Christian Friedrich Schröderin tuotannossa
Yhteystiedot
Puhelin 050 531 2905
Sähköposti
riittam.koskinen@dnainternet.net
Riitta Koskinen
Jatko-opiskelija, KM
Tutkimuksen taustaa1700-luvun sisustusmiljööt ja tapakulttuuri ovat innostaneet minua jo vuosia. Syntyi kirja "Säätyläiskoti Suomessa, sisustuksia, historiaa ja tapakulttuuria 1700-luvulta", johon valokuvaaja Katja Hagelstamin kanssa dokumentoimme ajan tyylihistoriallisia kohteita. Vaikka kotinikin Lammilla on sisustettu ajan tapaan, ei aihe vain jättänyt minua rauhaan. Sain jatko-opiskeluni Turussa alkuun keväällä 2004. Tyylihistoria ja tapakulttuuri kiinnostavat laajemminkin, kirjoittelen aiheesta artikkeleita myös Glorian Antiikki -lehteen. Keväällä 2006 ilmestyi toinen kirjamme "Kartanoita ja porvariskoteja", jossa esitellään kiehtovia kulttuurihistoriallisia sisustusmiljöitä 1800-luvulta. Nyt työn alla on kolmas kirja, johon etsimme oikein entistettyjä kohteita mökeistä kartanoihin.
Esineellisessä ja aineellisessa kulttuurissamme rokokoo oli ranskalaisuuden aikaa. Löytöretket, saavutukset tieteen ja taiteen alalla avarsivat ihmisen maailmankuvaa, eikä Suomessakaan jääty osattomiksi Euroopan muotivirtauksista, jotka saapuivat maahamme Tukholman kautta. Uudet tavat ja tottumukset saavuttivat säätyläiskodit nopeasti, koska ne olivat merkki omistajansa vauraudesta ja yhteiskunnallisesta asemasta. Hyvinvointia edistävät saavutukset levisivät vähitellen myös talonpoikaisympäristöön kartanoiden, sotilasvirkatalojen, ruukinkartanoiden ja pappiloiden välityksellä.
Uusien tapojen, järkevän ajattelun sekä kokeilunhalun pohjalta on helpompi ymmärtää rokokoon sisustusmiljöötä ja huonekalujen muotoilua. Mukavuus rakennuksissa lisääntyi olennaisesti arkkitehtuurin, lämmitysjärjestelmien ja ikkunoiden kehityksen myötä, samalla oli mahdollista kiinnittää huomiota sisätilojen viihtyvyyteen kalustuksineen. Elämäntapa muuttui perhe-elämä keskeisempään suuntaan, tarvittiin yhä enemmän tilaa seurustelulle, syntyi uusia oleskelutiloja mm. förmaaki monenlaisine mukavine ja toimivine huonekaluineen. Huone sisustettiin harkiten yhteensointuvaksi kokonaisuudeksi. Aikakautta voidaankin pitää sisustuksemme kultakautena, joka synnytti monia yhä vielä elämäämme olennaisesti kuuluvia esineitä, kalusteita, tapoja ja tottumuksia.
Tutkimuksen aiheTutkin Christoffer Friedrich Schröderin rokokookartanoiden arkkitehtuuria, kiinteää ja irtainta sisustusta sekä sosiaalista elämää ja tapakulttuuria vuodesta 1756 aina 1780-luvun alkuun, jolloin kustavilainen tyyli vähitellen syrjäytti rokokoon. Vuonna 1756 valittiin oltermanniksi Turkuun tukholmalainen, saksalaissyntyinen muurarimestari Christoffer Friedrich Schröder (1722-1789), joka toimi Turun kaupungin arkkitehtina 30 vuotta. Hänen aikanaan rakennustoiminta kiihtyi ja Schröder suunnitteli rokokooklassistisia, mansardikattoisia, keltaisia taloja kaupunkiin ja maaseudulle ruukin päärakennuksiksi tai kartanoiksi. Häntä ei voi pitää yksin Etelä-Suomen säätyläiskartanoiden luojana, mutta hänen vaikutuksensa kartanoarkkitehtuurin muotoutumisessa maassamme on ollut keskeinen. Turun lähiseudulle Schröder suunnitteli esimerkiksi seuraavat kartanot: Paddainen, Teijo, Nuhjala, Lempisaari, Lapila, Viksberg ja Fagervik, josta löytyy jopa kiinalainen huone. Schröder pohjasi arkkitehtuurinsa lähinnä Carl Hårlemanin traditioon, joten vertailupohjan saamiseksi perehdyn Ruotsissa Hårlemanin tyylipiirteisiin.
Schröder suunnitteli rakennuksiin myös kiinteän sisustuksen, kuten kakluunit, rintapaneelit, ikkunakomerot ja -luukut. Lisäksi häntä työllistivät muutamat vanhojen kartanointeriöörien modernisoinnit. Tarkoituksenani on kartoittaa Schröderille tunnusomaiset piirteet, sekä selvittää minkä verran alkuperäistä kiinteää ja irtainta sisustusta on jäljellä näissä kartanoissa. Erityisenä mielenkiintoni kohteena on löytää tapakulttuurin piirteitä, jotka vaikuttivat esineellisen ympäristön kehittymiseen. Kartano oli pienoiskoossa oleva yhteisö, joten pyrin selvittämään millaista sosiaalista elämää kartanoissa vietettiin ko. aikakautena.