Tutkija Riitta Jytilä, FM
kuva:janne mikkonen
1980-luvun kotimaisen kirjallisuuden painopiste oli proosassa, mistä tendenssistä kertoo myös lyyrikkona tunnetun ja palkitun Eira Stenbergin siirtyminen proosamuotoon vuosikymmenen kuluessa. Hänen 1960-luvulta uudelle vuosituhannelle jatkuneessa tuotannossaan tapahtuneet muutokset ilmentävät laajemminkin kirjallisessa kulttuurissa tapahtuneita muutoksia. 1980-luku on suomalaisessa kirjallisuudessa murrosvaihetta suhteessa kulttuurin moniarvoistumiseen ja naistekijöiden määrän nopeaan kasvuun, mutta myös suhteessa kansallisen perinteen katkeamiseen ja lyhyemmän proosamuodon nousuun.
Väitöskirjassani tutkin minkälaisia kerronnallisia ääniä Stenbergin teksteihin rakentuu ja miten ne myös rakentavat naissubjektia moniääniseksi ja ei-autoritaariseksi, toisen äänen huomioivaksi. Tutkimuskohteenani on Eira Stenbergin romaanituotanto, johon kuuluvat kirjallisuuden valtionpalkinnon saanut Paratiisin vangit (1984), Häikäisy (1987), Finlandia-ehdokas Kuun puutarhat (1990) sekä Gulliverin tytär (1993). Aineistorajaukseni ulkopuolelle jää Stenbergin yli kymmenen vuoden tauon jälkeen kirjoittama romaani Oven takana (2005).
Suhteutan Stenbergin sekä kansainvälisen että kotimaisen kirjallisuuden kenttään, jolloin hänen tuotantonsa filosofiset, esteettiset ja yhteiskunnalliset painotukset pääsevät oikeuksiinsa. Nostan esiin Stenbergin kansallisesta perinteestä radikaalisti irrottautuvana kirjailijana, jolle toisen kohtaaminen on eurooppalaisen sivistyksen juuriin asti menevä eettinen kysymys. Muun muassa sukupuoli, uskonto ja sivilisaation ja luonnon välinen suhde ovat teemoja, joiden eettisiä ulottuvuuksia Stenbergin romaanit luotaavat kaunokirjallisen polyfonian keinoin äänensävyjen vaihdellessa ivallisista ja rienaavista intohimoisiin ja empaattisiin.
Sähköposti: riitta.jytila(at)utu.fi