoksissa on se vaara, että pienet oppiaineet häviävät isompien varjoon ja hallinto etääntyy liian kauas varsinaista tulosta tekevästä ruohonjuuritasosta. Laitosjakoasiaan paneudutaan tosissaan syksyllä, kun alkaa selvitä, millaisissa rajoissa liikutaan uuden yliopistolain ja yliopistouudistuksen astuessa voimaan.

Lisämäärärahaa palkkoihin

Jo vuoden alussa oli tiedossa, että tiedekunnan saamat palkkarahat eivät riitä koko vuodeksi. Vajetta lisäsivät uudella VPJ-kierroksella tehdyt korotusesitykset, joista suuri osa hyväksyttiin. Lisärahoitusta odoteltiin kevään loppuun mennessä, mutta lopullinen summa tuli tiedoksi vasta kesällä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että lisämääräraha ja tiedekunnan kansliaan ennakolta varattu summa yhdessä riittävät kattamaan palkkakustannukset, mikäli mitään aivan odottamatonta ei satu. Asiaa valmistellaan talousasiaintyöryhmän ensimmäisessä kokouksessa, ja lopullisen jakopäätöksen tekee dekaani. Kuten talousasiaintyöryhmässä ja tiedekuntaneuvostossa on jo aiemmin todettu, tällä kertaa lisämäärärahan jaossa otetaan huomioon laitosten todellinen, akuutti palkkarahatarve, eikä rahaa jaeta tasaisesti samojen yleiskriteerien mukaisesti kaikille laitoksille.

Jakoasialla ei ole hengen hätää, vaikka eräiden laitosten palkkatilit ovatkin tällä hetkellä miinuksella. Varsinainen totuuden hetki koittaa vasta vuoden lopussa. Lohdullista on joka tapauksessa se, että budjetointi on kehittynyt laitoksilla erinomaisesti. Näin ollen tilannetta pystytään ajantasaisesti seuraamaan sekä kansliasta että laitoksista käsin ja ennustamaan rahojen riittävyys myönnettyjen määrärahojen puitteissa koko tilivuoden ajalta.

Virkojen täyttöprosessit jälleen käyntiin

Henkilöstösuunnitelmaan sisältyy tiedekunnan näkemys siitä, mitkä avoimeksi tulleet virat tulisi täyttää uudelleen. Vuodenvaihteessa annetun ohjeen mukaisesti kaikista täytettävistä viroista on neuvoteltava rehtorin kanssa, ennen kuin virkaa voidaan esittää haettavaksi. Niistä viroista, jotka uuden henkilöstösuunnitelman mukaan esitetään haettaviksi, on neuvoteltu rehtorin kanssa maanantaina 11.8.2008. Näyttää siltä, että suurin osa viroista saadaan auki jo syksyn ensimmäisessä hakukuulutuksessa.

Ennen virkojen jäädyttämispäätöstä ja neuvottelumenettelyn aloittamista käynnistetyt hakuprosessit ovat edenneet normaalisti. Viestinnän professuuri on saanut vakinaisen haltijan. Porissa toimivan kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitoksen kaikki kolme professorinvirkaa on täytetty, ja tämä tuo uudenlaista pitkäjänteisyyttä koko laitoksen toimintaan.

Humanismi kunniaan

Syyslukukauden 2008 alussa tiedekunnassa aloittaa opintonsa noin 500 uutta opiskelijaa. Halukkaita tulijoita olisi ollut paljon enemmän. Humanistiset alat ovat säilyttäneet vetovoimansa siitä huolimatta, että julkisessa keskustelussa usein väheksytään humanisteja ja korostetaan lääketieteen, tekniikan ja luonnontieteiden yhteiskunnallista merkitystä. Pahimmassa tapauksessa humanistit leimataan vain epämääräisiksi puuhastelijoiksi, jotka takertuvat menneisyyteen ja pyörittelevät itse keksimiään ongelmia. Jopa tiedekunnan omassa piirissä on tapahtunut, että uudet humanistiopiskelijat tyrmätään heti kättelyssä kertomalla heille, ettei heistä koskaan mitään hyödyllistä tule eikä työllistymisestä ole toivoakaan.

Yhteiskunnan ja ihmisen tarpeet ovat kuitenkin moninaiset. Myös humanisteja tarvitaan. Humanistinen koulutus tuottaa paljon sellaista henkistä pääomaa, jota arvostetaan myös työmarkkinoilla. Oman alan substanssin lisäksi näitä humanistin valttikortteja ovat yleisesti hyvä luku-, kirjoitus- ja kielitaito, tiedonhankintataidot, analyyttinen, järjestelmällinen ajattelu ja ongelmanratkaisukyky. Monipuoliset ja usein yllättävätkin aineyhdistelmät ovat luovuuden lähde. Todellisia innovaatioita ei voi suunnitella etukäteen, ne ovat yllätyksiä tiedeyhteisölle ja usein tekijälle itselleenkin, ja niihin voi yltää kaikilla aloilla. Sitä paitsi elävässä elämässä tarvitaan muutakin kuin jatkuvasti uusia innovaatioita. "Oikiat asiat pysyy ja paranoo".

Tiedettä tehdään tunnistamalla ja määrittelemällä ongelmat ja ratkaisemalla ne. Samaan kannattaa pyrkiä kaikessa akateemisessa toiminnassa. Tervetuloa koko tiedekunnan väki jatkamaan menestyksellistä toimintaa lukuvuonna 2008—2009!

Kaisa Häkkinen
dekaani

DEKAANIN TILANNEKATSAUS 1/2008
3.1.2007

Uusi vuosi, uudet haasteet

Vuodenvaihde on otollinen aika luoda yleiskatsaus lähimenneisyyteen ja suunnitella karttuneen kokemuksen pohjalta alkavan vuoden tavoitteita ja toimintaa. Tiedekunnan tiedotustyöryhmän ehdotuksesta kokeillaan nyt uuden vuoden kunniaksi sellaista uutta käytäntöä, että heti vuoden 2008 alussa julkaistaan dekaanin katsaus tiedekunnan nykytilanteeseen ja lähitulevaisuuteen. Mikäli katsauksia pidetään tarpeellisina, voidaan niitä julkaista useampiakin vuoden mittaan.

Meillä on uusi strategia

Vuoden 2007 viimeisessä tiedekuntaneuvoston kokouksessa hyväksyttiin humanistisen tiedekunnan uusi strategia, joka on nyt kaikkien luettavissa tiedekunnan omalla kotisivulla. Strategia koskee vuosia 2008—2012, ja se noudattelee perusrakenteeltaan koko yliopiston yhteistä strategiaa.

Tiedekunnan vanhassa strategiassa keskityttiin säästötoimiin. Uudessa strategiassa tärkeimmäksi asiaksi on nostettu tiedekunnassa tehtävä tutkimus, tutkimuksen tehostaminen ja entistä näkyvämmäksi tekeminen. Strategiassa on mainittu joitakin sellaisia aihepiirejä, jotka ovat yhteisiä monille oppiaineille ja joissa on jo saavutettu näkyviä tuloksia esimerkiksi julkaisujen, projektien tai verkostojen muodossa. Yhteistyö on voimaa myös tutkimuksen alalla! Myös laitosten ja oppiaineiden toivotaan tuovan tutkimustaan ja sen tuloksia entistä paremmin esiin omilla kotisivuillaan.

Humanistisen tiedekunnan tärkein resurssi ovat tiedekunnassa työskentelevät ihmiset. Strategian toteuttamisessa tärkeä rooli onkin työsuunnitelmilla ja niihin kytkeytyvillä opetussuunnitelmilla. Opetusta on mahdollista kytkeä tutkimukseen monin tavoin: opettaja voi pitää erikoiskursseja omalta tutkimusalaltaan, tutkijoille tarjotaan mahdollisuus opetuksen antamiseen ja opiskelijoita rekrytoidaan tutkimushankkeisiin esimerkiksi antamalla heille sopivia harjoitustöitä.  Järkevän työnjaon avulla opettajille järjestetään mahdollisuuksien mukaan myös aikaa itsensä kehittämiseen ja oman tutkimuksen tekemiseen. Strategiakauden aikana opetusresursseja voidaan jonkin verran vapauttaa tutkimuksen hyväksi vähentämällä opiskelijoiden sisäänottoa niillä aloilla, joilla se hakupaineen ja työllistymisnäkymien nojalla näyttää olevan perusteltua.

Strategiaa täydennetään kevätlukukauden 2008 kuluessa henkilöstösuunnitelmalla. Koska humanistisen tiedekunnan rahatilanne on jo pitkään ollut äärimmäisen kireä ja käytännössä lähes kaikki määrärahat ovat kuluneet palkkoihin, on budjettivirkojen määrää vähennettävä strategiakauden kuluessa. Henkilöstösuunnitelmaa valmistellaan keskitetysti tiedekunnan talousasiaintyöryhmässä, jossa ovat edustettuina kaikki laitokset. Tämän lisäksi laitokset ja laitos- tai oppiaineryhmät voivat tarpeen mukaan järjestää omia suunnittelukokouksiaan ja toimittaa niiden pohjalta laaditut ehdotukset talousasiantyöryhmälle.

Henkilöstösuunnittelussa tavoitteena on järkevä työnjako, päällekkäisyyksien karsiminen ja tiedekunnan kilpailukyvyn lisääminen. Käytännössä tämä tarkoittaa erityisesti opetus- ja tutkimustehtävissä toimiville entistä parempia mahdollisuuksia keskittyä omiin perustehtäviinsä. Vapautuvia resursseja suunnataan erityisesti niille aloille, jotka tiedekunnassa ovat vahvoja kansallisten ja kansainvälisten mittapuiden mukaan.

Tiedekunnassa vuonna 2007 suoritetut tutkinnot

Tiedekunnan kokouksessa 19.12.2007 hyväksyttiin peräti neljä uutta väitöskirjaa. Tämä merkitsi sitä, että tiedekunta onnistui kerrankin saavuttamaan tohtoritavoitteensa eli yhteensä 15 uutta tohtoria vuonna 2007. Kulttuurihistoriassa tohtoreita valmistui kolme, suomen kielessä, yleisessä kirjallisuustieteessä ja yleisessä historiassa kaksi ja kotimaisessa kirjallisuudessa, mediatutkimuksessa, musiikkitieteessä, ranskan kielessä, uskontotieteessä ja yleisessä kielitieteessä yksi.

Filosofian lisensiaatin tutkintoja valmistui tiedekunnassa vuonna 2007 yhteensä kolme. Näistä kaksi tehtiin englantilaiseen filologiaan ja yksi yleiseen historiaan. Lisensiaatintutkintojen osalta ei nykyään ole virallisia tutkintotavoitteita.

Maisterin tutkintojen osalta tavoite (300) jäi tällä kertaa kauemmas kuin viime vuonna. Vuonna 2007 maistereita valmistui yhteensä 269, kun vuosi sitten yllettiin peräti 286 maisteriin. Joka tapauksessa vuoden 2007 tulos on parempi kuin vuoden 2004 saavutus (267), joten kolmen vuoden keskiarvo (273) ei laske.

Humanististen tieteiden kandidaatin tutkintojen määrälle oli tavoite asetettu ensi kertaa vasta vuodeksi 2007, ja se oli tiedekunnan osalta 200. Tämä tavoite ylitettiin reippaasti, sillä HuK-tutkintoja suoritettiin yhteensä 254.

Palautetta rehtorinvirastosta

Viime syksyn tulosneuvottelujen valmisteluissa oli uutena osuutena tiedekuntien itsearviointi. Tästä saatiin suullista ennakkopalautetta jo tulosneuvottelujen yhteydessä, ja kirjallinen palaute saapui tiedekuntaan juuri ennen joulua.

Humanistisen tiedekunnan osalta palautteessa korostettiin seuraavia asioita:

-    Tutkimus- ja julkaisuaktiivisuudessa on hyvin suuria eroja oppiaineiden välillä, ja kokonaisuutena tiedekunta jää jälkeen maan muista humanistisista yksiköistä. Humanistiselle alalle kaivattiin kansainvälisesti tunnettuja tutkimusyhteisöjä ja kansainvälistä tunnustusta saaneita tutkijoita.

-    Perustutkintojen määrä on kehittynyt hyvään suuntaan, vaikka tavoitteesta onkin jääty jonkin verran. Opetusta ja oppimista arvioidaan monin eri tavoin. Taiteiden tutkimuksen laitos on nimetty yliopistokoulutuksen kansalliseksi laatuyksiköksi.

-    Strategisessa henkilöstösuunnittelussa on oltu huomattavasti yliopiston muita tiedekuntia aktiivisempia.

-    Tiedekunnan talous on saatu vakaalle pohjalle, ja useiden laitosten siirtyvät määrärahat (= säästöt) ovat kasvaneet. Tiedekunnan yhteisellä vastuualueella oleva, useiden vuosien takaa periytyvä negatiivinen saldo (= vanha velka) on katettava määrärahojen sisäisessä jaossa.

Palautteessa kehotettiin yliopiston kaikkia tiedekuntia kiinnittämään erityistä huomiota siihen, että henkilövalinnat perusteltaisiin asianmukaisesti ja rekrytointipäätöksiin liitettäisiin aina perustelumuistio.

Itsearvioinnissa yhtenä osana oli myös palautteen antaminen keskushallinnolle. Tämän johdosta viestinnän kehittämiseen ja aikataulukysymyksiin luvattiin kiinnittää jatkossa entistä enemmän huomiota.

Uusia ohjeita virantäyttöihin

Rehtori on 31.12.2007 päivätyssä kirjeessään antanut ohjeet koko yliopiston strategisesta henkilöstösuunnittelusta, virkojen haettavaksi julistamisesta ja uusien virkojen perustamisesta. Ohjeet on lähetetty kaikkiin laitoksiin ja oppiaineisiin. Uutena käytäntönä astuu voimaan neuvottelumenettely, joka koskee kaikkia avoimeksi tulevia budjettivirkoja. Prosessin kulussa voi olla tiedekuntakohtaisia eroja, mutta humanistisen tiedekunnan osalta neuvottelu etenee pääpiirteittäin seuraavaan tapaan:

-    Heti kun viran tulo avoimeksi on tiedossa, järjestetään yhteistoimintalain ja  sopimusten edellyttämä valmisteleva neuvottelu siinä yksikössä, johon virka on sijoitettu (esimerkiksi laitoksessa ja jo sitä ennen tarpeen mukaan oppiaineen piirissä). Asian käsittelyä varten yksikkö laatii kirjallisen selvityksen resurssitilanteestaan ja muista asiaan vaikuttavista seikoista. Neuvottelusta ja sen tuloksista tehdään pöytäkirja, joka toimitetaan tiedekuntaan jatkokäsittelyä varten. Laitos voi ehdottaa viran täyttämistä, jäädyttämistä, uudelleenjärjestelyä tai lakkauttamista. Käytännössä saattaa olla järkevää pyrkiä käsittelemään useita virkoja yhdellä kertaa, koska tällöin mahdollisuudet uudelleenjärjestelyihin ovat monipuolisemmat.

-    Asia käsitellään tiedekuntaneuvostossa yksikön valmistelun pohjalta. Tiedekuntaneuvosto voi päätyä ehdottamaan viran täyttämistä, jäädyttämistä, uudelleenjärjestelyä tai lakkauttamista laitoksen esityksestä riippumatta.

-    Tiedekunnan ja sijoitusyksikön edustajat neuvottelevat rehtorin kanssa virkaa koskevasta ratkaisusta. Neuvottelun pohjana käytetään yksikön laatimaa selvitystä, asian käsittelyä koskevia pöytäkirjoja sekä niihin liittyviä muistioita. Mikäli virkaa esitetään täytettäväksi, laaditaan hyvissä ajoin ennen neuvottelua myös esitys viran haettavaksi julistamisesta (H-lomake). Myös uuden viran perustamista on mahdollista esittää, mutta käytännössä tämä tulee kysymykseen vain vanhojen virkojen lakkauttamisen ja resurssien uudelleenkohdentamisen yhteydessä.

Tiedekunta antaa prosessista tarkemmat ohjeet, kunhan asiasta on ehditty keskustella talousasiaintyöryhmässä. Humanistisen tiedekuntaneuvoston päätöksen mukaisesti mitään virantäyttöprosessia ei aloiteta ennen henkilöstösuunnitelman valmistumista. Keskeneräiset prosessit viedään kuitenkin läpi suunnitelmien mukaan.

Sekä yliopiston että humanistisen tiedekunnan strategisessa henkilöstösuunnittelussa on tavoitteena henkilötyövuosien vähentäminen. Tämän on arvioitu toteutuvan ns. luonnollisen poistuman eli pääsääntöisesti eläköitymisen ja toissijaisesti muihin tehtäviin siirtymisen kautta. Irtisanomisiin ei ole tarkoitus ryhtyä.

Muita virka-asioita

Tiedekunnan pitkäaikainen hallintopäällikkö Ismo Heervä jäi eläkkeelle vuodenvaihteessa. Hallintopäällikön virka on ollut haettavana, ja se täytetään mahdollisuuksien mukaan ripeästi heti alkuvuodesta.

Ismo Heervän eläköitymisen johdosta myös laitosten esittelijöiden työkenttä on muuttunut. Suomen kielen amanuenssi Marja-Berit Rokka toimii suomalaisen ja yleisen kielitieteen laitoksen lisäksi myös klassillisten ja romaanisten kielten laitoksen esittelijänä, ja korkeakoulusihteeri Matti Mattila toimii sekä kulttuurien tutkimuksen laitoksen että historian laitoksen esittelijänä. Englannin kielen laitoksen, ruotsin, saksan ja venäjän kielen laitoksen ja taiteiden tutkimuksen laitoksen esittelijänä toimii korkeakoulusihteeri Sanna Mäkilä, joka on aloittanut työnsä tiedekunnan hallinnossa vuoden 2008 alusta.

Raha-asioita

Tiedekunnan tulossopimusta ei tällä kertaa saatu allekirjoitetuksi ennen vuodenvaihdetta. Tämä johtuu ennen kaikkea uuden palkkausjärjestelmän mukaisia palkankorotuksia koskevista aikataulumuutoksista. Vuoden 2008 palkkakustannuksia ei pystytä edes osapuilleen laskemaan tiedekunnissa ennen kuin palkkatoimistossa lasketut tammikuun 2008 palkat ovat tiedossa.

Määrärahat jaetaan laitoksille niin pian kuin se on mahdollista. Tiedekunnan uuden strategian mukaisesti osa tiedekunnan tuloksellisuuden mukaan määräytyvästä rahoitusosuudesta pyritään jakamaan edelleen laitoksille tuloksellisuuden perusteella. Osuus on 10—20 prosenttia tuloksellisuusrahasta sen mukaan kuin tiedekunnan kokonaiskehys antaa myöten.

Rahanjako toteutetaan ilmeisesti kaksivaiheisena. Ensimmäisessä jaossa pyritään varmistamaan, että tiedekunnan toiminta kevätlukukaudella 2008 pystytään toteuttamaan vahvistettujen opetus- ja työsuunnitelmien mukaisena. Seuraavan lukuvuoden (2008—2009) työsuunnitelmia laadittaessa lähtökohdaksi otetaan todellinen rahatilanne. Näin ollen toiminta on suhteutettava resursseihin jo suunnittelun alkuvaiheesta lähtien. Opetussuunnitelmien hyväksyminen merkitsee käytännössä myös taloudellista sitoutumista.

Laitosten rahanjaon periaatteista päättävät laitosneuvostot. Laitosneuvostojen jäsenillä ei kuitenkaan ole käytännössä mahdollisuutta perehtyä laitoksen ja oppiaineiden taloudenpidon yksityiskohtiin. Näin ollen sekä oppiaineiden esimiehillä että erityisesti laitosjohtajilla on suuri vastuu siitä, että laitoksen talous pysyy hallinnassa. Suurin osa tiedekunnan toiminnasta on sellaista, että se on toteutettava ja maksettava joka tapauksessa, mutta vaikutusmahdollisuuksia on erityisesti silloin, kun rekrytoidaan sijaisia tai muuta henkilökuntaa määräaikaisiin virkasuhteisiin. Tuloksista on jo nähtävissä, että johtajat ovat ottaneet tehtävänsä vakavasti: viime vuonna ei enää yhdenkään laitoksen budjetti mennyt miinukselle.

Iso laiva kääntyy hitaasti mutta kääntyy kuitenkin

Humanistinen tiedekunta on Turun yliopiston suurin tiedekunta. Opettajia ja tutkijoita on yli 200 ja muuta henkilöstöä noin 60 henkeä. Lisäksi on väkeä erilaisissa määräaikaisissa tehtävissä. Henkilötyövuosia tehdään kaikkiaan noin 280. Tällaista joukkoa ei voi menestyksellisesti johtaa ylhäältä tai ulkoa käsin, vaan on luotettava siihen, että tiedekunta on älykäs organisaatio, jossa kukin tietää itse omat tehtävänsä ja tavoitteensa, hallitsee keinot niiden saavuttamiseksi ja osaa tehdä työnsä niin, että se koituu koko yhteisön hyväksi. Tieteen teko on järjestelmällistä tiedon hankkimista, ongelmien tunnistamista ja ratkaisemista. Vastaavanlaista ajattelu- ja toimintamallia voi hyvin soveltaa myös tiedekunnan muussa toiminnassa.

Viime vuosina on tiedekunnassa toteutettu monia suuria uudistuksia, jotka ovat aiheuttaneet ylimääräistä työtä ja vaivaa, mutta tulos on rohkaiseva. Uusi tutkintojärjestelmä toimii hyvin, talous on saatu aiempaa paremmin hallintaan, organisaatio on selkeytynyt, toiminta on kuvattu laatukäsikirjoissa, tiedonkulku on parantunut, oppiaineiden ja laitosten välillä on syntynyt monenlaista yhteistyötä ja tulosmittaritkin näyttävät olevan noususuunnassa. Tällä tiellä on hyvä jatkaa.

Uusi vuosi on uusi mahdollisuus. Hyvää uutta vuotta 2008 koko tiedekunnan väelle!

Kaisa Häkkinen
dekaani

10.01.2012 15:21 Tarja Ahonen