Kotimaisen kirjallisuuden vuosikirja 2005
toimittanut Karoliina Lummaa
KIRJA LUETTAVISSA PDF-MUODOSSA
SISÄLLYS
Karoliina Lummaa: SANELMA KERTOO LUKEMISEN TYÖSTÄ
Niko-Matti Ahti: RYÖSTETTY KARYATIDI - Alkuperä, kosmopoliittisuus ja sukupuolittunut vallankäyttö, Kirsti Simonsuuren Akropoliksen "Operaatio Elgin" -esseessä
Jasmine Westerlund: "SE MIKÄ ON VASTAPÄÄTÄ VOI OLLA VAIKKA OMAKUVA" - Dekadenssi ja Narkissoksen peilikuvat Anja Kaurasen romaanissa Arabian Lauri
Krista Kaitasuo: "MUTTA ENTÄPÄ TUNTEIDEN AUKOT?" - Fokalisaatio päähenkilöiden sisäisen elämän hahmottajanaPelon maantiede -romaanissa ja samannimisessä elokuvassa
Inari Taipale: MERKITYKSELTÄÄN ABSURDI - Kaksitasoanalyysi Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen pippurimyllyn aikuisvastaanoton purkajana
SanelmaARVOSTELEE
Elsi Hyttinen: KUINKA KÄYDÄ ENSIMMÄISESTÄ ROMAANIKIRJAILIJASTA? (Naiskirjailija, romaani ja kirjallisuuden merkitys 1840-luvulla)
Kukku Melkas: SUKUPUOLI HISTORIASSA (Oma pöytä Naiset historiankirjoittajina Suomessa)
Siru Kainulainen: RUNOTYTÖN LUMOUS (Uuden Kuun ja Vihervaaran tytöt Lucy M Montgomeryn Runotyttö- ja Anna-kirjat suomalaisten naislukijoiden suosikkeina)
Liinaleena Leiwo: TAVALLISTA ISÄÄ EI OLE (Isät ja tyttäret)
Veli-Matti Pynttäri: TULENKANTAJIEN TUNTEELLINEN KAPINA (Uutta aikaa etsimässä Individualismi, moderni ja kulttuurikritiikki Tulenkantajien elämässä 1920- ja 1930-luvulla)
Viola Parente-Capková: KIEHTOVAT REUNAIHMISET JA TYRMÄÄVÄT ILOTYTÖT (Belle Epoque Ihmeellinen vuosisadan vaihde)
Kaisa Kurikka: VIMMATUT VELJEKSET RAJOJA RIKKOMASSA (Vimman villityt pojat Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen laji)
Milla Peltonen: LAJILLISIA RAJANYLITYKSIÄ (Lajit yli rajojen Suomalaisen kirjallisuuden lajeja)
Liinaleena Leiwo: LUKUOPAS TAITEEN JA KULTTUURIN YSTÄVÄLLE (Ilmaisun murroksia vuosituhannen vaihteen suomalaisessa kulttuurissa)
Markku Soikkeli: PERUSTEOS KUVAN JA SANAN VUOROVAIKUTUKSESTA (Kuva ja sana Kuvan ja sanan vuorovaikutus kirjallisuudessa, kuvataiteissa ja ikonoteksteissä)
Kaisa Kurikka: OPPIKIRJA MEDIAKUVIEN KATSOMISEEN (Visuaalinen kulttuuri Teoriaa ja metodeja mediakuvan tulkitsijalle)
Milla Peltonen: KATSAUKSIA KOTIMAISTEN NYKYKERTOJIEN TUOTANTOON (Kotimaisia nykykertojia 4)
Kaisa Kurikka: LUKEMISTO SUOMALAISESTA ESTETIIKASTA (Estetiikan syntysanat Suomalaisen estetiikan avainkirjoituksia valistusajalta 1970-luvun alkuun)
Elsi Hyttinen: SATTUMALTA SUOMALAISIA (Suomi toisin sanoen Keskustelua suomalaisuudesta ja monikulttuurisuudesta)
Milla Peltonen: EETTISEN KÄÄNTEEN SOSIAALIPSYKOLOGISIA ULOTTUVUUKSIA (Arvot, moraali ja yhteiskunta Sosiaalipsykologisia näkökulmia yhteiskunnan muutokseen)
[ pääkirjoitus ]
SANELMA KERTOO LUKEMISEN TYÖSTÄ
Vuosi 2005 oli oppiaineessamme jälleen menestyksekäs ja työntäyteinen. Professori Päivi Lappalaisen johtaman ja Suomen Akatemian rahoittaman "Naiset kuvaajina ja kuvattavina 1800-luvun suomalaisessa proosassa" projektin tuloksena on syntynyt kaksi väitöskirjaa. Heidi Grönstrandin huhtikuussa ilmestynyt tutkimus Naiskirjailija, romaani ja kirjallisuuden merkitys 1840-luvulla käsittelee ensimmäisiä Suomessa julkaistuja romaaneja. Kati Launis tarkastelee marraskuussa ilmestyneessä tutkimuksessaan Kerrotut naiset. Suomen ensimmäiset naisten kirjoittamat romaanit naiseuden määrittelijöinä suomalaisten naisten 1840-1860-luvulla kirjoittamien romaanien naiskuvia.
Tällä hetkellä oppiaineessamme toimii kaksi professori Lea Rojolan johtamaa projektia. Suomen Akatemian rahoittamassa Tekijän Paluu projektissa työskentelee viisi väitöskirjaansa valmistelevaa tutkijaa. Työnä on selvittää, mitä kirjailijan kuolema on merkinnyt kirjallisuudentutkimukselle, sekä tarjota uusia ratkaisuja kirjailijan uudelleenmäärittelylle ja nostaa tekijyys takaisin tutkimuskeskusteluun.
Toinen projekti pureutuu 1800-1900 -lukujen murrokseen ja vaikutuksiin, joita ajalla oli kirjalliseen ja kulttuuriseen elämään. Tässä Koneen Säätiön rahoittamassa tieteidenvälisessä hankkeessa työskentelee lähinnä väitelleitä tutkijoita, joista kolme on väitellyt kotimaisessa kirjallisuudessa, kaksi kulttuurihistoriassa ja yksi taidehistoriassa. Projektissa kartoitetaan vuosisadan vaihteen kulttuuria erilaisten teemojen kautta, joita ovat mm. nousukkuus, luokka, "rotu" ja perimä, lika ja siveellinen puhtaus, työväestö ja sivistyneistökäännynnäiset. Hankkeiden valmistuminen ja uusien aloittaminen näkyy myös artikkeliantologioiden saralla. Joulukuussa juhlimme Rajanylityksiä. Tutkimusreittejä toiseuden tuolle puolen antologian (Gaudeamus) ilmestymistä. Oppiaineemme jatko-opiskelijan Olli Löytyn toimittama antologia pohjautuu vuosina 2002-2003 järjestetylle "Toiseuden maisemat" kurssille, joka koostui oppiaineen henkilökunnan ja vierailijoiden luennoista. Myös vuosina 2004-2005 pidetyn "Ruokaa! Ruokaa!" kurssin pohjalta on tekeillä artikkeliantologia, jota toimittavat Viola Parente-Capková ja Siru Kainulainen. Oppiaineemme piiristä tulevat kirjoittajat tarkastelevat artikkeleissaan tapoja, joilla ruokaa ja juomista on käsitelty suomalaisessa kirjallisuudessa 1800-luvulta nykypäivään.
Osa menneen vuoden uurastusta on kirjattu myös Sanelman sivuille. Pian esiteltävät artikkelit ovat aineemme opiskelijoiden käsialaa. Vakiintuneeseen tapaan Sanelmasta löytyy myös moninainen ja kiinnostava otos viimeisintä tutkimus ja tietokirjallisuutta, jota arvioivat oppiaineemme jatko-opiskelijat ja henkilökunta. Vielä on paljon sellaistakin, joka ei vuosikirjaan mahdu. Mainittakoon, että oppiaineemme professorit ovat ohjanneet paitsi oman aineensa väitöskirjoja, myös kolmea muuta vuonna 2005 julkaistua tutkimusta. Tehdystä työstä kertoo sekin, että oppiaineeseen on tullut runsaasti kilpailutettua, ulkopuolista rahoitusta paitsi projekteille, myös yksittäisille jatko-opiskelijoille. Tulevinakin vuosina saamme varmasti paitsi innostua uusista hankkeista, myös iloita edellisten tuloksista!
* * *
Niko-Matti Ahti tarkastelee pro gradu tutkielmaansa perustuvassa artikkelissaan "Ryöstetty karyatidi" Kirsti Simonsuuren Akropolis-kokoelman esseetä "Operaatio Elgin". Simonsuuren esseessä nousevat esiin alkuperän, kosmopoliittisuuden ja sukupuolittuneen vallankäytön teemat, jotka Ahdin artikkelissa kytkeytyvät kiinnostavasti tekijyyteen. Ahti lukee Simonsuuren esseetä minän kirjoituksena. Hän ajattelee, että Simonsuuri käsittelee esseessään myyttisen karyatidin motiivin avulla sekä henkilökohtaisia kokemuksiaan että laajoja kulttuurisia käytäntöjä.
Myytin ja identiteetin suhde tematisoituu myös Jasmine Westerlundin proseminaariesitelmän pohjalta työstetyssä artikkelissa "Se mikä on vastapäätä voi olla vaikka omakuva", joka käsittelee Anja Kaurasen (nyk. Snellman) romaania Arabian Lauri. Romaanin päähenkilö on kaunis, itsekeskeinen ja ystäviensäkin palvoma taiteilija Lauri, jonka Westerlund tulkitsee osuvasti moderniksi Narkissokseksi. Estetismi, tuhlailu ja maailmanlopun tunnelmat värittävät romaanissa eletyn 1980-luvun uudeksi dekadenssiksi. Myytin ja aikakauden kierrätyksessä myös Narkissos-myytin motiivit saavat uuden tulkinnan: Westerlund liittää peilimotiivin Laurin ihmissuhteisiin, ja lukee Laurin homoseksuaalisuutta paitsi narsistisena, myös dekadenttina rakkautena.
Anja Kaurasen romaania tutkii myös Krista Kaitasuo proseminaariesitelmäänsä pohjautuvassa artikkelissaan "Mutta entäpä tunteiden aukot?". Kaitasuo laajentaa Sanelmissa tutkittujen taiteenlajien repertoaaria tarkastelemalla Kaurasen Pelon maantiede romaania rinnakkain romaanin pohjalta tehdyn, Auli Mantilan ohjaaman ja käsikirjoittaman Pelon maantiede elokuvan kanssa. Kaitasuo esittää rohkean kysymyksen teosten päähenkilöiden yhteyksistä: adaptaatiotutkimusta ja fokalisaation teorioita hyödyntäen hän pohtii, millä tavalla ja millä seurauksilla romaanin päähenkilöstä muokkautuu elokuvan päähenkilö. Erityisesti sisäisen elämän eli tunteiden ja ajatusten esittäminen romaanin ja elokuvan erilaisissa merkkijärjestelmissä nousee artikkelissa keskeiseksi kysymykseksi. Inari Taipaleen tutkimusseminaariesitelmän pohjalta laadittu artikkeli "Merkitykseltään absurdi" esittelee suomalaisessa kirjallisuudentutkimuksessa verraten uutta metodia, kaksitasoanalyysia. Vastaanoton tutkimuksen alaan kuuluvassa työssään Taipale käyttää aineistonaan kirjallisuuspiiriläisiltä, lukiolaisilta ja kirjallisuudenopiskelijoilta keräämiänsä analyysitekstejä, joiden aiheena on kaksi Kirsi Kunnaksen nonsense-runoa, "Kameleontti" ja "Saari". Aineistona olevien runoanalyysitekstien retoriikkaa ja sisältöä tutkimalla Taipale osoittaa lastenlyriikan aikuisvastaanoton kirjon, mikä puolustaa tutkimustuloksena myös kaksitasoanalyysin heuristisuutta.
Ensi näkemältä hyvin erilaisten artikkeleiden taustalla on yksi yhteinen teema. Ne kaikki käsittelevät lukemisen ja tunnistamisen suhdetta. Vaikka kytköksiä ja yhteyksiä luodaan aktiivisesti ja tietoisesti, ja vaikka tutkijat usein puhuvatkin tutkimuksestaan vallankäyttönä, sisältyy tulkintaan aina myös tunnistamisen aspekti. Tekstissä on jotakin tunnistettavaa, jotakin, jonka perusteella se liittyy tiettyihin asioihin ja eroaa toisista. Tunnistettavuus liittyy myös siihen, että tekstit puhuvat jossakin mielessä aina maailmasta, todellisuudesta. Artikkeleissa lukemisen ja tunnistamisen suhde tematisoituu monella eri tavalla - ja tunnistaminenkin on tietysti vain yksi mahdollinen teema tekstien välillä. Niko-Matti Ahdin artikkelissa "Operaatio Elgin" esseen karyatidi-motiivin tulkinta on Simonsuuren kirjoittavan minän tunnistamista, ja siten tunnistaminen kytkeytyy Ahdin artikkelin teoreettisiin taustaoletuksiin. Jasmine Westerlund tunnistaa Arabian Laurista tekemässään tulkinnassa romaanin päähenkilön myyttiseksi Narkissokseksi, ja hän puhuu myös Lawrence of Arabian, tunnetun 1800-1900lukujen vaihteessa eläneen brittisotilaan, myyttisestä hahmosta. Tunnistaminen on tällöin temaattista: fiktiivisen hahmon näkeminen toisessa asettaa myös hahmoihin liitetyt laajemmat teemat risteämään toistensa kanssa. Krista Kaitasuon artikkelissa tunnistaminen on metodologista. Romaanin henkilöhahmon sisäinen elämä saa uuden muodon elokuvassa toisenlaisena merkkijärjestelmänä, mutta kytkökset ovat silti havaittavissa päähenkilöiden välillä. Tästä kytköksestä käsin on mahdollista tarkastella romaanin ja elokuvan suhteita laajemminkin. Inari Taipaleella tunnistamisen teema liittyy tutkimuksen hypoteesiin. Hän olettaa - ja osoittaa - että nonsense-lajin tunnistaminen tai tunnistamatta jättäminen vaikuttaa Kunnaksen lyriikan vastaanotossa sekä runon tulkitsemiseen että tulkinnasta puhumiseen.
Lukijan työ on aina myös erojen ja vastakkaisuuksien hahmottamista, mikä pätee kaikenlaisiin teksteihin. Artikkelikokoelmia luettaessa tekstit usein asettuvat lukijan mielessä ensin sellaiseen dialogiin, jossa kuullaan vain myöntäviä ja kieltäviä vastauksia. Artikkelit toisin sanoen kumoavat tai vahvistavat toistensa väitteitä, ja dialogi näyttäytyy saman ja eroavan suhteina. Lukija voi kuitenkin laajentaa dialogia tekstien taustaoletuksiin, jolloin myöntöjen ja kieltojen, eli yhteyksien ja erojen, perustelut tulevat esille. Taustaoletusten, teorioiden ja metodologisten ratkaisujen tasolla, voi nähdä myös uusia yhteyksiä ja vastakkaisuuksia. Tällaiseen lukemisen työhön haluan lukijan kutsua!
Esitän vielä kiitokseni Niko-Matti Ahdille teknisestä toimittamisesta sekä koko oppiaineen henkilökunnalle kaikesta saamastani avusta ja tuesta.
Karoliina Lummaa