Folkloristiikka

Folkloristiikka on yliopistollinen oppiaine ja tieteenala, joka antaa mahdollisuuden ymmärtää, tulkita, selittää ja hyödyntää oman maan ja maailman kulttuureita, suullista tai suullisperustaista sanataidetta, sanojen ja kertomusten perinnettä. Sen alaan kuuluu henkinen kulttuuriperintö, aineellisen kulttuuriperinnön symboliikka ja politiikka, suomalaisen kulttuurin kansanomainen perusta, kansallisen kulttuurin rakentuminen suullisen perinteen avulla, etnisyyteen ja etnisiin traditioihin liittyvät kysymykset, kulttuuriset identiteetit nyky-yhteiskunnassa, muistitiedon kautta jäsentyvä historiatieto, menneisyyskuvien roolit nykyisyyden rakentamisessa. Folkloristiikka on ajankohtainen tieteenala maailmassa, jossa kulttuurit sekä kohtaavat ja limittyvät että törmäävät toisiinsa.

Folkloristiikassa tutkitaan henkisen kansankulttuurin historiaa ja nykypäivää. Tutkimuksen kohteena ovat perinteeksi ja perinnöksi määrittyvät ilmiöt, mutta folkloristiikka tarjoaa myös mahdollisuuden hyödyntää tutkimuksen avulla saatavaa tietoa ja taitoa tämän päivän monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Folkloristiikka ei opeta identiteettejä tai kasvata niihin, vaan tarjoaa näkökulmia ja tieteellisiä menetelmiä identiteettien tutkimukseen ja identiteettien tuottamisen ymmärtämiseen, havainnoimiseen ja analysoimiseen.

Folkloristiikka tutkii traditionaalien, esikirjallisten yhteiskuntien sanataiteen lajeja kuten kalevalamittaista kansanrunoutta, suullisia eepoksia, myyttejä ja mytologisia kertomuksia, arvoituksia, sananparsia, kansanlauluja ja kansansatuja. Folkloristiikan tutkimuksen kohteena ovat sukupolvelta toiselle – sekä suullisesti että kirjallisesti – välittyvät ajattelun tavat, uskomukset, pelot, uhkakuvat ja näiden kerronnalliset ilmentymät. Folkloristiikassa tutkitaan myös mm. leikkejä, rituaaleja, käsityksiä yliluonnollisesta, magiaa, huumoria, kansanomaista lääkintätietoutta ja parantamisen käytänteitä, sekä ajan ja elämänkaaren jäsennysten ritualisointia ja kerronnallistamista. Folkloristiikan tutkimuskohteena ovat niin ikään erilaiset nyky-yhteiskunnan kulttuuri-ilmiöt pienryhmien sanankäytöstä aina laajoihin populaarikulttuurin ilmiöihin asti.

Kiteytyneiksi perinneilmauksiksi luettavien nykyisyys/menneisyys -kuvien lisäksi folkloristiikkaa sävyttää voimakas kiinnostus muistitietoon, muistin sosiaalisiin prosesseihin ja muistamisen politiikkaan. Folkloristiikan alaan kuuluu myös sen tutkiminen, miten folklorea ja perinnettä määritellään ja miten perinnettä käytetään nyky-yhteiskunnassa erilaisiin kaupallisiin tai ideologisiin tarkoituksiin.

Folkloristiikka sopii moniin aineyhdistelmiin. Folkloristiikan pääaineopiskelijoille hyödyllisiä sivuaineita ovat esimerkiksi muut kulttuuritieteet ja yhteiskuntatieteet, mutta myös monipuolinen kielitaito on etu. Folkloristiikka avaa näkökulmia ihmisen kulttuurisen toiminnan rituaaliseen ja sanalliseen ulottuvuuteen, mielikuvien ja uskomusten historiaan ja välittymiseen sekä yhteisöjen sisäiseen vuorovaikutukseen, symboliikkaan ja dynamiikkaan. Oppiaineen yksi keskeinen tavoite on kouluttaa päteviä ja ammattitaitoisia kulttuurintutkijoita ja asiantuntijoita sekä yliopistojen ja muiden oppilaitosten palvelukseen että myös laajemmin yhteiskunnan tarpeisiin. Samalla oppiainetta kehitetään myös vastaamaan nykypäivän haasteisiin tuottamalla sellaisia asiantuntijoita, joilla on tiedolliset ja taidolliset valmiudet toimia erilaisissa käytännöllisissä ja hallinnollisissa tehtävissä kulttuurisen tuotannon ja sen pedagogisen ja kaupallisen hyödyntämisen alueilla.

26.03.2012 14:06 Kirsi Hänninen