Kerrottu Saari -seminaari Saaren kartanossa 30.10.2009
Julkaistu 2.11.2009
Teksti ja kuva: Hanneleena Hieta
Koneen Säätiön Saaren kartanon ja kansatieteen, folkloristiikan, kulttuurihistorian ja sosiologian yhdessä järjestämän seminaarin aiheena oli kertomus. Seminaari oli toinen osa seminaarisarjassa, joka alkoi viime keväänä. Sarjan viimeinen osa on ensi keväänä ja sen aiheena on kulttuuriperintö.Seminaarin aluksi Saaren kartanon Kaivo-periaatteen mukaisesti runoilija Mia Toivio luki runonsa kulkemisesta kehillä. Kaivo tarkoittaa sitä, että kun eri taustoista tulevia taiteilijoita ja tieteilijöitä tuodaan yhteen, kuin entisten aikojen kyläkaivolle, syntyy jotain uutta ja yllättävää.
Saaren kartanon päärakennus kansatieteen kenttätöiden aikaan keväällä 2009.
Seminaarin tieteellisen osion aloitti Pasi Enges, joka puhui paikallisesta kertomusperinteestä tutkimuskohteena. Hän kiinnitti huomiota siihen, että viime vuosikymmeninä folkloristit ovat kiinnostuneet ihmisten arkikerronnasta pitkälle vietyjen sanallisten esitysten sijaan. Kysymys on siitä, miten paikallinen kertomusperinne välittyy ja säilyy. Engesin esityksen jälkeen opiskelijat Lotta Aarikka ja Maiju Oikarinen kertoivat haastattelukokemuksistaan kevään kenttätöissä. Seuraavaksi Tiina Mahlamäki puhui henkilötietolain (1999/523) vaikutuksista tutkimuksen tekoon. Mahlamäki rauhoitteli, että lakia ei kannata ajatella rajoituksina vaan henkilöiden suojelemisena. Laki antaa ihmisille itselleen mahdollisuuden asettaa rajoja siihen, mitä kertovat, koska haastatteluiden käyttötarkoituksen on niitä tehdessä oltava selvillä.Erinomaisen lounaan jälkeen Anne Heimo puhui muistitiedon käytöstä tutkimusaineistona. Hän erotti muistitietotutkimuksen ja muistitutkimuksen toisistaan, samoin kuin muistitiedon ja nk. historiallisen perinteen. Heimon mukaan on myös eri asia, mitä haastateltava todellisesti muistaa ja mitä hän haluaa kertoa. Tämän jälkeen Anu-Hanna Anttila puhui narratiivianalyysistä sosiologisena menetelmänä. Tämä tutkimussuunta on tullut sosiologiaan elämänkerta- ja elämäntapatutkimuksen yleistymisen kautta. Tutkija etsii useista tarinoista ns. narratiivifragmentteja. Kun monissa tarinoissa on samankaltainen juonirakenne, tutkija luo niistä tyypillisen metatarinan.
Mehevän suklaakakku- ja kahvitauon jälkeen aihe siirtyi visuaalisiin menetelmiin. Salla Tenkanen puhui visuaalisesta aineistosta kertomuksen runkona. Hän esitteli esimerkkejä omista haastatteluistaan, joissa haastateltavat kommentoivat samanaikaisesti näytettyjä lapsuutensa kaitafilmejä. Keskeisenä ajatuksena on kuviin liittyvä muisti. Seminaarin lopuksi painopiste siirtyi jälleen taiteeseen, kun Saaren kartanon yhteisötaiteilija Nina Rantala kertoi keväällä 2009 toteuttamastaan "Kadonnutta maisemaa etsimässä" -yhteisötaideprojektista. Projekti yhdisteli kuvaa, videota, haastattelua ja installaatioita, joissa kaikissa oli keskeisessä asemassa paikallisten ihmisten kokemus ympäristön muutoksesta.
Seminaarin puheenjohtajana toimi aamupäivällä Leena Rossi ja iltapäivällä Hanneleena Hieta. Tilaisuudessa oli yli 40 osallistujaa ja kaikki esitelmät saivat aikaan innokasta keskustelua. Kaivo-periaate oli mitä ilmeisimmin saavuttanut tavoitteensa.