Seilin saaren arkeologia -blogi
Turun yliopiston arkeologian oppiaine suorittaa kesällä 2009 Seilin saaren arkeologisen inventoinnin. Tässä blogissa seurataan työn etenemistä. Blogin päivittäminen painottuu todennäköisesti inventoinnin kenttätyöaikaan, joka on 22.6.-3.7.2009. Tänä aikana blogiin on tarkoitus kirjoittaa päivittäin.
Blogimerkinnät
Maanantai 22.6.
Aloitimme Seilin inventoinnin kenttätyöt tänään. Majoitumme kenttätöiden aikana Saaristomeren tutkimuslaitoksen tiloissa ja käytössämme on myös työhuone ja muita idyllisen tutkimusaseman palveluita. Saari on puitteiltaan ihanteellinen arkeologisen tutkimuksen tekemiselle. Laboratiiviset kenttäolosuhteet metsiin rajattuine biologisine tutkimusalueineen luovat jopa hieman surrealistisen tunnelman mantereen arkisemmissa miljöissä liikkuneisiin muinaistutkijoihin.
Saapumisen ja majapaikan avainten hakemisen sekä muiden kommervenkkien jälkeen meille jäi vain puolisentoista tuntia aikaa ennen lounasta, joten päätimme kokeilla Kirkkoniemellä maakairausta. Kirkon edustalla olevan aukion muutamat matalat kummut olivat herättäneet mielenkiintomme jo pari viikkoa sitten tekemällämme tutustumiskäynnillä, joten kokeilimme tulisiko niistä mitään erikoista. Yllätykseksemme jo ensimmäisellä pistolla kairassa näkyikin paikoin paksuja tumman maan kerroksia, tiilenpaloja ja laastia.
Iltapäivällä aloitimme saaren läpi kävelemisen havainnoiden vastaan tulevia merkkejä muinaisesta ihmistoiminnasta. Tämä työ aloitettiin saaren eteläpäästä ja tarkoituksemme on saada loputkin saaren metsä-, kallio- ja niittyalueet inventoitua vielä tämän viikon aikana.
Mikko kairaa kirkon edustalla.
Eri maakerrokset erottuvat hyvin kairassa.
Pölkkyruoho (Arabis Glabra).
Tiistai 23.6.
Jatkoimme aamulla saaren eteläpään inventointia. Tänään inventoimallamme alueella sijaitsee muun muassa Seilin ainut aiemmin tunnettu esihistoriallinen muinaisjäännös, pronssi/rautakautinen hautaröykkiö Ängesnäs bergen. Röykkiö on kaivettu Turun yliopiston arkeologian oppiaineen opetuskaivauskohteena viitisentoista vuotta sitten, joten meidän ei tarvinnut kuin käydä tarkastamassa se. Lisäksi dokumentoimme huhtikuun tutustumiskäynnillä havaitun kivilatomuksen.
Lounaan jälkeen oli määrä tarkastaa Själö/Fogdebyn kylätontin lähistöltä löydetty uhrikuppikallio. Matkalla paikalle aikataulu muuttuikin äkillisesti. Tutkimusaseman tietoliikenneyhteyksiä parannetaan tekemällä valokuitukaapelikaivantoja aseman rakennuksiin. Yhtä näistä aloitettiin juuri tekemään kylätontille, joka muinaisjäännöksenä kaipasi vielä ensi viikolle suunnittelemaamme maastorajausta. Pikaisten puhelinneuvottelujen ja urakoitsijan kanssa tehtyjen suunnitelmien jälkeen tulimme johtopäätökseen, että valvomme huomisen päivän kaivamista kylätontilla.
Själö/Fogdebyn kylätontti on yhä asuttu ja sillä sijaitsee pääasiassa 1800-luvulta peräisin olevaa rakennuskantaa. Rakennukset toimivat nykyisin tutkimusaseman majoitustiloina. Konekaivun valvonta inventoinnin yhteydessä ilman aiempaa tietoa aluerajauksista kuulostaa rajulta, mutta saattaa olla hyödyllinenkin tapa todeta, mitä jatkuvan maankäytön alaisena oleva muinaisjäännös oikeasti pitää sisällään. Saaren vanhin tunnettu pienimittakaavainen kartta on vuodelta 1811, joten uuden ajan alkuun tai mahdollisesti keskiajalle polveutuvan kylätontin rakennushistoriasta ei ole tätä vanhempaa käsitystä. Huomenna sitä saattaa vähän ollakin.
Innostus tehdä päivällä siirtynyt uhrikuppikallion dokumentointi sai meidät revittyä vielä päivällispöydän äärestä kentälle. Tarkastus kannatti, sillä tyytymättömyys turpeesta pilkistävään kahden kupin kalliopaljastumaan motivoi kaivamaan aluetta auki laajemmin. Selvisi, että ainakin 1800- ja 1900-luvuilla käytössä ollut jätetunkio peitti alleen kuppeja reunustaneen tasaisen kalliopaljastuman. Lisäksi noin metrin päästä samalta kalliotasanteelta löytyi vielä kolmas, kahta selvästi komeampi uhrikuppi. Kupit vaikuttaisivat näppituntumalta liittyvän yhteen muutaman kymmenen metrin päässä sijaitsevan historiallisen kylätontin, mutta toisaalta myös kuppikallion edessä avautuvan peltoaukean kanssa.
Mikko dokumentoimassa kivilatomusta.
Juhana puhdistaa kuppikiveä.
Malliesimerkki kuppikiven kupista.
Keskiviikko 24.6.
Päivä alkoi samantien eilen sovitulla kylätontin konekaivun valvonnalla. Työ sujui jouhevasti ja nykyisen pihapiirin poikki kaivetusta suunnilleen 25 metrin mittaisesta datakaapelikaivannosta paljastui muutamia nokimaan, hiilen ja tiilimurskan sekaisia läikkiä. Syvemmälle kaivettaessa vastaan tuli myös merkkejä hiljan tehdyistä putkilinjoista. Ainoastaan tontin keskialueella aines vaikutti kulttuurimaalta.
Selkeiden kiinteiden rakenteiden puuttuessa tyydyimme kuvaamaan ja kirjaamaan havaintomme ylös, ennen kuin heikot merkit tontin aiemmasta käytöstä poistettiin kaivannon osalta. Löytöjä tontilta ei tullut, tosin keski- ja uuden ajan kylätonteilta onkin usein varsin vaikeaa löytää esimerkiksi esineitä tai selkeästi ajoitettavia saviastianpaloja. Valvonnan saldon voi tulkita kuitenkin myös käänteisesti: tiedämme nyt huomattavasti enemmän piha-alueen vanhempien kerrosten luonteesta ja säilyneisyydestä. Näin muinaisjäännösalueen rajaaminen on varmempaa.
Kaivantojen kanssa puuhaminen päättyi varaamaamme aikaa nopeammin, joten iltapäivälle jäi mukavasti aikaa jatkaa muiden töiden parissa. Päätimme perehdyttää itseämme perjantaita varten, jolloin on tarkoitus yrittää ehtiä kiertää pääsaarta ympäröivät lähimmät saaret läpi etsien merkkejä muinaisjäännöksistä. Lähinnä jollalla ja mökkipaateilla soudelleille muinaistutkijoille perämoottoriveneen käyttö Saaristomerellä vaikutti vähintäänkin mielenkiintoiselta haasteelta. Testikierros Postilaiturin edustalla sujui kuitenkin mukavasti ja alunperin riittäväksi arvioituun moottoriin sopisi vielä ihan kivasti muutama heppa lisää.
Veneretken jälkeen meillä oli vielä puolisentoista tuntia aikaa ennen päivällistä. Päätimme käyttään ajan hyödyksi tutustumalla alustavasti huomiseen inventointialueeseemme saaren länsiosassa. Matkalle osuikin muutama kivirakenne, jotka dokumentoitiin samantien. Epämääräistä muurimaista latomusta lukuun ottamatta kohteet vaikuttivat pienikokoisten rakennusten perustuksilta. Latomus liittynee rakennuksen funktioon tai on yksinkertaisesti koettu sopivaksi tavaksi tukea puurakenteita.
Konekaivun valvontaa Fogdebyn kylätontilla.
Tehdyt havainnot on dokumentoitava tarkasti.
Metsästä löytynyt mahdollinen rakennuksen perusta.
Torstai 25.6.
Maaston havainnointi jatkui tutkimusaseman länsi- ja luoteispuolella. Tällä suunnalla sijaitsevalla avokallioalueella dokumentoimme toistakymmentä tulisijaksi tulkittavissa olevaa latomusta ja epämääräistä pientä kiviröykkiötä. Osaa tällaisista saarella sijaitsevista latomuksista on aiemmin pohdittu jopa mahdollisiksi hospitaalin hoidokkien terapiatöiksi. Ajatus potilaiden tekemistä terapiaröykkiöistä jäikin pohdituttamaan. Jos joitakin latomuksista voitaisiin tulkita tällaisiksi, olisivat ne kenties löyhästi luettavissa muinaisjäännöksinä taideteosten ja muistomerkkien tai tarinapaikkojen kategorioiden alle. Joka tapauksessa nämä olisivat sellaisina taatusti melko ainutlaatuisia. Mutta onko röykkiö henkiseltä merkitykseltään aina tavalla tai toisella ns. terapiaröykkiö? Entä mikä vähentää erityisesti kenotafien ym. latomusten arvoa esimerkiksi suhteessa hauta- ja raivuuröykkiöihin, jos kohteiden aineiston (ajoituskelpoisen löydöstön) arvoa lasketa?
Vanhoihin peltoalueihin liittyviä raivuuröykkiöitä tulikin vastaan heti vuorelta laskeuduttaessa. Lounaan jälkeen jatkoimme matkaa kohti saaren pohjoispuolta nousten korkeille kalliokohoumille. Löysimme yhden paljaalle kalliopinnalle tehdyn kehämäisen latomuksen, joka sijainniltaan voisi hyvin olla tulkittavissa esihistorialliseksi hautalatomukseksi. Harmillista, mutta tämänkaltaisille kohteille usein tyypillistä kuitenkin on, että säille alttiissa ympäristössä vähätkin mahdolliset löydöt ovat hävinneet jo aikoja sitten. Iltapäivän mittaan kohtasimme myös runsaasti muita ihmistekoisilta vaikuttavia röykkiöitä, joista osa näytti melko lupaavilta. Eräältä kalliolta tuli vastaan kolmen röykkiön ja aitamaisen latomuksen kokonaisuus, jonka tulkitsimme todennäköiseksi esihistorialliseksi hautaröykkiöksi. Tätä ennen kävimme Seilin korkeimmalla huipulla (n. 35-40 m mpy) toteamassa nykyään jo puretun ilmavalvontatornin jalkojen tukikiveykset ja ihailemassa maisemia.
Illalla päätimme aikataulun kiristyessä käväistä vielä päivällisen jälkeen kentällä ja lähdimme veneellä kohti saaren pohjoiskärkeä. Seilin maaperä käsittää vain muutamia pieniä hiekka-alueita, joista keskeisin Kirkkoniemellä lienee ollut yksi syy spitaalisiirtolan perustamiseen. Toinen hiekka-alueista sijaitsee lähellä pohjoiskärkeä ja vaikutti maastossa tarkasteltuna melko mielenkiintoiselta. Spitaalisten hautapaikkaa ei varmuudella tiedetä, mikä on johtanut moniin huhuihin siitä, minne potilaat olisi taudinpelossa haudattu. Jos haudat eivät sijaitsisikaan Kirkkoniemellä, olisi hiekkainen alue lähellä Ristiniemeä saaren pohjoisosassa melko hyvä vaihtoehto. Paikalle on vain lyhyt soutumatka Kirkkoniemeltä ja se sijaitsee eristyksissä Seilin historiallisesta kylämiljööstä.
Kivinen tulisijan perusta.
Peltoröykkiön päällä ehtii vaikka hiukan levähtää.
Mahdollisesti esihistoriallinen hautaraunio.
Bensiini todellakin on rajallinen luonnonvara!
Perjantai 26.6.
Veneilypäivä. Kiersimme koko päivän pikkuisella perämoottorilla varustetulla soutupaatilla Seilin ympärillä olevia saaria. Seilin Kirkkoniemen edustalla sijaitsevalta saarelta todettiin kaksi metsittynyttä peltoaluetta, joista toiseen teimme koekuopan varmistaaksemme paikan maaperän. Tämäkin peltotilkku oli melko tiukkaa savea, joka kertoo myöhemmästä tarpeesta raivata kaikki jotenkin viljelyyn kelpaava maa käyttöön pääasiassa kalliota olevilla saarilla.
Emme tehneet varsinaisia uusia löytöjä, mutta päivä oli mitä sopivin veneilyyn. Meri oli todella tyyni ja helteiselle auringonporotuksellekin tuli vaihtelua muutamista pilvenrepaleista. Viikko on ollut todella antoisa ja äärimmäisen kuuma. Lämpötila Seilissä on päivittäin pyörinyt lähellä hellelukemia, joka on selkeästi hidastanut askelta ja pakottanut etsimään varjoa. Kenttätöille ihanteellista 15+ C pilvipoutaa pienellä tuulenvireellä on kuitenkin niin harvoin, että lienee ehkä parasta nauttia kesän taatusti yhdestä kuumimmista viikoista.
Lähdemme viikonlopuksi Turkuun lepäämään ja palaamme töiden ja blogin pariin jälleen maanantaina.
Mikko pitää taukoa meressä.
Hyvä kartanlukutaito on arkeologille erittäin tärkeää.
Ryssänuuni eräällä pikkusaarista.
Hyvää viikonloppua!
Maanantai 29.6.
Toimme viikonlopputuliaisina mantereelta oppiaineen uudemman takymetrin ja aloitimme jo sunnuntai-iltana mittaamaan vanhan "houruinhuoneen" ja kalliohakkausten ympäristöä. Takymittaamisen taustalla oli paitsi tahto päästä puuhaamaan digivälineistöllä, myös testata paikallisella koordinaatistolla kartoittamista nopealla tahdilla etenevässä inventoinnissa.
Homma sujuikin melko mukavasti ja saimme sunnuntai-illan ja maanantain aikana mitattua yli 800 pistettä. Muun muassa kallioihin 1700- ja 1800-luvuilla hakatut kuvat ja nimikirjaimet sekä alueen topografialle keskeiset kalliopaljastumat ja maaston kumpuilevuus dokumentoitiin takylla. Lopputulos oli melko hyvä ottaen huomioon rajallisen ajan. Vähemmälläkin vaivalla alueesta olisi saanut monin verroin käsin sketsaamisen tai peruskartan kanssa sähläämisen voittaneen asemapiirroksen. Vastaavissa, noin 10-20 aarin kohteissa takymittaaminen omalla koordinaatistolla ja nopealla, neulapohjoisen kautta tehdyllä asemoinnilla voisi olla todella työekonominen menetelmä.
Vuoden 1811 kartassa mäelle on merkitty käytöstä poistunut "ikivanha" neljän houruinhuoneen alue, jonka rakennusten perustukset saatiin todettua melko vaivattomasti kartoituksen yhteydessä. Illan suussa yhdelle rakennusta merkitsevälle kummulle avattiin pieni koeruutu, joka paljasti ladotun tukikiveyksen päälle tehdyn peruskiveykseltä vaikuttavan rakenteen. Illalla työhuoneella takyn tieto siirrettiin paikkatieto-ohjelmistoon ja vanha kartta saatiin asemoitua sen päälle. Vuonna 1730 valmistuneen houruinhuoneen varsinaisen päärakennuksen piirustukset ovat säilyneet ja huomenna onkin mielenkiintoista nähdä, ovatko pohjapiirrokseen merkityt leivinuuni ja lämmitysuunit todettavissa niiden oletetulta paikalta.
Kalliohakkaukset mitattiin paikalleen.
Takymetri.
Liidulla vahvistettu kalliohakkaus.
Kivirakennetta koekuopassa.
Tiistai 30.6.
Vanhan huoruinhuoneen tontin lopullinen tarkastus sai jäädä, kun kiire veti meidät eteenpäin kartoittamaan takymetrillä Själö/Fogdebyn kylätonttia. Mittaukset saatiin pistävässä auringonpaisteessa valmiiksi ajoissa ja ehdimme vielä ennen päivällistä mittaamaan aineistoa tutkimusaseman pihapiirissä ja avaamaan tänne koeojan.
1800-luvun karttojen ja sairaalamiljöötä kuvaavan piirroksen mukaan nykyisen pihapiirin keskellä on aikaisempien rakennusvaiheiden aikana sijainnut keittiön ruokavarasto. Paikka hahmottui yllättävän mukavasti jo perustuslinjojen kohdalla kituvan ruohikon kautta. Päätimme testata, kuinka massiivinen ja hyvin säilynyt tämän kivimakasiinin perustus on. Kaivoimme 2,5 metriä pitkän koeojan, joka leikkasi rakennuksen pohjoisseinän perustuksen.
Tulokset olivat miellyttäviä: varsinaisesta kiviperustuksesta paljastui lähes pinnassa noin 1,3 metriä leveä luonnokivistä ladottu ja laastilla vahvistettu latomus. Tämän sisäpuolelta paljastui saven, tiilimurskan ja kiven sekainen lattiatasolta vaikuttava pinta ja ulkopuolelta yli 80 sentin syvyyteen ulottuva, useiden maakerrosten muodostama kulttuurimaa. Osa näistä vaikuttaisivat todistavan sitä, että rakennuksen lähistöllä on joskus 1800-luvulla ollut voimakas tulipalo ehkäpä ruokamakasiinin yhä seisoessa, jonka jälkeen palojätettä olisi levitetty pihamaalle.
Asiakirjoihin verrattain hyvin tallentunut ja yhä selkeänä omana rakennusryhmänään toimiva miljöö tarjoaakin siis yllättävän paljon arkeologiselle tutkimukselle. Paikan topografia ja sijainti alkoi myös mietityttämään aiemman toiminnan kannalta. Saarella on hyvin vähän kuivilla, rannansiirtymän kannalta korkeilla ja tasaisilla mäillä sijaitsevia paikkoja asutusyksiköiden tarpeisiin. Tutkimusaseman käytössä olevien talojen rakentaminen ja putkitukset eivät ole myllänneet läheskään kaikkea tästä tasanteesta. Kunpa vain aika riittäisi vielä parin koepiston tekemiseen.
Huomenna on vihdoin aika siirtyä koekuopittamaan Kirkkoniemelle kirkon ympäristöä. Saamme avuksemme viisi arkeologian opiskelijaa Turusta, jotka kunnioitettavasti uhraavat kaksi kallista vapaapäiväänsä avuksemme koekuoppien kaivuuseen.
Mikko valokuvaa koekuoppaa.
Vanhan kivimakasiinin perustuksia.
Työhuoneenamme toimii vanha potilasselli
tutkimusaseman yläkerrassa.
Keskiviikko 1.7.
Vapaaehtoisvoimilla vahvistettu tiimimme aloitti Kirkkoniemen tutkimukset kirkon edustalla olevalta aukealta. Olimme jo aikaisemmin kiinnittäneet huomiomme muuten tasaisella alueella oleviin muutamiin kumpuihin. Maakairan näytteiden perusteella kummuista oli odotettavissa mahdollisesti jopa rakenteita.
Kirkon edustalle avattiin päivän aikana useita koekuoppia, joista erityisesti kahdesta saatiin mielenkiintoisia havaintoja. Kirkkoaukean keskellä olleesta kuopasta paljastui muun muassa tiiltä, hiukan laastia ja puuta sekä löytöaineistona eläinten luita, mahdollinen nahanpalanen, liitupiipun kappale ja veitsenterä.
Lähellä kirkon vierustaa sijaitsevalle kummulle tehdystä koekuopasta tulikin sen sijaan hyvin runsaasti tiiltä ja laastia, joten paikalla on sijainnut rakennus. Tuntuisi oudolta, että heti muutaman metrin päässä kirkon seinästä olisi seissyt jokin muu rakennelma, joten tämä rakennus saattaisi olla Seilin 1730-luvulla rakennettua kirkkoa vanhempi.
Kirkkoniemen tutkimukset jatkuvat vielä huomenna.
Koekuoppa, jossa runsaasti tiiltä ja laastia.
Riku keskittyy kaivamiseen.
Veitsenterä.
Torstai 2.7.
Jatkoimme heti aamusta kirkon edustan kuoppien viimeistelyä. Eilen kirkon eteishuoneen itäpuolella, vain muutamia metrejä ulkoseinästä paljastettu muurattu rakenne saatiin dokumentoitua ja vihdoin iltapäivällä varovasti peitettyä takaisin muovin ja maan alle. Vesisuihkutuksen ja yökasteen paljastettua entistä paremmin laastia ja tiiliä rakenteesta nousi esiin monia hienoja yksityiskohtia. Tiililattiarakenteelta vaikuttava pinta näkyi selkeästi samansuuntaisena tiilirakenteena. Lisäksi yhdessä tiilistä näkyi selkeänä ehkäpä kengän kärjen jättämä painauma.
Etäämmälle kirkosta sijaitsevalle maakummulle avattu koealue saatiin niin ikään kaivettua pohjaan. Kuopasta todetut kivi-, puu- ja tiilirakenteet dokumentoitiin suoraan digitaaliseen muotoon takymetrillä. Myös tämä kumpu vaikuttaisi sisältävän rakennuksen jäänteet. Kuopan kohdalta paljastunut alue vaikutti osuneen tulisijan kohdalle. Lisäksi päivän aikana jatkettiin pienempien, yhden neliömetrin kokoisten koeruutujen tekemistä kirkon ympäristöön. Suurin osa näistä paljasti ainoastaan ohuen tumman kulttuurikerroksen alta koskemattoman hiekkamoreenin, mutta monista otettiin talteen myös asumiseen viittaavia löytöjä, kuten eläinten luita, nappeja, varhainen ruokailuveitseltä vaikuttava rautaesine ja liitupiipun varren katkelma.
Heinäkuu on vilkasta aikaa kirkolla kivenheiton päässä sijaitsevan vastikään uusitun kirkkolaiturin kutsuessa paikalle runsaasti vierailijoita. Pääsimme molempien koekuopituspäivien aikana esittelemään monta kertaa löydöksiämme. Aiemmin Kirkkoniemellä sijainneista 1800-lukua vanhemmista rakennuksista on varmuudella pystytty paikantamaan ja esittelemään ainoastaan vuonna 1733 rakennettu kirkko. Maakummuista paljastuneet rakenteet, jotka selkeästi ovat ainakin vuoden 1811 karttaa vanhempia tuovat lisää syvyyttä jo valmiiksi hienoon käyntikohteeseen.
Viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä on syytä kiittää heinäkuun helteisten päiviemme kaivajia Anniinaa, Anne-Maria, Markoa, Rikua ja Tonia tärkeästä ja tarkkaan suoritetusta työstä. Koekuopitusta tehdessä alkoi vain enemmän ja enemmän tehdä mieli jatkaa tutkimuksia paikan päällä.
Saimme viikatointiapua niityn tutkimiseen.
Kuivalla ilmalla kuoppaa on kasteltava,
jotta rakenteet erottuvat paremmin valokuvassa.
Tiili, jossa mahdollisesti kengän jättämä painanne.
Tiilimuurattua rakennetta.
Perjantai 3.7.
Kenttätöiden ensimmäinen sadepäivä, joka tosin osui juuri oikeaan aikaan. Kaivaukset ja pidemmät inventointireissut on jo saatu tältä erää päätökseen. Päätimme kiertää Kirkkoniemen metsäiset ja kallioiset alueet ja todeta täältä löytyneet kohteet. Saldona oli ihmistekoiselta vaikuttava kiviröykkiö, pari kiviaitaa ja kiviriviä, tuulimyllyn paikka ja kaksi varhaisen torpan paikkaa. Sade veti meidät kentältä vielä kirkon luokse summaamaan hieman tutkimusten tuloksia, ennen lounasta ja kamojen pakkaamista kotiinpaluuta varten.
Saarella vaikuttaisi olevan karkeasti jaettuna kolme eri aikatasoille sijoittuvaa muinaisjäännösryhmää. Metallikautisesta asutuksesta kertovat pääasiassa korkeilla kalliokukkuloilla sijaitsevat kiviröykkiöt. Historiallisen ajan alusta oletettavasti alkanutta pysyvää asutusta kuvaavat Fogdebyn kylätontti, kuppikallio ja maanviljelyyn liittyvät jäännökset, kuten pelto- ja raivuuröykkiöt.
Vuosi 1619 ja toisiaan seuranneiden voimakkaammin yhteiskunnallisesti linkittyneiden erillislaitosten aikakausi on muuttanut saaren sosiaalisen todellisuuden peruuttamattomasti. Saarella sijaitsee lukuisia viimeisten 400 vuoden ajalta hospitaalin, houruinhuoneen ja mielisairaalan toimintaan sekä ihmisiin liittyviä muinaismuistoja.
Kukin näistä vaiheista piiloutuu oman toistaiseksi tarkemmin selvittämättömän arkeologisen kuorensa alle. Tästä tuntuu mukavalta jatkaa eteenpäin - kahden viikon aikana tehdyn yli 130 työtunnin jälkeen tokkuraisen väsyneenäkin. Sovimme tänään muutaman lisäpäivän vietosta saarella heinäkuun aikana, jolloin on määrä palata tarkastamaan kiireessä vähemmälle huomiolle jääneet alueet ja esitellä tutkimusten tuloksia paikallisille asukkaille ja tiedotusvälineiden edustajille.
Blogin päivittäinen päivittäminen päättyy toistaiseksi tähän. Hajanaisia lisämerkintöjä voi tulla jälkitöidenkin aikana, kunhan saamme hiukan järjesteltyä kentältä saatua aineistoa. Tässä välissä kiitämme kuitenkin kaikkia lukijoita ja toivotamme hyvää kesän jatkoa!
Särkynyt myllynkivi.
Metsittynyttä talonpohjaa voi olla vaikea havaita.
Inventoijat väsyneinä, mutta tyytyväisinä.