- Etusivu
- Työllistyminen
- Opinnot
- Vaihtoon ulkomaille
- Hankkeet ja projektit
- Yhteistyö oppiaineessa
- Pro gradujen aiheita
- Arkiston aarteita
- Pääsykoe
KANSATIETEEN ABI-SIVUT
Lyhyesti kansatieteen opinnoista
Kuten tiedät, yliopisto-opiskelu koostuu erilaisista kursseista, seminaareista ja opintojaksoista. Kuten muillakin oppiaineilla, kansatieteelläkin opinnot jakautuvat perus-, aine- ja syventäviin opintoihin. Voit suorittaa sekä kandidaatintutkinnon (HuK) että maisterintutkinnon (FM) pääaineenasi kansatiede eli etnologia. Valmistumisajat ovat yksiköllisiä ja riippuvat paljon mm. työssäkäynnistä.Voit tutustua kansatieteen opiskeluun ohessa sekä perehtymällä tutkintovaatimuksiimme Opiskelu-sivultamme. Sieltä löydät pdf-tiedostoina perus-, aine- ja syventävien opintojemme vaatimukset sekä erikseen kerrottuna kunakin lukukautena tarjolla olevan kontaktiopetuksen (eli luennot ja seminaarit). Molemmat kokonaisuudet sekä myös muuta tietoa löydät samalla sivulla olevasta Kansatieteen opiskeluoppaasta.
Kaikilla kolmella opintojen tasolla on oma seminaarinsa: perusopinnoissa työseminaari, aineopinnoissa proseminaari ja syventävissä opinnoissa maisteriseminaari. Näiden kolmen seminaarin avulla opiskelija perehdytetään kunkin tason vaatimiin erityisosaamisen taitoihin ja niissä myös tehdään kunkin opintotason vaativin tehtävä: työseminaarin harjoitustyö, HuK-tutkinnon proseminaariesitelmä ja maisterintutkintoa edeltävä pro gradu -tutkielma.
Koska yliopisto-opiskelu on uudesta opiskelijasta usein varsin kaoottisen tuntuista, jokainen uusi opiskelija käy henkilökohtaisesti keskustelemassa opinnoistaan assistentin kanssa. Tällöin on mahdollisuus keskustella aikatauluista, sivuainevalinnoista tai vaikkapa vaihtoon lähtemisestä. Moni pystyy myös käyttämään opinnoissa hyväkseen jo aikaisemmin tekemiään suorituksia. HOPSista eli henkilökohtaisesta opintosuunnitelmasta kerrotaan enemmän tämän sivun viimeisessä osiossa.
PeusopinnotKansatieteen perusopinnot koostuvat seitsemästä erillisestä kokonaisuudesta, joissa perehdytään kansatieteen ja kulttuurien tutkimuksen peruskysymyksiin. Yhtä kirjatenttiä lukuun ottamatta kaikki kurssit ovat kontaktiopetusta: luentoja, seminaareja ja pienryhmäopetusta. Kolmella kurssilla järjestetään lisäksi tutustumiskäyntejä erilaisiin opetuksen ja oppimisen kannalta merkittäviin kohteisiin kuten kirjastoihin, arkistoihin ja museoihin sekä Turussa että muualla.
Perusopintojen työseminaari aloittaa uusien opiskelijoiden yliopisto-opinnot. Kurssilla perehdytään yleisesti kansatieteeseen sekä Turun yliopistossa että muualla Suomessa ja opetellaan yleisiä seminaaritaitoja, joita opiskelija tulee tarvitsemaan monissa vaiheissa opintojensa aikana. Työseminaarissa kokeiltavia tehtäviä ovat esimerkiksi referaatin ja tutkimussuunnitelman kirjoittaminen, opponointi ja oman pienen harjoitustutkimuksen kirjoittaminen. Hyvin merkittävässä osassa on myös ensimmäisten kenttätyökokemusten saaminen: jokainen tekee haastattelun harjoitustyötään varten. Työseminaaria vetää oppiaineen assistentti.
AineopinnotAineopintoja suorittaessaan kansatieteen opiskelija syventää jo perusopinnoissa alustavasti käsiteltäviä aiheita. Metodikurssilla pohditaan mm. keskeisimpiä tieteenalalla käytössä olevia menetelmiä ja tutustutaan metodologiseen valikoimaan myös lähitieteiden ja eurooppalaisen etnologian näkökulmasta.
Kenttätutkimuskurssilla opiskelijat saavat syventävää perehdytystä kenttätöiden, kuten haastattelun ja havainnoinnin, suorittamiseen. Kenttätyökurssin harjoitusta tekevät kansatieteen opiskelijat on aina pyritty saamaan osaksi jotain todellista kenttätyökohdetta. Tämä tarkoittaa sitä, että oppiaine pyrkii järjestämään jokaisen kentälle: esimerkiksi keväällä 2008 osa ryhmästä suoritti kenttätyönsä Pöytyällä vanhassa meijerissä, osa majoittui viikoksi Saaren kartanoon Mietoisissa ja osa haastatteli Turussa Kakolan vankilan entisiä työntekijöitä. Kenttätyökursseja on järjestetty myös ulkomailla.
Metodi- ja kenttätutkimuskurssin jälkeen on vuorossa proseminaari, joka suoritetaan kolmantena opiskeluvuonna. Seminaarissa jokainen opiskelija kirjoittaa proseminaari-tutkielman eli noin 20 sivun tutkimuksen valitsemastaan aiheesta. Tämän jälkeen suoritetaan vielä humanistisen tiedekunnan HuK-kirjoituskoe, jonka jälkeen kansatieteen opiskelija (fil.yo.) voi vaihtaa tittelikseen HuK, humanististen tiedeiden kanditaatin eli alemman korkeakoulututkinnon. Proseminaaria vetää oppiaineen lehtori.
Syventävät opinnotNiitä taitoja ja tietoja, joita on alustettu perusopinnoissa ja edelleen syvennetty aineopinnoissa, käydään nyt tarkemmin läpi syventävissä opinnoissa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että opiskelija voi suuntautua omalle erityisalalleen, joka häntä on alkanut kiinnostaa. Kansatieteilijän uravalinta voi nykyisin suuntautua varsin laajalle sektorille. Tämä merkitsee myös valintoja kursseissa ja erityisesti gradun aiheessa. Voit olla kulttuurien tutkimuksen ammattilainen yhtälailla museon tutkijana, kunnallisen sektorin kulttuurituottajana kuin tiedotusvälineiden edustajanakin (ks. ammattikuvaukset).
Syventävien opintojen merkittävin kurssi on maisteriseminaari, jossa valmistellaan omaa pro gradu -tutkielmaa. Monet aiemmat kurssit ovat luoneet valmiuksia itsenäisen pro gradun tekoa varten: tutkielman tekoa on harjoiteltu työ- ja proseminaarissa, kenttätöitä työseminaarissa ja kenttätyökurssilla, metodeja vielä syventäen metodikurssilla. Lisäksi opiskelija valitsee syventävissä opinnoissa suorittamansa kurssit siten, että ne tukevat pro gradun tekoa.
Pro gradu -tutkielmaa tekevälle opiskelijalle määrätään aina työn ohjaaja, joka voi olla oppiaineen professori, lehtori, assistentti tai myös esimerkiksi dosentti. Pääpaino ohjaajan valinnassa on sillä, että hän tuntee parhaiten opiskelijan pro gradu -tutkielman teeman ja kykenee auttamaan ja neuvomaan opiskelijaa tutkimuksen teossa. Monissa tapauksissa ohjaaja saattaa myös neuvoa pro gradu -tutkielman tulosten esittelyä laajemmallekin yleisölle tai kohteelle, jota tutkimustulokset kiinnostavat. Maisteriseminaaria ohjaa oppiaineen professori. Lisäksi oppiaineessa on järjestetty ns. G2 -seminaari niille, joiden opinnot ovat syystä tai toisesta pitkittyneet. Pieni oppiaine pitää huolta omistaan!
HOPS eli henkilökohtainen opintosuunnitelmaJokainen kansatieteen opiskelija laatii itselleen HOPSin eli henkilökohtaisen opintosuunnitelman. Se on kuin lukujärjestys, jota koko opiskelujen ajan noudatetaan ja päivitetään.
Kansatieteen ensimmäisen vuoden opiskelijoita
työseminaarissa. Kuva: Jussi Lehtonen 2008.
Suunnitelmassa kerätään yhteen pää- ja sivuaineiden kurssit, kieliopinnot ja sekalaiset opinnot yhdeksi kokonaisuudeksi. HOPSia noudattamalla ja tarpeen mukaan päivittämällä opiskelija valmistuu kolmessa vuodessa humanististen tieteiden kandidaatiksi (HuK) ja edelleen sen jälkeen kahdessa vuodessa maisteriksi (FM).
HOPS-1 tehdään heti opiskelujen alettua ensimmäisen opiskeluvuoden syksyllä työseminaarissa. Silloin jokainen uusi opiskelija käy assistentin kanssa yksityisen keskustelun ura- ja opinnollisista toiveistaan ja tarpeistaan sekä epäselvistä kysymyksistä koskien yliopisto-opiskelua. Tämän keskustelun avulla muotoutuu kunkin opiskelijan henkilökohtainen opiskelusuunnitelma, joka hyväksytään tulevien vuosien pohjaksi.
HOPS-2 -opintosuunnitelmaa käydään läpi proseminaari-vaiheessa, jolloin lehtorin kanssa katsotaan mahdollisia suurempia päivityksiä suunnitelmaan. Tällöin nousevat usein esiin myös opiskelijavaihtoon liittyvät ajatukset (ks. kansainvälinen vaihto). HOPS-3 on vuorossa maisteriseminaarissa ja silloin professorin kanssa käydään läpi maisterivaiheen opintoja.
Väliaikoinakin opiskelijalla on milloin tahansa mahdollisuus päivittää ja muokata omaa opintosuunnitelmaansa ja keskustella siitä henkilökunnan kanssa. Näin ollen ensimmäisenä opiskeluvuonna tehty HOPS päivittyy ja muokkautuu monta kertaa opintojen kestäessä mukautuen aina opiskelijan kulloiseenkin tilanteeseen.