Abstraktit / KäTu 2008
Plenaariesitelmät
Yves Gambier
Turun yliopisto
Erkka Vuorinen
Kielikoordinaattori, suomen kielen osasto, Euroopan komission käännöstoimen pääosasto
Les métiers de la traduction : internationalisation des pratiques, internationalisation des formations ?
Les effets pour professionnaliser la formation des traducteurs ne datent pas d’aujourd’hui. Cependant la globalisation, l’intégration européenne, les technologies, la transformation des pratiques… lancent de nouveaux défis. Après avoir rappelé les efforts passés, les facteurs du changement, nous nous concentrerons sur le projet de Master européen en traduction (EMT). Sa brève histoire, son organisation justifient les missions données à ses différents acteurs.
Deux points essentiels seront alors abordés qui reflètent la demande originale du projet : quelles sont les compétences à maîtriser pour un traducteur qualifié ? Par ailleurs, une fois ces objectifs définis, comment peut-on mettre en place des programmes appropriés ? Le réseautage (networking) est une des stratégies originales qui a été proposé. Ces deux éléments majeurs (compétences à acquérir et constitution d’un réseau de programmes) ne sont pas sans soulever certains problèmes. Il n’empêche, ils devraient permettre une avancée et répondre aux défis que pose une profession orientée vers l’internationalisation.
Käännösalan ammatit kansainvälistyvät – kansainvälistyykö koulutus?
Yritykset viedä kääntäjien koulutusta ammatilliseen suuntaan eivät ole uusia. Globalisaatio, Euroopan yhdentyminen, teknologian kehittyminen ja alan käytänteiden muuttuminen asettavat koulutukselle kuitenkin uusia haasteita. Tässä esityksessä käydään lyhyesti läpi esimerkkejä aiemmasta ammatillistamiskehityksestä sekä muutokseen vaikuttavia tekijöitä. Sen jälkeen käsitellään Euroopan komission European Master's in Translation -hanketta (EMT): sen lyhyttä historiaa, organisointia ja eri toimijoiden tavoitteita.
Hankkeen lähtökohtaa luonnehtii kaksi tekijää. Minkälaisia taitoja pätevän kääntäjän tulee hallita? Kun taidot on määritelty, miten saada aikaan koulutusohjelmia, joissa ne voidaan saavuttaa? Yksi ehdotetuista strategioista on verkostoituminen. Taitojen määrittely ja koulutusohjelmien verkoston luominen ei kuitenkaan ole täysin ongelmatonta. Niiden avulla lienee silti mahdollista päästä eteenpäin ja vastata kansainvälistymiseen tähtäävän ammatin asettamiin haasteisiin.
Outi Paloposki
Helsingin yliopisto
Kääntäjät, koulutus ja kansanvalistus
Kääntäjänkoulutusta on Suomessa ollut yli neljän vuosikymmenen ajan. Paljon pidempi on kuitenkin se ajanjakso, jona kääntäjät itse ovat kouluttaneet tai kasvattaneet lukijoitaan, kirjallisuuden välittämisen lisäksi tai ohella. Suuri osa käännetystä tekstistä palveli varhaisempana aikana opetuksen välineenä, mutta kääntäjät ovat myös muokanneet ja lisäilleet tekstiä opetusmielessä, ja heillä on ollut erilaisia rooleja sananselittäjinä, tekstin tulkitsijoina ja koulumestareina.
Käyn läpi kääntäjien harjoittamaa valistustoimintaa erityisesti paratekstien, käännökseen liittyvien esipuheiden, ala- ja loppuviitteiden ja muiden senkaltaisten tekstien kautta. Puheenvuoroni liittyy tutkimukseen kääntäjän toimijuudesta ja kääntämisen merkityksestä yhteiskunnan jäsenenä.
Sektioesitelmät
David Bergen
Turun Yliopisto
The importance of noticing
Following on from my presentation at the KäTu symposium last year, I will present results from a pilot study designed to test how well my hybrid of the Input-Interaction-Output model of Second Language Acquisition, the Sequential Model of translation presented by Gile, and the so-called Monitor Model of Tourey can be applied to translation studies research into translation competence acquisition. Using methods developed by Gass, Mackey, Swian and Lapkin, I conducted a three-stage experiment to test the effect of feedback and noticing on pre- and post test performance on a translation task. Results are reported from 12 students of either English translation or English Philology.
Timothy Binham
Euroopan komission Suomen-edustusto
EU-käännösten tarkastaminen
Kokemuksia Euroopan komission käännöstoimen pääosaston suomen kielen osastolla
EU:n komission käännösosaston väki jaoteltiin vielä 1990-luvulla virkaluokituksessa kääntäjiin ja tarkastajiin. Virkaiältään nuoremmat olivat kääntäjiä ja kokeneemmat tarkastajia. Käytännössä tällä jaolla ei kuitenkaan ainakaan suomen osastolla ole ollut suurta merkitystä, vaan kaikki tekevät käännöksiä ja yleensä myös kaikki paitsi aivan uudet kääntäjät tarkastavat toistensa tekstejä.
Vaikka tarkastajan virkanimikkeestä on sittemmin luovuttu komissiossa, on selvää, että kääntäminen ja käännösten tarkastaminen ovat varsin eriluonteista toimintaa. Niinpä vuosien mittaan muutamat kääntäjät ovatkin erikoistuneet tarkastamiseen ja 20 kääntäjän yksikössä voi hyvinkin käydä niin, että neljä–viisi kääntäjää tarkastaa yli puolet kaikista käännöksistä.
Suomen kielen osastolla on myös alusta alkaen toiminut kielikoordinaattori, jonka tehtäviin kuuluu kielenhuolto sekä käännösten kielenkäytön, terminologian ja fraseologian yhdenmukaistaminen. Kääntämisestä onkin annettu paljon ohjeita, kun taas käännösten tarkastamista on pohdittu huomattavasti vähemmän, vaikka jokseenkin kaikki käännökset tarkastetaan ennen tilaajalle lähettämistä ja kyse on lopputuloksen kannalta ratkaisevan tärkeästä työvaiheesta.
Tämän aukon täyttämiseksi järjestettiin suomen kielen osaston yksikössä FI-01 kesäkuussa 2006 työpaja, jonka tarkoituksena oli pohtia käännösten tarkastamisen erityisongelmia. Tarkoitukseni on käsitellä esitelmässäni kyseisen työpajan käytännön toteutusta, tuloksia ja päätelmiä.
Francesca Cardarelli
University of Turku
Conference interpreting training programmes
Analysing two European conference interpreting training models - Italy and Finland
This paper analyzes different conference interpreting training university programmes applied at different Universities in two European countries, namely Italy and Finland. The interest for such an analysis arises from the writers’ own experience both as a conference interpreting university student (1996-2001) and as a conference interpreting trainer (2007/2008) in both countries. Such an experience represented for the writer a precious opportunity, namely to embrace an openness of views and perspectives on conference interpreting training, just as the theme of 2008 KäTu symposium suggests, that is stimulate from the heights of the University hill an open view on the world of interpreter training.
Through such analysis, this paper attempts to prepare the ground for fruitful discussion among conference interpreting trainers and researchers community aimed at identifying good practices in terms of:
- training planning
- training structure and content
- use of human resources
- use of training materials
- relationship with students
- evaluation methods
- networking with interpreters community
- professionalism, ethical issues & role of national professional associations
- employability of conference interpreter students
- other
The analysis evaluates data related to the above listed issues both from a trainers’ perspective and from a students’ perspectives collected at Conference Interpreters Training programmes running in both countries.
The paper finally ponders whether some benefits in the field could be drawn in the future by enhancing dialogue on good practices in conference interpreting training at European level, for example among the 19 Universities forming the Consortium of the European Master in Conference Interpreting or at CIUTI level (International Permanent Conference of University Institutes of Translators and Interpreters).
Mike Garant
University of Helsinki
An applied Finnish - English translation education theory
In recent years, educational discourse has become an important research area with institutional discourse. There has also been research into the area of understanding the process of translation. This paper will report on the discourse used in a translation comment system in order to understand how novice translators become expert translators and how they understand the text which they translate. Translation comments related to four Finnish-English translation projects from 49 (N = 49) novice translators enrolled in the University of Helsinki as Department of Translation Studies were studied and classified according to the themes that emerged within the discourse. Results suggests that the main concerns for the learners related to the language used in the source texts, lexis and terminology, web mining, localization vs. globalization as well as other topics. Concrete example will be given during the presentation and audience feedback and participation is encouraged.
Keywords: Translation education, Discourse, Novice-Expert, Translation Comments
Ritva Hartama-Heinonen
Helsingin yliopisto
Marja Kivilehto
Tampereen yliopisto
Tekstianalyysitaitoja – ja näkökulmia – oppimassa
Esityksen ensimmäisessä osassa tarkastellaan, miten kääntämisen johdantokurssille osallistuneet opiskelijat lähestyivät tenttitehtävää, jossa heidän piti analysoida suomenkielistä tekstiä jonkin sopivan mallin mukaan. Tarkasteltavana ovat opiskelijoiden näkökulma, oman ja vieraan tiedon yhdistäminen sekä tiedon tuottamisen tapa.
Esityksen jälkimmäisessä osassa samaisia seikkoja lähestytään filosofisesta ja oppimis- ja opettamisteoreettisesta näkökulmasta hyödyntämällä realismin ja konstruktivismin vastakkainasettelua. Pohdinnan kohteeksi nousee, olisiko todellisuutta, totuutta, tietoa sekä tiedonhankintaa ja tiedonrakentelua koskevilla käsityksillä ja erotteluilla jotakin annettavaa kääntämisen käytännön ja opettamisen kysymyksissä.
Irmeli Helin
Helsingin yliopisto
AV-kääntämisen opettajana meillä ja muualla
Olen jo usean vuoden ajan käynyt Erasmus/Sokrates-opettajavaihdon kautta opettamassa av-kääntämistä muutamassa saksalaisessa yliopistossa. Esityksessäni pohdin tämän kokemuksen pohjalta, miten kohdekielen kulttuurinen konteksti vaikuttaa av-kääntämiseen, erityisesti tekstitykseen. Tiivistävätkö saksalaiset ja suomalaiset opiskelijat dialogia eri tavoin, jättävätkö he pois erilaisia tekstikomponentteja tai miten he suhtautuvat esim. kohteliaisuusmuotoihin? Mikä vaikuttaa kääntäjän valintoihin? Tämä on erityisen kiinnostavaa, koska katsojan kuultavissa oleva lähtökielinen dialogi ja lähtökulttuurista kertova kuva, jota hän seuraa ja josta hänen tekee omia johtopäätöksiään, asettavat kääntäjän paljon monimuotoisemman tehtävän eteen kuin pelkän tekstin siirtäminen kohdekieleen.
Nina Isolahti
Tampereen yliopisto
Tulkki oikeussaliviestinnän monitaiturina
Suomessa on viime aikoina nostettu esiin oikeustulkkien koulutuksen kehittäminen ja oikeustulkkina toimimisen säätelemiseen liittyvät kysymykset. Esitelmässäni tarkastelen millaista tietoa ja taitoa oikeustulkilta vaaditaan.
Tulkkaus on kulttuurienvälistä viestintää. Oikeustulkkauksessa viestiä välitetään yhdestä oikeusjärjestelmästä toiseen ja tulkki toimii tiedonvälittäjänä eri oikeuskulttuureista olevien diskurssiosapuolten välissä. Tulkilla on oltava substanssitiedot, eli hänen on oltava tietoinen molempien oikeusjärjestelmien toimintaperiaatteista ja käsitteistä sekä osattava hankkia tarvittavaa tietoa. Oikeustulkilta vaaditaan myös viestinnällisiä taitoja. Oikeustulkin on tunnettava puheen ymmärtämis- ja tuottamismekanismit, ymmärrettävä viestintä- ja vuorovaikutusprosessit ja opittava tunnistamaan ja tulkitsemaan viestinnän häiriöitä.
Oikeustulkin on hallittava monet tulkkaustekniikat: dialogi- ja monologikonsekutiivi, kuiskaussimultaani sekä prima vista. Erityislaatuinen tulkkaustilanne asettaa tulkkausteknisten keinojen käytölle lisähaasteita. Esimerkiksi yksi oikeustulkkauksen tärkeimmistä vaatimuksista on tulkkauksen tarkkuus. Asianosaisten tai todistajien kuulustelut tulkataan tuomioistuimissa tavallisesti konsekutiivisesti. Pystyäkseen tulkkaamaan pitkiä jaksoja konsekutiivitulkki tiivistää ja siistii alkuperäispuheen karsien pois puhujan epäröinnit, itsekorjaukset ja toistot eikä kuormita työmuistia puheen sisällön kannalta turhilla elementeillä (esim. Mikkelson 2000: 71). Tällainen menetelmä ei kuitenkaan sovellu oikeustulkkaukseen, koska puheen modaalisen aineksen välittäminen on tärkeää suullisen todistelun uskottavuuden arvioinnin kannalta. Oikeustulkin on välitettävä kaikki merkityksen ainesosat ja niiden ilmaisutapaan liittyvät elementit kuten tauot, äänen voimakkuus, painotukset ja vaihtelut, ekstralingvistiset elementit, kielen tyyli ja rekisteri (Driesen 1992; González, Vásquez & Mikkelson 1991: 16, 272; Hale 2004: 8 – 9; Moeketsin 1999: 100).
Lähteet:
Driesen Ch. 1992. Status und Funktion des Gerichtsdolmetschers/-übersetzers in Deutschland. Julkaisussa: Mitteilungsblatt: Österreicher Ubersetzer- und Dolmetscherverband "UNIVERSITAS". 1992 - 1. ss. 7 - 13.
González, Roseann Dueñas, Vásquez Victoria F. & Mikkelson, Holly 1991 Fundamentals of Court Interpretation. Theory, Policy, and Practice. Durham, North Carolina: Carolina Academic Press.
Hale, Sandra Beatriz 2004. The Discourse of Court Interpreting. Discourse practices of the law, the witness and the interpreter. Amsterdam/Philadelphia: John Benjamins Publishing Company.
Mikkelson, Holly 2000. Introduction to Court Interpreting. St. Jerome Publishing. Manchester, UK & Northampton MA.
Moeketsi R.H. 1999. Discourse in a Multilingual and Multicultural Courtroom: A Court Interpreter's Guide. Pretoria: Van Schaik Publishers.
Hannu Kemppanen
Joensuun yliopisto / Savonlinna
Keywords revisited: lähdetekstin korpuspohjainen analyysi kääntäjän apuvälineenä
Korpuslingvistisiä menetelmiä on käytetty erityisesti käännetyn kielen ominaisuuksien selvittämiseen. Vaikka lähdetekstit ovatkin jääneet kohdekieleen suuntautuneessa analyysissa syrjään, pohdinnoissa on kuitenkin tuotu esille lähdetekstin mahdollinen vaikutus käännösratkaisuihin. Tässä esitelmässä painopiste on siirretty lähdetekstiin. Tarkasteltavana on korpuslingvistisen avainsanamenetelmän käyttö kääntäjän apuna lähdetekstin analyysissa. Avainsana-analyysin tarkoituksena on auttaa kääntäjää tunnistamaan käännettävän tekstin erityispiirteet ja tekemään johtopäätöksiä siitä, kuinka nuo piirteet vaikuttavat tulevaan käännösprosessiin.
Esittelen avainsana-analyysin käyttöä erikoisalojen teksteistä tehtyjen sanalistojen avulla. Listat on tehty liike-elämää, lääketiedettä ja kasvatustiedettä käsittelevistä venäjänkielisistä tieteellisistä artikkeleista. Vertailuaineistona on käytetty yleiskieltä edustavaa korpusta – venäläisen sanomalehden vuosikertaa. Avainsanat määritellään vertailtavien aineistojen suhteellisten frekvenssien avulla.
Analyysi paljastaa, että kääntäjä voi hyödyntää avainsanalistaa monin tavoin. Lista nostaa esiin sanat, jotka antavat yleiskuvan käännettävän tekstin sisällöstä. Avainsanat kertovat kääntäjälle, mihin erikoisalaan teksti sijoittuu ja mitä käsitteitä tekstissä käytetään. Sanalistalle voi nousta myös kieliopillisia sanoja, jotka kertovat siitä, millä keinoilla tekstissä esitettyjä sisältöjä liitetään toisiinsa. Lisäksi sanalista antaa tietoa lähdetekstin erityisistä idiosynkraattisista piirteistä – esimerkiksi kirjoittajan käyttämistä metaforista tai yksittäisten sanojen norminvastaisesta käytöstä.
Avainsana-analyysille on nähtävissä myös konkreettista hyötyä käytännön käännöstyössä. Kääntäjä saa kätevästi tietoa laajankin tekstiaineiston leksikaalisista piirteistä. Nopeasti saatava tieto lähdetekstin ominaisuuksista on tarpeen erityisesti silloin, kun kääntäjä joutuu sopimaan toimeksiantajan kanssa työn aikataulusta ja hinnasta – ts. jo ennen kuin hänellä on varsinaisesti tietoa tekstin käännösongelmista ja niiden ratkomiseen kuluvasta ajasta. Käyttäessään toistuvasti samaa vertailuaineistoa kääntäjä oppii tekemään avainsanojen määrästä johtopäätöksiä siitä, kuinka paljon teksti poikkeaa yleiskieltä edustavasta vertailuaineistosta. Näin kääntäjä voi suhteuttaa tekstin vaativuuden aiempiin toimeksiantoihin. Avainsanalista antaa tietoa leksikaalisista aineksista, joilla on keskeinen tehtävä lähdetekstin sisältöjen rakentamisessa. On oletettavaa, että kääntäjän on suhtauduttava erityisellä huolellisuudella näiden avainelementtien välittämiseen käännöksessä.
Näen avainsana-analyysille soveltamismahdollisuuksia myös kääntäjänkoulutuksessa. Harjoituskäännöksiä tekevien opiskelijoiden kompastuskivenä on usein se, etteivät he pysty tunnistamaan kielellisten ainesten funktioita kyseisessä lähdetekstissä, varsinkaan silloin, kun käännetään vieraasta kielestä. Avainsanamenetelmä voi auttaa opiskelijoita määrittelemään lähdetekstin sisällön ja rakenteen välittämisen kannalta keskeiset tai ongelmalliset ainekset. Samalla opiskelijat omaksuvat tekstin analyysimenetelmän, jota he voivat hyödyntää myöhemmin toimiessaan kääntäjinä.
Tuija Kinnunen
Tampereen yliopisto
Tiedon kollektiivisuus, asiantuntijuuden jakaminen ja kääntäjän työ
Esitelmäni käsittelee tiedon kollektiivisuutta ja asiantuntijuuden jakamista kääntäjän työssä. Kääntäjä työskentelee usein muiden asiantuntija-ammattien rajapinnassa. Tällainen rajapinta muodostuu esimerkiksi kääntäjien ja juristien työtehtävien leikkauspisteisiin, ja tällaisissa tilanteissa toisen toiminta saatetaan kokea omalle reviirille astumisena. Tarkastelen esitelmässäni tätä rajapintaa asiantuntijuuden jakamisen ja tiedon kollektiivisuuden käsitteiden tarjoamista näkökulmista.
Tiedon kollektiivisuudella tarkoitetaan yhdessä tuotettua asiantuntijuutta, joka käsitteenä ilmaisee sitä, että jonkin kysymyksen ratkaisemiseen vaadittavaa tietoa ei välttämättä enää omista yksi henkilö tai edes yksittäinen ammattiryhmä (ks. esim. Parviainen 2006; Hakkarainen ym. 2005; ks. myös yhteiskehittelyn ideasta Engeström 2004).
Samalla esittelen vuoden alussa käynnistynyttä post doc -hankettani. Hankkeessa tarkastellaan kääntäjien ja juristien yhteistyökäytäntöjä, yhteistyön välineitä, yhteistyön osapuolia ja asiantuntemuksen jakamista ja kehittämistä tuomioistuinkontekstissa kansainvälisten oikeuskysymysten ratkaisuprosesseissa. Tutkimukseni käsittelee myös käännösten hankkimista, tekijöiden valikoitumista ja valitsemista, juristien ja kääntäjien yhteistyön luonnetta sekä käännösten yleistä merkitystä kansainvälisissä oikeudenkäynneissä.
Tarkoitukseni on selvittää, millaisia asiantuntijayhteistyön käytäntöjä on syntynyt tilanteisiin, joissa tuomioistuin tarvitsee kääntäjän tai tulkin avukseen rikos- tai riita-asian käsittelyn jossakin vaiheessa. Tutkimuksen kontekstin muodostavat sellaiset kansainväliset oikeudenkäynnit, joissa joudutaan turvautumaan vieraan kielen, vieraan kulttuurin ja kääntämisen ja/tai tulkkauksen asiantuntijoihin.
Taustateorioiltaan hanke sitoutuu tiedon kollektiivisuutta, oppimisen sosiaalisuutta ja yhteistoiminnallisuutta esiin nostaviin teorioihin (Hakkarainen ym. 2005), ajatukseen tiedon yhteiskehittelystä työssä (Engeström 2000; 2004) ja käytäntöyhteisön käsitteeseen (Wenger 1998).
Kirjallisuus:
Engeström, Yrjö. 2000. Activity theory as a framework for analyzing and redesigning work. Ergonomics 43 (7), 960-974.
Engeström, Yrjö 2004. Ekspansiivinen oppiminen ja yhteiskehittely työssä. Tampere: Vastapaino.
Hakkarainen, Kai & Lonka, Kirsti & Lipponen, Lasse 2005. Tutkiva oppiminen. Järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjinä. WSOY.
Parviainen, Jaana 2006. Kollektiivinen tiedonrakentaminen asiantuntijatyössä. Julkaisussa Parviainen, Jaana (toim.) 2006. Kollektiivinen asiantuntijuus. Tampere University Press, 155–187.
Wenger, Etienne 1998. Communities of Practice: learning, meaning, and identity. Cambridge University Press.
Zita Kóbor-Laitinen
Humanistinen ammattikorkeakoulu
Kääntämisen opettamisen metodiikasta viittomakielentulkkikoulutuksessa
Viittomakielentulkkikoulutus täyttää tänä vuonna 30 vuotta. Opetuksen didaktiikka, metodiikka ja pedagogiikka ovat monipuolistuneet koulutuksen kehittymisen myötä. Esitelmässäni keskityn nykyhetkeen ja kuvaan yhtä työskentelytapaa, saman opetusmateriaalin monipuolista hyödyntämistä viittomakielentulkkikoulutuksen eri vuosikursseilla. Koska suurin osa opiskelijoista tulee koulutukseen ilman minkäänlaista viittomakielen taitoa, aluksi keskitytään viittomakielen omaksumiseen ja vasta sitten kääntämiseen ja tulkkaukseen. Vaikka viittomakielentulkkien ammatissa toimeksiannot ovat ennen kaikkea tulkkaustoimeksiantoja, myös kääntämisen taitoja tarvitaan. Ensimmäinen kääntämisen kurssi järjestetään aloituslukuvuoden kevään loppupuolella ja siitä lähtien kääntämisen kursseja on pitkin opintoja.
Sopivien opetusmateriaalien tuottaminen ja materiaalivaraston jatkuva täydentäminen ovat jokaisen lehtorin haasteena. Valmiita, nimenomaan viittomakielen tulkkikoulutukseen tarkoitettuja materiaaleja on vähän. Internetistä löytyy runsaasti viitottua materiaalia, mutta useimmiten niihin on liitetty suomennos jo valmiiksi. Viittomakielisten dvd-julkaisujen määrä on kasvamassa, mutta niiden soveltuvuus opetukseen ei ole aina paras mahdollinen. En kuitenkaan aio perustella saman materiaalin käyttämistä eri vuosikurssien opetuksessa materiaalipulalla, sillä kyseisen opetusmetodin käyttöön on ihan erilaiset syyt.
Annoin tänä lukuvuonna samat käännöstehtävät eri vuosikurssien opiskelijoille, koska halusin nähdä, millä tavalla ja millä tasolla he kykenevät työstämään samaa materiaalia opiskelun eri vaiheissa. Aineistona on toiminut 2 viittomakielistä runoa, joista toinen on tuotettu suomalaisella viittomakielellä ja toinen on käännös vieraasta puhutusta kielestä opiskelijoille täysin vieraaseen viittomakieleen. Jälkimmäisestä tekstistä on olemassa myös kansainvälisesti viitottu versio, jota opiskelijat saivat käyttää rinnakkaistekstinä ymmärtämisen helpottamiseksi.
Kokeiluun osallistui perusopetuksen ensimmäisen ja neljännen vuoden opiskelijoita sekä aikuiskoulutuksen opiskelijoita. Yksi aikuisopiskelijoista on natiivi viittomakielinen. Tarkoituksena on laajentaa pilottia niin, että kevätlukukauden aikana myös toisen ja kolmannen vuosikurssin opiskelijat tekisivät samat käännöstehtävät. Tavoitteena on analysoida kerätyn aineiston perusteella viittomakielen tulkkiopiskelijoiden valmiuksia kääntää esittävän taiteen piiriin kuuluva viittomakielinen runo ja vertailla ymmärtämis- ja kääntämistaitojen kehittymistä opintojen eri vaiheissa.
Kokeilun tähänastiset kokemukset ovat olleet lupaavia. Ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat suoriutuivat vaativista ymmärtämis- ja käännöstehtävistä pienryhmissä hyvin. Joidenkin pienryhmien töiden taso oli yhtä hyvä kuin neljännen vuoden opiskelijoiden. Myös neljännen lukuvuoden opiskelijat ja aikuisopiskelijat ovat arvioineet tehtävät sopivan haastaviksi ja viittomakielentulkin taitoja monipuolisesti kehittäviksi. Vieraan viittomakielen tarkastelun kautta opiskelijoiden käsitys polysynteettisten ilmaisujen rakenteesta vahvistui ja he oivalsivat symbolisuuden ja ikonisuuden tärkeitä elementtejä viittomakielisen runouden perinteessä.
Ari Penttilä
Valantehneestä virallisen kautta auktorisoiduksi
Miten kääntäjien pätevyyttä olisi arvioitava?
Laillisesti päteviä käännöksiä tarvitaan yhteiskunnassa monilla eri aloilla. Jotta henkilö saisi oikeuden vahvistaa käännöksiä laillisesti päteviksi, on hänen ensin osoitettava oma luotettavuutensa ja pätevyytensä ammattitaitoisena kääntäjänä. Tämä pätevyyden toteaminen tapahtuu yleensä erityisen tutkinnon avulla. Viimeisten 40 vuoden aikana Suomessa on ollut käytössä kolme eri käytäntöä kääntäjien pätevyyden toteamiseksi: laki valantehneistä kielenkääntäjistä annettiin vuonna 1967, laki virallisista kääntäjistä vuonna 1988, ja viimeisimpänä laki auktorisoiduista kääntäjistä astui voimaan vuoden 2008 alussa.
Tässä esityksessä pohditaan syitä, joiden takia kääntäjien tutkintojärjestelmiä on katsottu tarpeelliseksi muuttaa 20 vuoden välein. Onko käännösalan kehitys ollut niin nopeaa, että järjestelmät ovat alkaneet vanhentua jo pian tultuaan voimaan? Erityisesti tarkastellaan prosessia, jonka avulla virallisten kääntäjien tutkintojärjestelmästä siirryttiin nykyiseen auktorisoitujen kääntäjien järjestelmään. Mitkä piirteet vanhassa järjestelmässä olivat herättäneet kritiikkiä, ja millä tavoin uudessa järjestelmässä on vastattu näihin haasteisiin?
Ensimmäinen uusimuotoinen auktorisoitujen kääntäjien tutkinto järjestetään näillä näkymin syksyllä 2008. Uutena piirteenä tutkintoon sisältyy nyt myös auktorisoidun kääntäjän toimintavalmiuksia mittaava osa, joka suoritetaan monivalintatehtävällä. Samoin käännöstehtävien suoritusympäristö muuttuu merkittävästi, kun käännökset tehdään tietokoneella. Niinpä ensimmäisen uuden tutkinnon käytännön toteuttaminen tulee olemaan melkoinen logistinen haaste myös tutkinnon järjestäjille, eli Opetushallituksen alaiselle auktorisoitujen kääntäjien tutkintolautakunnalle. Miten tämän vuoden helmikuun alussa asetetun lautakunnan työ on lähtenyt käyntiin?
Jürgen F. Schopp
Universität Tampere
Die allmähliche Einführung authentischer Elemente in den Dolmetschunterricht
An translatorischen Ausbildungsstätten sind hauptsächlich zwei Auffassungen von Dolmetschunterricht anzutreffen, die sich durch ihre Zielsetzungen und den Grad ihrer „didaktischen Aufbereitung“ nicht unwesentlich unterscheiden.
Die eine Auffassung fokussiert Dolmetschen als bilinguale sprachliche Handlung – nicht selten mit dem Schwerpunkt auf der Fremdsprache –, wobei davon ausgegangen wird, dass die Dolmetscherin als bilinguales Sprachmodem zu fungieren habe, das auf einen bestimmten Input mit dem entsprechenden Output reagiert. Dementsprechend wird großer Wert auf Anfertigung und Einsatz zweisprachiger Wortlisten und die sprachliche Korrektheit vor allem in der B-Arbeitssprache gelegt. Außerdem werden die Übungen nicht selten von Anfang an in „authentischer Umgebung“ mit z.T. ausgefallenen (d.h. für die spätere Berufspraxis irrelevanten) Themen oder als „unverbindliche Plauderei“ abgehalten, bevor überhaupt die grundlegenden Dolmetschtechniken erlernt sind und beherrscht werden.
Die zweite Auffassung sieht Dolmetschen als professionelles translatorisches Handeln, bei dem es vor allem darum geht, dass die Kommunikation zwischen Kommunikationspartnern aus unterschiedlichen (Sprach-)Kulturen möglich wird. Daher geht es im Unterricht erst einmal darum, grundlegende Dolmetschtechniken wie Erfragen unbekannter Termini und Begriffe, Gesprächssteuerung, "Turn-taking" etc. im kontrollierbaren Umfeld, dem Dolmetschstudio bzw. Klassenraum, anhand möglichst dolmetschrelevanter Themen und Gesprächssituationen kennenzulernen und einzuüben. Daneben soll das Gedächtnis geschult und auf dolmetschtechnische sowie grundsätzliche sprachenpaarbedingte Probleme eingegangen werden. Auf individuelle studentische Sprachprobleme wird „indirekt“ reagiert, indem z.B. die Gesprächspartner die korrekten Elemente in die Repliken einbauen. Zusätzlich sollen die Studierenden im Verlauf der Lehrveranstaltung durch Wahrnehmung der Rolle des Gesprächspartners für die Situation des Gedolmetscht-Werdens sensibilisiert werden.
Die für alle Studierenden obligatorische Lehrveranstaltung „Gesprächssituationen und Dolmetschen“ (Puhetilanteet ja tulkkaus) basiert grundsätzlich auf praxisrelevanten Dolmetschsituationen. Zuerst werden die Grundsätze professionellen Dolmetschens im „sicheren“ Umfeld, dem bekannten Unterrichtsraum, anhand realistisch simulierter Fälle ermittelt und eingeübt, wobei hier bereits nach Möglichkeit authentisches Material einbezogen wird. Mit fortschreitendem Beherrschungsgrad werden nach und nach weitere authentische Elemente in den Unterricht integriert, wobei die Authentizität der beteiligten Größen wie Kommunikationspartner (Sprecher, Redner, Guide etc.), Kommunikationsplatz (privater oder öffentlicher sowie überdachter oder Freiluftraum etc.), Kommunikationsanlass und Kommunikationssituation fallbezogen unterschiedlich stark bewertet wird.
Pirkko Selin-Grönlund
Kuurojen Liitto ry
"Mutu"-taidoista metatietoihin – pedagogisen osaamisen edellytyksistä
Kääntäjien ja tulkkien koulutusta toteutetaan nykyisellään kahden erilaisen koulutusinstituution ehdoilla: yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa (lisäksi on muistettava aikuiskoulutuksena toteutetut asioimistulkkauksen koulutuskokonaisuudet). Kouluttajien ongelmat ovat kuitenkin yhteisiä instituutioiden asettamista puitteista huolimatta: miten opettaja tarkastelee teoreettisesti omaa käytännön osaamistaan samaan aikaan kahdessa eri viitekehyksessä eli substanssin ja pedagogiikan näkökulmista. Tarkastelen esityksessäni ensin vieraan kielen, kääntämisen ja tulkkauksen opettamiseen liittyviä tutkimuksia ja toiseksi yliopistopedagogiikan viitekehykseen sijoittuvia tutkimuksia. Lopuksi pohdin niitä haasteita ja toimenpiteitä, joita substanssin ja pedagogiikan toisiinsa kietominen eli tutkimukseen perustuvan linjakkaan opetuksen rakentaminen edellyttää.
Kielten opettaminen on haasteellista ja erityisesti viittomakielen opettamista on pidetty puhuttujen kielten oppimista vaikeampana mm. sen visuo-motorisen luonteen vuoksi. Suurin vaikeus viittomakielen opettamisessa (myös viittomakielentulkkien koulutusohjelmissa) on kuitenkin se, että suomalaista viittomakieltä on tutkittu vasta niin vähän, että meillä ei ole kirjoitettua kielioppia. Opetus toteutuu hyvin vähäisen ja pirstaleisen tutkimustiedon ja opettajan oman hajanaisen kokemustiedon varassa. Viittomakielen eri kieliopillisten piirteiden oppimiseen liittyvää kansainvälistä tutkimusta on jo olemassa, mutta miten tuota tietoa sovelletaan järjestelmällisesti suomalaisen viittomakielen ja viittomakielen tulkkauksen tutkimukseen ja opetukseen? Suomalaisen viittomakielen kielioppia ja sen "kevennettyä" laitosta eli pedagogista kielioppia varten tarvitaan valtavia yhteisiä ponnistuksia. Kääntämisen ja tulkkauksen osalta tilanne on hyvin samankaltainen: kansainvälinen tutkimustieto odottaa rinnalleen suomalaista tutkimusta ja oppiaineen pedagogiikan kokoamista.
Nyt koulutuksessa työskennellään lähinnä tähän asti kertyneen kokemustiedon varassa. Riittääkö se? Opettajan tietokäsityksen laajuus ja syvyys vaikuttavat ratkaisevasti ensinnäkin siihen, miten opettaja ymmärtää oman oppiaineensa luonteen ja toiseksi siihen, millaiseksi hänen käsityksensä oppimisesta muotoutuu. Opetuskäsitys puolestaan kehkeytyy edellä mainittujen teoreettista ja pitkäaikaista reflektointia vaativien prosessien pohjalta. Yliopistopedagogiikassa kehitetty linjakkaan opetuksen käsite voisi tuoda kääntämisen ja tulkkauksen opetukseen kaivattua ryhtiä. Linjakkaaseen opetukseen kuuluva ydinainesanalyysi alkaa yksinkertaisilla kysymyksillä: millainen on hyvä kääntäjä? Millainen on hyvä tulkki?
Tytti Suojanen
Tampereen yliopisto
Kääntäjän ja teknisen viestijän kompetenssit: haasteita kääntäjänkoulutukselle
Globalisaation sekä tieto- ja viestintäteknologian kehittymisen myötä on alettu puhua uusista kieliammateista, kuten lokalisoinnista ja teknisestä viestinnästä, joihin monet kääntäjät ovat siirtyneet. Tapahtuneet muutokset ovat laajentaneet käännöstieteen rajoja ja asettaneet uusia haasteita kääntäjänkoulutukselle. Erityisen mielenkiintoinen on kääntämisen ja teknisen viestinnän välinen rajapinta: mitä ovat näillä kahdella alalla vaadittavat kompetenssit ja kohtaavatko ne? Pitäisikö kääntäjänkoulutuksen vastata teknisen viestinnän alan haasteisiin ja millä tavalla? Millaisia ovat työelämän odotukset? Tässä esityksessä tarkastellaan eri näkökulmia kääntämisen ja teknisen viestinnän suhteeseen ja pohditaan kääntäjän ja teknisen viestijän kompetenssialueita sekä niiden asettamia haasteita kääntäjänkoulutukselle.
Ljuba Tarvi
Translation Studies in Tertiary Education: the Old Blueprint in a New Environment
The suggested paper deals with the role of theory in the present-day translation-related university education. Translation theory could be an integral part of tertiary education provided its position in the system is duly outlined by answering the following questions: Who needs theory? and What for? These questions will be answered by employing Holmes’ Map of Translation Studies modified to include the present-day kinds of products and processes of translation activity and placed into a broader international and intercultural environment within the so-called called Map-Matrix approach.
Holmes, as is known, distinguished not only between ‘theoretical translation studies or translation theory’ and ‘translation studies’ in general, but also between teaching as a ‘technique in foreign-language instruction’ and as ‘translator training’. In our present-day tertiary education establishments, these two types of instruction are generally mixed. Moreover, the requirement to produce MA theses calls for a theoretical course of sorts, as well as for methodological supervision of such ‘scientific’ papers under production. A way out of the situation could be, for instance, to use Holmes’ notion of ‘dimensions’ which have to do "with the study, not of translating and translations, but of translation studies as well" (1988: 79). Such an approach might be instrumental in delineating the material that would be relevant for the limited purposes of producing graduation papers, a sort of an overview ‘with a pragmatic bend’ meant for executing case studies research rather than solving global problems.
Another major drawback of translation theory is that it has been mostly devoted to translation as such, and has much less to offer in the field of interpreting and practically nothing in the area of mediation. Lately, the situation with translation theory in the subfield of interpreting has improved, but the relatively recent subfield of mediation is still uncovered theoretically. It goes without saying that future interpreters, translators, and mediators need not only theoretical instruction but specialization as well as instruction in technical aids in the chosen subfields.
Possible solutions to resolve the outlined predicaments are made on the basis of Holmes’ Map (1988) of translation studies modified to include the present-day kinds of products of translation activity and placed into a broader international and intercultural environment within the so-called called Map-Matrix approach (Tarvi 2006).
Tutta Turpeinen
Joensuun yliopisto
Ylikielinen tulkkauksen opetus Savonlinnassa
Suomen yliopistoissa on perinteisesti järjestetty tulkkauksen opetus perustutkintotasolla niin, että kullakin kielellä on omat (pakolliset tai valinnaiset) kielikohtaiset konsekutiivi- ja simultaanitulkkauskurssinsa. Kursseilla on usein kaksi opettajaa ja paljon kontaktiopetusta.
Yleinen suuntaus yliopistoissa tuntuu kuitenkin olevan taloudellisten resurssien supistaminen ja silloin kurssit, joilla tarvitaan paljon kontaktiopetusta, joutuvat suurennuslasin alle. Tämä oli yksi syy siihen, että tutkintorakenneuudistuksen yhteydessä syksyllä 2005 Joensuun yliopiston Kansainvälisen viestinnän laitos (nyk. käännöstiede) perusti ylikielisen tulkkauksen sivuaineen ja poisti yksittäiset tulkkauskurssit kaikista kieliaineista. Tiettyyn kieleen sidottua tulkkauksen opetusta pidettiin tehottomana resurssien käyttönä, sillä jokaisessa kielessä opetettiin mm. tulkkauksen teoriaa ja ammattitietoutta, jotka kuitenkin ovat kielestä riippumatta kaikille samoja. Opetusresurssien uudelleenjärjestelyllä haluttiin turvata tulkkauksen opetus myös tulevaisuudessa, sillä aikaisemmin valinnaiskurssien vähäiset opiskelijamäärät olivat usein johtaneet kurssien perumiseen.
Ylikielistä tulkkauksen opetusta on Suomessa aiemmin järjestetty vasta maisterintutkinnon saaneille opiskelijoille erikoistumiskoulutuksen muodossa. Sama toimintaperiaate voidaan kuitenkin siirtää myös perustutkintotasolle, mistä Savonlinnassa järjestettävät tulkkauksen opinnot ovat yksi esimerkki.
Tässä esityksessä kerrotaan Savonlinnan käännöstieteen yksikön tulkkauksen sivuaineen tavoitteista ja toteutuksesta, sekä siitä, mitä muutakin kuin taloudellista hyötyä ylikielisestä tulkkauksen opetuksesta on.
Gun-Viol Vik-Tuovinen
Vaasan yliopisto
Verkliga tolkningsuppdrag som en del av tolkutbildningen
Den som skall lära sig tolka behöver mycket praktiska övningar och i utbildningen av tolkar ingår därför varierande typer av färdighetsövningar. De olika momenten som ingår i praktisk tolkningsfärdighet övas i utbildningens tidigare skeden i klassrum eller tolkningsstudio. Vissa element som ingår i verkliga tolkningssituationer är emellertid svåra att simulera i den undervisningsmiljön. Som komplement till klassrumsundervisningen används därför ibland autentiska tolkningssituationer.
Läsåret 2005-2006 gjordes en undersökning om verkliga översättningsuppdrag i översättarutbildningen vid universiteten i Finland. Resultaten presenterades av Leena Salmi (Turun yliopisto) på KäTu 2006. Vårterminen 2008 gör jag motsvarande undersökning om verkliga tolkningsuppdrag som en del av tolkutbildningen. I mitt anförande sammanfattar jag resultaten av en förfrågan till institutioner med tolkutbildning. I presentationen ingår också en översikt över kommentarer som ett tiotal yrkesverksamma tolkar gav i en tidigare undersökning om studerande som tolkpraktikanter. I den undersökningen framfördes åsikter bl.a. om nyttan med praktik i autentiska miljöer, praktikanter som en del av tolkteamet, praktikanter i s.k. stum kabin och om arvoden till praktikanterna.
Erkka Vuorinen
Suomen kielen osasto, Euroopan komission käännöstoimen pääosasto
EMT – mikä, miksi, mihin?
Euroopan komission käännöstoimen pääosasto DGT on vuodesta 2004 lähtien toteuttanut European Master’s in Translation (EMT) -hanketta, jonka tarkoituksena on edistää laadukasta ja tarkoituksenmukaista kääntäjänkoulutusta EU:n jäsenvaltioissa. Hanke on edennyt työn perustaksi laaditusta, koulutuksen keskeistä sisältöä kartoittavasta ohjelmapaperista kohti kääntäjän kompetenssien yksityiskohtaisempaa määrittämistä sekä kääntäjänkoulutusta tarjoavien laitosten eurooppalaisen verkoston luomista.
Esityksessä kerrataan ensin lyhyesti, miksi DGT on ryhtynyt EMT-hankkeeseen, ja mitä tähän mennessä on tehty. Sen jälkeen selostetaan tarkemmin viimeaikaista kehitystä ja erityisesti tilannetta vuoden 2008 maaliskuun EMT-konferenssin jälkeen. Lisäksi tarkastellaan hankkeen tulevaisuudennäkymiä ja tutkaillaan, mitä hanke voi tarjota Suomen kääntäjänkoulutukselle.
Posterit
Kaisa Koskinen
Tampereen yliopisto
Outi Paloposki
Helsingin yliopisto
Sata kirjaa, tuhat suomennosta. Näkökulmia uudelleensuomennoksiin.
Huomattava osa suomennostoiminnasta on kautta sen historian ollut uudelleensuomentamista; uudelleensuomennokset kattavat merkittävän osan suomentamisen kenttää. Tämä on ensimmäinen ja kenties yllättävin havainto ryhdyttäessä tutkimaan uudelleensuomennoksia. Liki kaikki teokset, jotka eivät vaivu unohduksiin, tulevat aktiivisen elämänsä aikana suomennetuiksi useampaan kertaan, vaikka osa suomennoksista jääkin arkistojen hämärään. Ne myös herättävät suuria intohimoja lukijoiden mielissä ja ovat viime aikoina nousseet keskustelun kohteiksi eri medioissa osaksi siksi, että juuri nyt on tehty tai tekeillä varsin erilaisilta näyttäviä uudelleensuomennoksia (Vänrikki Stål, Shakespearen suomennokset, Salinger, Joyce, Tolstoi). Lisäksi suomennoshistoria tuntee runsaasti uudelleensuomennoksia myös unhoon jääneistä kirjoista ja valottaa näin uudelleenkäännösten syitä muutoinkin kuin klassikoiden kohdalla.
Käännöstieteessä uudelleenkäännökset valikoituvat usein tutkimuksen kohteeksi sen vuoksi, että kun alkuteksti pysyy samana, tutkija voi tarkastella vaikkapa ajan vaikutuksia, kääntäjien erilaisia strategioita tai eri kohdeyleisöille kääntämistä. Uudelleenkääntämisen luonnetta ja erityislaatua sen sijaan ei juurikaan ole pohdittu, etenkään empiirisen aineiston avulla. Sen vuoksi myös tutkimuskirjallisuudessa nojataan usein julkisuudestakin tuttuihin arkioletuksiin. Tällaisia ovat oletus käännösten vanhenemisesta ja toisaalta ensimmäisten/vanhojen käännösten liiallisesta kotouttamisesta. Näistä syistä ajatellaan tarvittavan uusia, tarkempia ja uskollisempia versioita. Näiden olettamusten todellisuuspohjaa on tarpeen empiirisesti selvittää. Lisäksi uudelleensuomennosten tutkimus antaa tärkeää tietoa klassikoitumisesta ja klassikoiden määrittelystä, maailmankirjallisuuden välittymisestä ja muuttuvista kieli- ja kirjallisuuskäsityksistä.
Aineistomme sisältää:
1) joukon tapaustutkimuksia erikielisen ja eri-ikäisen kirjallisuuden suomennoksista (mm. Tuhat ja yksi yötä, Gogolin Kuolleet sielut, Goldsmithin Wakefieldin kirkkoherra, Tolstoin Sota ja rauha, Hugon Kurjat),
2) synkronisen katsauksen vuoden 2000 uudelleensuomennoksiin ja vanhojen suomennosten uusintapainoksiin, niiden käännöskritiikkiin ja asemaan suomentamisen koko kentässä, sekä
3) kronologisen katsauksen ns. klassikkosuomennoksiin.
Tätä kolmiosaista aineistoa analysoimme sekä käännöstieteen teoreettisten esiolettamusten pohjalta (mm. ns. uudelleenkäännöshypoteesi) että aineistolähtöisesti, tutkimalla ja vertailemalla uudelleenkäännöksiä, niiden syntyhistoriaa, markkinointia ja reseptiota. Lisäksi aineisto tarjoaa mahdollisuuden tarkastella kirjakielen ja sen vanhenemisen kysymyksiä, kirjakielen ja kääntämisen normeja ja niiden muutoksia sekä käännösten roolia kirjakielen kehityksessä. Posterissa esittelemme aineistomme, tutkimuskysymyksemme ja tutkimuksemme tuloksia.
Kati Niemi ja Tina Young
Euroopan komission käännöstoimen pääosasto, Helsingin paikallistoimisto
Komission käännöstoimi yhteistyössä yliopistojen kanssa
EU on 27 valtion muodostama yhteisö, jolla on 23 virallista kieltä. Kielet ovat eurooppalaiselle yhteistyölle elintärkeitä. Euroopan unioni on ottanut tunnuslauseekseen ja tavoitteekseen olla "moninaisuudessaan yhtenäinen", ja tämän tavoitteen saavuttamisessa kielet ovat avainasemassa. Komission on viestittävä kielillä, joita kansalaiset ymmärtävät. Tulkkauksen ja kääntämisen ansiosta kansalaisilla on mahdollisuus osallistua EU:n toimintaan, ymmärtää EU:n lainsäädäntöä ja lukea sen julkaisuja.
Euroopan komission käännöstoimen pääosasto on maailman suurin käännöspalvelu. Käännöstoimen pääosastossa Brysselissä ja Luxemburgissa työskentelee yhteensä 2 350 henkilöä, joista 1 750 on kääntäjiä. Käännöstoimen pääosastolla on keskeinen tehtävä komission kirjallisen viestinnän onnistumisessa. Pääosastossa käännetään noin 1,5 miljoonaa sivua vuodessa. Lähtöteksteistä yli 70 % on englanninkielisiä.
Osana komission monikielisyysstrategiaa käännöstoimen pääosasto on lähettänyt kääntäjiä jokaiseen jäsenmaahan. He työskentelevät kieliasiantuntijoina komission edustustoissa, ja heidän tehtävänään on komission viestien muokkaaminen paikalliseen kontekstiin sopiviksi (lokalisoiminen). He toimivat myös käännöstoimen pääosaston edustajina ja yhteyshenkilöinä käännösalan sidosryhmiin kyseisessä maassa. Tehtäviin kuuluu myös raportoiminen paikallisista kielialan kehityssuuntauksista komissioon päin.
Käännöstoimen pääosasto on yliopistojen luonnollinen yhteistyökumppani. Se tarjoaa mm. sekä vastavalmistuneille että opintojen loppuvaiheessa oleville mahdollisuuden yhden tai viiden kuukauden käännösharjoitteluun. Edustustojen kääntäjät käyvät säännöllisesti yliopistoissa ja korkeakouluissa luennoimassa EU-kääntämisestä ja komission monikielisyysstrategiasta. He järjestävät haluttaessa myös käännöstyöpajoja opiskelijoille. Joissakin tapauksissa on mahdollista saada yliopistoon vieraileva kääntäjä käännöstoimen pääosastosta. Yliopistot voivat myös kääntäjäkoulutuksessaan hyödyntää EU:n tarjoamia sovelluksia, kuten EU:n toimielinten yhteistä termitietokantaa IATEa ja lainsäädäntötietokanta Eur-Lexia. Hiljattain komissio julkaisi myös noin miljoonan virkkeen tekstikokoelman käännöksineen kaikilla virallisilla EU-kielillä (paitsi iiriksi). Kokoelma koostuu säädöksistä ja muista oikeudellisista asiakirjoista, jotka käsittelevät teknisiä, poliittisia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä. Tämä on kaikkien aikojen suurin näin monella kielellä vapaasti saatavana oleva tekstikorpus.
Posteriesityksessämme käsittelemme edellä kuvattuja aiheita.