Kotimaisen kirjallisuuden maisteriksi valmistuttuaan voi jatkaa työtään tutkijana. Tähän valmistavat niin opintojen laaja-alaisuus, sopivat sivuaineet kuin ennen kaikkea mieltymys asioihin perehtymiseen, selvän ottamiseen ja älylliseen pohdiskeluun. Mitä tutkija oikeastaan tekee? Tarkoittaako se hautautumista tutkijankammioon pölyisten paperipinojen taakse?
Keskusteluja ja vuorovaikutusta
Kotimaisen kirjallisuuden assistenttina toimiva Viola Čapková sanoo tutkivansa työkseen sitä, miten maailma merkityksellistetään kirjallisuuden avulla. Kirjallisuudentutkimus tarkoittaa hänen mukaansa jatkuvaa keskustelua kaikenlaisten – kaunokirjallisten, teoreettisten ja muiden – tekstien kanssa. Mutta tietenkin keskustelua käydään myös ihmisten välillä eli kirjailijoiden, kollegojen, opiskelijoiden ja lukijoiden kanssa.
"Täytyy rakastaa lukemista"
Kaiken perustana on Čapkován mukaan kuitenkin lukeminen: "Täytyy rakastaa lukemista ja kirjallisuutta, ennen kuin tälle uralle lähtee." Tutkijan työ on vaativaa ja perusteellista, joten intohimoinen suhde tutkittavaan aiheeseen on varmaan paikallaan. Näin on usein tutkijan työssä. Aihe vie mukanaan, ja siitä haluaa tietää aina vain lisää ja lisää, syvällisemmin ja monipuolisemmin.
Tutkijan työ ei ole kuitenkaan vain lukemista ja kirjoittamista. Kuten Čapková asiaa kuvaa, tutkijan työhön kuuluu monenlaista sosiaalista toimintaa, kuten luennoimista ja opettamista, esitelmiä ja myös yleistajuisten kommenttien ja puheenvuorojen antamista esimerkiksi tiedotusvälineille. Vuorovaikutus yhteiskuntaan on siten luontainen osa tutkijan työtä. Konferenssit liikuttavat tutkijoita ympäri maailmaa, ja yliopisto-opettajana vuorovaikutus opiskelijoiden kanssa on tietenkin keskeistä. Opettajat opastavat ja ohjaavat opiskelijoiden opintoja ja töitä.
Tie tutkijaksi
Čapková itse päätyi alalla omien sanojensa mukaan siksi, että se oli tavallaan "suvussa", sillä hänen äitinsä ja isänsä molemmat toimivat tutkijoina ja jaksoittain myös opettajina. Hän on pienestä pitäen tuntenut tutkijuuden kaikki puolet, ja nuorena hän olikin vakuuttunut siitä, ettei moiselle alalle ainakaan rupea. Toisin siis kävi. "Nautin työstäni enkä ole koskaan päätöstäni katunut", sanoo Čapková nyt. Hän valmistelee väitöskirjaa aiheenaan L. Onervan tuotanto, joka ilmestyi 1900-luvun alkupuolella.
- Katso myös kotimaisen kirjallisuuden muuta tutkimusta käsittelevää sivua.
- Tarkemmin työelämävalmiuksista kotimaisessa kirjallisuudessa.