Opiskeluohjeita
Näissä mediatutkimuksen opiskeluohjeissa kerrotaan mediatutkimuksen eri seminaareista ja niissä kirjoitettavista harjoitustöistä sekä annetaan ohjeita koskien eri oppimis- ja suoritusmuotoja.
Ohjeisiin kannattaa perehtyä huolella, sillä niihin on koottu seminaariopiskelun lisäksi tietoa muun muassa esseiden ideoinnista, harjoitus- ja opinnäytetöiden ulkoasusta ja jopa valmistumisen aikatauluun liittyvistä kysymyksistä.
Opiskeluohjeiden lopusta löytyy linkki erilliseen lähteiden käytön oppaaseen sekä mediatutkimuksen keskeisiin käsitteisiin johdattavaan avainkäsitteiden listaan.
Humanistisen tiedekunnan ohjeita opinnoista ja opiskelusta löydät tiedekunnan opinto-oppaasta.
OPISKELUOHJEITA
Mediatutkimuksen seminaariopas
Kandidaattiseminaari
Tutkielmaseminaari
Graduverstas
Pro gradu -tutkielman kieli ja tiivistelmäsivu
Tutkielmien sivumääräsuositukset
Pro gradun sähköinen julkaiseminen
Tutkielmanteko-oppaita
Mitä seminaareissa tehdään
Ideapaperi
Tutkimussuunnitelma
Tiivistelmä
Seminaaritutkielma
Seminaaritutkielman suullinen arviointi
Oppimis- ja suoritusmuotoja
Essee
Luentopäiväkirja
Lukupiiri
Luentopassi
MEDIATUTKIMUKSEN SEMINAARIOPAS
Kandidaattiseminaari, 10 op
Edeltävät opinnot
Kandidaattiseminaarin voi aloittaa, kun opiskelija on suorittanut aineopinnoista osiot A1 Tutkimussuuntauksia sekä A2 Mediatutkimuksen metodologia ja saanut niistä rekisterimerkinnän.
Kandidaattiseminaarin tarkoitus
Kandidaattiseminaarissa opiskellaan kirjallista ja suullista tieteellistä esittämistä sekä harjoitellaan yleisiä seminaari- ja tutkimuskäytäntöjä. Koska työskentelytahti on tiivis, opiskelijoiden on hyvä miettiä itseään kiinnostavaa aihetta jo etukäteen.
Kurssilla ideoidaan, suunnitellaan ja toteutetaan pienimuotoinen seminaaritutkielma. Sitä tehtäessä harjoitellaan tutkimusongelman määrittämistä ja rajaamista, tutkimusasetelman rakentamista, käsitteiden hallintaa, menetelmien käyttöä, aineiston hankintaa, tieteellistä esittämistä sekä lähteiden käyttöä ja viittaustekniikkaa.
Kandidaattiseminaarin rakenne ja sisältö
Kandidaattiseminaari on lukukauden (kaksi periodia) mittainen, ja se sisältää sekä yhteistapaamisia että kahdenkeskisiä tapaamisia opettajan kanssa. Seminaari kokoontuu yleensä kerran viikossa.
Yhteistapaamisissa työstetään tutkimusideoita ja opiskellaan tutkimuksen tekemisen yleisiä periaatteita sekä tarkastetaan tutkielmat ja keskustellaan niistä. Töiden tarkastajina toimivat opiskelijat eli opponentit arvioivat työt sekä suullisesti että kirjallisesti.
Kandidaattiseminaarissa harjoitellaan seuraavia tutkimustaitoja:
- tutkimusongelman määrittäminen ja rajaaminen
- tutkimusasetelman rakentaminen
- tutkimusalan teorioiden ja käsitteiden hallinta
- metodiset valmiudet
- tieteellinen argumentaatiotapa
- lähteiden käyttö ja viittaustekniikka
Kandidaattiseminaarin kuluessa kirjoitetaan:
- Ideapaperi (1-3 liuskaa)
- Tutkimussuunnitelma (3-5 sivua)
- Tiivistelmä (1/2-1 liuskaa)
- Seminaaritutkielma (15-20 sivua)
- Opponointipaperi
Kandidaatin tutkielma
Pääaineen aineopintoihin sisältyy kandidaattiseminaari ja kandidaatin tutkielma. Seminaarin, kandidaatin tutkielman ja siitä kirjoitettavan kypsyyskokeen laajuus on yhteensä 10 opintopistettä. Kandidaatin tutkielma on opponoinnin, keskustelun ja opettajan palautteen perusteella vielä hiottu ja puhtaaksi kirjoitettu seminaaritutkielma. Tutkielma arkistoidaan oppiaineen toimistoon viimeisteltynä.
Kandidaattiseminaarin arviointi
Hyväksyttävä suoritus edellyttää paitsi kandidaatintutkielman kirjoittamista myös annettujen tehtävien suorittamista ja säännöllistä osallistumista ryhmätapaamisiin.
Arvioinnissa huomioidaan kaikki edellä mainitut osiot, omien töiden esitteleminen ja opponointi sekä yleinen osallistuminen seminaarityöskentelyyn ja keskusteluun
Kandidaattiseminaari arvioidaan opintosuorituksena normaalilla asteikolla 0-5.
Suoritusmerkintää kandidaattiseminaarista ei viedä opiskelijalle opintorekisteriin ennen kuin opiskelija on käynyt tekemässä kypsyysnäytteen tiedekuntatenttipäivänä. Kielentarkastaja ja seminaarin ohjaaja hyväksyvät kypsyysnäytteen, minkä jälkeen opiskelija saa rekisterimerkinnän ('kandidaattiseminaari ja kandidaatin tutkielma, 10 op').
Myös sivuaineopiskelijan tulee suorittaa kandidaattiseminaari aineopintoihin, mikäli hän aikoo jatkaa mediatutkimuksen syventäviin opintoihin. Kypsyysnäyte kirjoitetaan aina pääaineopintoihin kuuluvan aineopintojen seminaarin yhteydessä.
Seminaarin jälkeen
Suoritettuaan pääaineestaan kandidaattiseminaarin opiskelija voi anoa kandidaatin tutkintotodistusta, mikäli hänellä on kaikki tarvittava suoritettuna. Kandidaatin tutkintoon kuuluvat pääaineesta perus- ja aineopinnot, kieli- ja viestintäopinnot sekä sivuaineopintoja (ks. vaadittavat opintokokonaisuudet ja laajuudet humanistisen tiedekunnan opinto-oppaasta).
Mikäli opiskelijalla on vaaditut opinnot suoritettu (opintoja yhteensä väh. 180 op), hän voi kandidaattiseminaarin ja kypsyyskokeen suoritettuaan anoa kandidaatin tutkintotodistusta jättämällä hakemuksen humanistisen tiedekunnan kansliaan.
Ks. tarkempi kuvaus kohdasta Yleisiä kysymyksiä
Tutkielmaseminaari, 7 op
Edeltävät opinnot
Tutkielmaseminaariin voi ilmoittautua, kun aineopinnot on suoritettu ja kandidaattiseminaarista on annettu arvosana.
Tutkielmaseminaarin tarkoitus
Tutkielmaseminaarin tavoitteena on johdattaa opiskelijat oman tutkimuksen tekemiseen ja edesauttaa pro gradu -tutkielman alkuun saattamista. Seminaarissa harjoitellaan taitoja, joita itsenäisessä tutkimustyössä vaaditaan. Huomiota kiinnitetään mm. aiheen ideointiin, rajaamiseen ja näkökulman valintaan sekä aiheen jalostamiseen ja muotoiluun tutkimusongelmaksi tai -kysymykseksi, tutkimuskirjallisuuden hyödyntämiseen, teoriakehyksen rakentamiseen, aineiston kokoamiseen tai tuottamiseen ja metodien valintaan sekä tutkimuksen koostamiseen ja kirjoittamiseen.
Tutkielmaseminaari on oleellisesti myös ryhmäprosessi. Opiskelijat harjoittelevat tieteellistä argumentointia ja keskustelua osallistumalla toistensa ideoiden kehittelyyn niitä kommentoiden. Muiden ajatuksista innostuminen ja rakentava kritiikki, jossa esitetyt väitteet perustellaan, luovat seminaarityöskentelylle hedelmällisen ilmapiirin.
Tutkielmaseminaarin rakenne ja sisältö
Tutkielmaseminaari rakentuu yhden lukukauden (kaksi periodia) mittaisesta ryhmätyöskentelystä ja erikseen sovittavista ohjaajatapaamisista. Seminaarin aikana jokainen opiskelija laatii ideapaperin sekä yhden laajemman kirjallisen harjoitustyön. Lisäksi opiskelija toimii toisen opiskelijan työn opponenttina. Opiskelijoiden niin halutessa voidaan soveltaa myös pariopponointia. Omat harjoitustyöt esitellään muulle ryhmälle suullisesti (noin 10 min), ja esittelyn tukena voi käyttää kalvoja tai muuta havaintoaineistoa. abstrakti
Harjoitustyö voi olla ajatellun pro gradu -työn tutkimussuunnitelma tai seminaariesitelmä, joka on laajuudeltaan 15-20 liuskaa. Esitelmä voi olla esimerkiksi ajatellun pro gradu -tutkielman jokin luku, aineistoanalyysi, tutkielman teoriakehystä taustoittava ja luotaava tai sen aihepiirin rajaamiseen tähtäävä esitelmä. Harjoitustyön tulee olla johdonmukaisesti etenevä, asiakokonaisuudet eri osiin tai lukuihin erotteleva kokonaisuus, jossa opiskelija hyödyntää relevanttia tutkimuskirjallisuutta, keskustelee sen kanssa ja esittää myös omaa pohdintaa. Esitelmälle laaditaan abstrakti.
Tutkielmaseminaarissa tehtävän harjoitustyön luonne riippuu opiskelijan tilanteesta.
Jos opiskelija ei pääse ryhmätapaamisiin, hän kommentoi kulloinkin käsiteltävänä olevaa tekstiä tai tekstejä seminaariryhmälle 2-3 liuskan verran sähköpostitse.
Tutkielmaseminaarin arviointi
Tutkielmaseminaari arvioidaan opintosuorituksena normaalilla asteikolla 0-5. Arvioinnissa otetaan huomioon kirjalliset harjoitustyöt, niiden esittely, opponointi, ryhmän vuorovaikutukseen osallistuminen ja seminaaritapaamisiin osallistumisen säännöllisyys.
Graduverstas, 10 op
Edeltävät opinnot
Graduverstaan voi aloittaa, kun tutkielmaseminaari on suoritettu ja saatu siitä rekisterimerkintä.
Graduverstaan tarkoitus
Graduverstaan tarkoitus on tukea ja ohjata opiskelijan pro gradu -tutkielman valmistumista prosessityöskentelyn avulla. Seminaaritapaamisissa käsitellään osallistujien tutkielma-aiheita ja tutkielman edistymiseen liittyviä seikkoja, syvennytään aiheiden kannalta keskeiseen tutkimukseen sekä tutustutaan tutkielman muodollisiin vaatimuksiin.
Graduverstas perustuu aiempia seminaareja enemmän opiskelijan oman työskentelytavan ja aikataulun mukaiseen etenemiseen, mikä edellyttää osallistujilta aktiivista ja vastuullista asennetta.
Graduverstas on vertaisryhmä, jonka osanottajat ovat samassa opiskeluvaiheessa ja voivat kommentoimalla, lukemalla ja esittelemällä tekstejä, keskusteluin ja ideoin tukea toisiaan opintojen loppuun saattamisessa.
Tavoite on, että pro gradu -tutkielma kirjoitetaan käsikirjoitusmuotoon graduverstastyöskentelyn aikana.
Pro gradu -tutkielman hahmottelussa voi hyödyntää soveltuvin osin tutkimussuunnitelman muistilistaa ja seminaaritutkielman rakennetta koskevaa ohjeistusta.
Graduverstaan rakenne ja sisältö
Graduverstas kestää kaksi lukukautta (neljä periodia), ja työskentely etenee kahdessa tasossa: henkilökohtaisten ohjaajatapaamisten ja ryhmäkokoontumisten vuorottelulla.Graduverstaan työskentelyyn voi osallistua myös pidempään, jos ryhmissä on tilaa.
Kukin opiskelija saa henkilökohtaisen ohjausajan molempina lukukausina. Tapaamisissa opiskelija informoi ohjaajaa tutkielman etenemisestä. Opiskelijan tulee valmistautua tapaamisiin esimerkiksi kysymyslistalla tai muutaman liuskan ongelman esittelyllä. Tapaamisiin on varattava aikaa noin tunti.
Jokainen opiskelija laatii työlleen aikataulun, josta ilmenee, mikä tutkimuksen vaihe kulloinkin on menossa ja milloin tutkielman ensimmäisen käsikirjoituksen arvioidaan valmistuvan.
Ryhmäkokoontumisten aluksi osallistujat esittelevät työnsä aiheen kirjallisesti (1-3 liuskaa). Esittelyt toimitetaan muille ryhmäläisille rtf-muotoisina sähköpostilla. Sähköpostia käytetään seminaarityöskentelyssä aktiivisesti a) ohjaajan informoimiseen tutkielman teon eri vaiheista ja tapaamisten sopimiseen sekä b) ryhmässä käsiteltävien tekstien lähettämiseen ja kommentoimiseen. Graduverstaaseen osallistutaan kuten muuhunkin opetukseen (läsnäolovelvoite 80 % tapaamiskerroista), ja jos opiskelija ei pääse ryhmäistuntoihin, hän kommentoi kulloinkin käsiteltävinä olevia tekstejä 1-3 liuskan verran sähköpostitse.
Opiskelija tuo graduverstaan aikana (viimeistään verstaan toisen puoliskon aikana) ryhmäkäsittelyyn jonkin osan gradutyötään (esimerkiksi johdantoluonnoksen, teoria- tai käsitemäärittelyluvun tai aineiston analyysiluvun). Oman gradutekstin esittely ainakin kerran samaten kuin toisen osallistujan tekstin kommentointi ovat graduverstaan suorittamisen edellytyksiä. Tämän lisäksi opiskelijat voivat esitellä tutkielmansa kannalta keskeistä teoria- tai metodilähdettä tai kiinnostavaa empiiristä tutkimusta, joista he toivoisivat myös muiden ryhmäläisten kommentteja. Tarvittaessa opiskelija voi esiintyä ryhmätapaamisissa useammankin kerran.
Graduverstastyöskentelyn kuluessa opiskelija pyrkii tuottamaan tutkielman ensimmäisen käsikirjoituksen ohjaajan luettavaksi. Ensimmäisessä käsikirjoituksessa pro gradun rakenne on hahmottunut, ja kaikki osat ovat jo paikoillaan, mutta eivät välttämättä täydellisesti 'ulos' kirjoitettuina. Tavoitteena on, että opiskelija voi työstää kommentoidusta käsikirjoituksesta valmiin pro gradu -tutkielman.
Graduverstaan arviointi
Graduverstaan suoritusta ei arvostella numeroasteikolla, vaan suoritus on hyväksytty tai hylätty.
Graduverstaan jälkeen
Gradutyön loppumetreillä opiskelijan on hyvä ottaa huomioon, että pro gradu -tutkielman valmistumisessa ja tarkastusprosessissa on monia sangen pitkäkestoisia vaiheita. Eri vaiheet jakautuvat seuraavasti:
- kommentointiaika: gradukäsikirjoituksen kommentointiin voi kulua ohjaajan aikaa kahdesta viikosta neljään viikkoon, enemmänkin jos tarkastettavia töitä on paljon. Sovi aina, mihin mennessä voit odottaa kommentteja
- kommentoidun käsikirjoituksen korjaamiseen käytetty aika (itse päätettävissä)
- kypsyyskokeeseen ilmoittautumisaika (10 päivää ennen lopputenttiä; jos et ole suorittanut aiemmin HuK-tutkintoa)
(Ks. ohjeet kypsyyskokeen muodosta, laajuudesta ja kieliasuvaatimuksista)
- arvostelulausuntojen kirjoittamiseen kuluva aika (noin kuukausi kypsyyskokeesta)
- laitosneuvoston kokousajat ja virallisten papereiden käsittelyyn menevät ajat. Lisätietoja menettelytavoista saa opinto-oppaasta, tiedekunnan verkkosivuilta ja tiedekunnan opintopäälliköltä (lukuvuonna 2007-2008 Nea Oförsagd, neaofo@utu.fi)
Pro gradu -tutkielman kieli
Muiden kuin vieraiden kielten opiskelijoiden pro gradu -tutkielmat voidaan kirjoittaa englannin kielellä ja erillisestä anomuksesta muillakin vierailla kielillä.
HUOM!
Pro gradun hyväksymisen jälkeen opiskelija toimittaa oppiaineeseen tutkielmansa tiivistelmän sähköisessä muodossa verkkoon laittamista varten.
Tiivistelmä lähetetään liitetiedostona rtf-muodossa jommallekummalle gradun tarkastajalle tai oppiaineen sähköpostiosoitteeseen mediatutkimus@utu.fi. Kirjoita viestisi subjektiriville teksti: Gradutiivistelmä.
Jos tutkielma on tehty englanniksi, tiivistelmästä tulee toimittaa sekä suomen- että englanninkielinen versio.
Tutkielmien sivumääräsuositukset
(Humanistisen tiedekunnan tiedekuntaneuvoston 12.4.2006 tekemä päätös koskien pro gradu -tutkielmien ja sivuaineen tutkielmien sivumääräsuosituksia 1.8.2006 alkaen)
Pro gradu -tutkielma, 40 opintopistettä:
Reaaliaineiden sekä suomalaisen ja yleisen kielitieteen laitoksen aineiden sivumääräsuositus on 80-100 sivua.
Vieraiden kielten sivumääräsuositus on 60-100 sivua. Vieraiden kielten pro gradu -tutkielman sivumäärä voi olla alle 80 sivua, mikäli tutkielma kirjoitetaan ao. vieraalla kielellä.
Sivuaineen tutkielma, 20 opintopistettä:
Reaaliaineiden sekä suomalaisen ja yleisen kielitieteen laitoksen aineiden sivumääräsuositus on 50-60 sivua.
Vieraiden kielten sivumääräsuositus on 40-60 sivua. Vieraiden kielten sivuaineen tutkielman sivumäärä voi olla alle 50, mikäli tutkielma kirjoitetaan ao. vieraalla kielellä.
Yleistä:
Pro gradu -tutkielman tai sivuaineen tutkielman luonteesta riippuen sen sivumäärä voi poiketa yllä esitetystä, jolloin oppiaine ohjeistaa kirjallisen osuuden laajuudesta aina tapauskohtaisesti. Poikkeustapauksia voivat olla esimerkiksi:
- tutkielmaan sisältyy soveltava osuus (multimedia, näyttely tms.)
- kyse on ns. kokeellisesta tutkielmasta
- työ laaditaan opiskelijan äidinkielestä poikkeavalla kielellä.
Sivumäärissä huomioidaan lähdeluettelo, mutta ei mahdollisia erillisiä liitteitä. Vieraiden kielten pro gradu -tutkielmiin ja sivuaineiden tutkielmiin kirjoitettu lyhennelmä katsotaan liitteeksi.
Oppiaineiden tulee ohjeistaa opiskelijoita sivujen yksityiskohtaisemmissa asetuksissa (marginaalit, kirjasinkoko, fontti yms.). Nämä ohjeistukset voivat vaihdella oppiaineittain. Katso mediatutkimuksen opinnäytetöiden ulkoasusta kohdasta seminaaritutkielma.
Pro gradu -tutkielman laajuuden ei tulisi ylittää 150 sivua. Tätä laajempien pro gradu -tutkielmien arvostelussa voidaan huomioida suosituslaajuuden ylittyminen.
Tiedekunnan maisteriohjelmat noudattavat pääsääntöisesti tiedekunnan suositusta, huomioiden tarvittaessa partneriyliopistojen yhteiset sopimukset.
Pro gradu -tutkielman jättämisestä ks. humanistisen tiedekunnan ohje:
v. 2005 ja jälkeen aloittaneet opiskelijat:
http://www.hum.utu.fi/opiskelu/oppaat/opas06-07/index.html
Ennen vuotta 2005 aloittaneet opiskelijat:
http://www.hum.utu.fi/opiskelu/oppaat/opas04-05/index.html
Pro gradu -tutkielman arviointiperusteista katso humanistisen tiedekunnan kriteerit:
http://www.hum.utu.fi/opiskelu/oppaat/opas06-07/graduarviointi.html
Pro gradun sähköinen julkaiseminen
Turun yliopistosta valmistuvien opiskelijoiden on mahdollista julkaista pro gradunsa sähköisesti. Julkaiseminen on täysin vapaaehtoista, mutta mediatutkimuksen oppiaine suosittelee gradun julkaisemista sähköisesti perinteisen gradun kansituksen ohessa. Toimi seuraavasti.
1. Printtaa julkaisusopimuksia kaksi kappaletta ja palauta ne täydennettynä sekä allekirjoitettuna tiedekunnan kansliaan. Sopimukset toimitetaan tiedekunnasta edelleen oppiaineeseen allekirjoitettavaksi sekä tämän jälkeen tiedoksi yliopiston kirjastoon. Sinulle lähetetään postitse kaikkien osapuolten allekirjoittama sopimuskappale.
Lomake löytyy kirjaston sivuilta:
http://kirjasto.utu.fi/julkaisupalvelut/ohjeet/sopimus-opinnaytetyo.pdf
Tässä vaiheessa gradusi on jo arvosteltu ja siitä on annettu arvosana opintorekisteriin.
2. Lähetä opinnäytetyösi pdf-muodossa yliopiston kirjastoon osoitteeseen: kirjhall(at)utu.fi
3. Gradusi julkaistaan julkaisuarkistossa, kun julkaisusopimus on saapunut tiedekunnan kansliasta kirjastoon hyväksyttynä.
Julkaisuarkisto löytyy osoitteesta:
http://kirjasto.utu.fi/julkaisupalvelut/index.html
Tutkielmanteko-oppaita
• Eco, Umberto (1989) Oppineisuuden osoittaminen eli miten tutkielma tehdään.Tampere: Vastapaino.
• Hakala, Juha T. (1999) Graduopas. Helsinki: Gaudeamus
• Hirsjärvi, Sirkka & Remes, Pirkko & Sajavaara, Paula (2001) Tutki ja kirjoita. Helsinki: Tammi.
• Hurtta, Heikki & Peltola, Tapio (1997) Tutkielmantekijän opas. Tampereen yliopiston suomen kielen ja yleisen kielitieteen laitos.
• Järvinen, Pertti & Järvinen Annikki (2000) Tutkimustyön metodeista. Tampere: Opinpaja.
• Kakkuri-Knuuttila & Heinlahti, Kaisa (2006) Mitä on tutkimus? Argumentaatio ja tieteenfilosofia. Helsinki: Gaudeamus.
• Karisto Antti, Seppälä Ullamaija (2004) Maukas gradu. Valmistusvihjeitä tutkielman tekijöille. Tampere: Vastapaino.
• Kinnunen, Merja & Löytty, Olli (toim., 1999) Iso Gee. Tampere: Vastapaino.
• Kinnunen Merja, Löytty Olli (toim., 2002) Tieteellinen kirjoittaminen. Tampere: Vastapaino.
• Laaksovirta, Tuula (1998) Tutkimuksen lukeminen ja tekeminen. Helsinki: Kirjastopalvelu.
• Luostarinen, Heikki & Väliverronen, Esa (1991) Tekstinsyöjät. Tampere: Vastapaino.
• Murray, Rowena (2006) How to Write a Thesis. Maidenhead: Open University Press.
• Murray, Rowena & Moore, Sarah (2006) The Handbook of Academic Writing. Open University Press.
• Mäkinen Olli (2005) Tieteellisen kirjoittamisen ABC. Helsinki: Tammi.
• Teirilä Marjatta, Jyväsjärvi Erkki (2001)Tutkielmantekijän työkirja. Finn Lectura.
• Uusitalo, Hannu (1999) Tiede, tutkimus ja tutkielma. Johdatus tutkielman maailmaan. Helsinki: Wsoy.
• Viskari, Sinikka (2003) Tieteellisen kirjoittamisen perusteet. Opas kirjoittamiseen ja seminaarityöskentelyyn. Tay, Kasvatustieteiden laitos B/17
• Ylijoki, O ja Ahrio, L (1995) Gradu lähikuvassa. Yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitos, julkaisuja 12/95. Tampereen yliopisto.
Käytännön työmuodot: mitä seminaareissa tehdään
Kaikissa seminaareissa harjoitellaan tieteellisiä käytäntöjä kirjallisten ja suullisten esitysten avulla. Osa niistä on kaikissa seminaareissa samoja, osa tehdään vain tietyissä seminaareissa. Kunkin seminaarin kuvauksen yhteydessä kerrotaan tarkemmin, mitä harjoitustöitä seminaarityöskentelyyn sisältyy.
Ideapaperi
Seminaarityön aihe hahmotellaan kirjoittamalla ideapaperi, joka on laajuudeltaan 1-3 liuskaa. Siitä käyvät ilmi aihepiiri, sen kiinnostavuuden ja/tai tärkeyden perustelut sekä aiheen rajaaminen ja tutkimusongelma tai -kysymys. Ideapaperissa opiskelija toisin sanoen tuo esiin mitä hän aikoo tutkia, miksi ja mistä näkökulmasta. Hän voi kertoa myös tutkimukseen ajattelemastaan aineistosta ja sen tuottamisen tavasta.
Ideapaperin laatimisen apuna opiskelija voi käyttää seuraavaa kysymyslistaa:
Ideapaperin laatiminen
- mikä on aihepiirisi (mikä kiinnostaa?)
- miksi aihepiiri kiinnostaa sinua ja miksi sitä on mielestäsi syytä tutkia?
- miten rajaat aiheesi (mikä on se erityinen asia tai kysymys, johon kohdistat huomiosi?)
- onko sinulla aihettasi koskevia oletuksia? millaisia?
- mistä näkökulmasta lähestyt aihettasi? millaisia kysymyksiä sitä koskien asetat?
- mikä on keskeisin tai ’suurin’ kysymys, jonka haluat aiheeseesi liittyen kysyä?
- mitkä ovat tärkeimpiä käsitteitäsi ja miten määrittelet ne?
- millaista aiempaa tutkimusta aiheesta on tiedossasi?
- miten lähdet kartoittamaan aiheeseesi liittyvää tutkimuskirjallisuutta?
- millaisten aineistojen avulla aihettasi ja sitä koskevia kysymyksiäsi voisi lähestyä?
- millä tavalla tutkimuksesi aineiston voisi kerätä tai tuottaa?
- mitä ongelmia tai avoimia kysymyksiä aiheesi tarkasteluun sisältyy?
Tutkimussuunnitelma
Tutkimussuunnitelman avulla tutkimuksen kulku hahmotellaan mahdollisimman selkeästi. Siinä opiskelija selvittää, mitä hän aikoo tutkimuksessa tehdä: mitä hän tutkii, miksi ja miten sekä millä tavalla hän aikoo esittää tulokset.
Hyvä tutkimussuunnitelma on jäsennelty, konkreettinen ja johdonmukaisesti rakennettu. Joissakin tapauksissa tutkimussuunnitelma kelpaa myös lopullisen työn rungoksi. Tavallisempaa kuitenkin on, että kyseessä on nimenomaisesti tutkimuksen suunnitelma ja näin työkalu tutkimuksen toteuttamiseksi. Toteuttamisvaiheen aikana suunnitelma saattaa muuttua ainakin joiltakin osin.
Huomaa, että aiheestasi riippuen aiemman tutkimuksen kartoittamisessa voi olla apua myös myös oppiaineen verkkosivuilla olevista kirjalistoista (esim. Aineopintojen kohdissa A3b, A3f, A4e, A4f ja A4g).
Tutkimussuunnitelman muistilista
1. Tutkimustehtävän kuvaus ja rajaus
- kuvaile tiivistetysti tutkimustehtävä eli se ongelma, mitä tutkitaan: aihepiiri, kohde, tarvittavat taustatiedot
- näkökulma aiheeseen
- rajaus: mitä tutkitaan, mitä ei
2. Tutkimuksen tavoite
- tutkimuksen päämäärät eriteltynä
- tavoitteiden konkretisointi (esim. kysymysluettelo)
- mahdolliset oletukset eli hypoteesit
3. Tutkimuksen lähtökohdat: aiempi tutkimus
- aiheen mielekkyys eli miksi tutkitaan?
- aiemmat tutkimukset (ns. kirjallisuuskatsaus)
- miten oma näkökulma eroaa aiemmasta?
4. Teoreettiset lähtökohdat
- keskeiset käsitteet ja termit
- keskeiset lähteet (edellyttää kirjallisuuteen perehtymistä)
5. Tutkimuksen menetelmä: lähestymistapa, erittelytapa, metodi
- miten ongelmaa aiotaan tutkia? Kerro niin yksityiskohtaisesti ja konkreettisesti kuin mahdollista, mitä aiot tehdä!
- miten tutkimusprosessin havaintoja käsitellään, prosessoidaan ja analysoidaan?
- miten erittely- ja tulkintaprosessi esitetään? (mahdolliset liitteet)
- miten tulokset esitetään?
6. Aineisto ja sen tuottaminen
- valmiit tai itse kerättävät/tuotettavat
- laatu ja määrä
- hankinta- tai tuottamismenetelmät
- käsittely ja esittäminen
7. Tutkimusaikataulu
- arvioi eri työvaiheisiin kuluva aika ja omat voimavarasi suhteessa muihin aikatauluihisi
8. Tarkastelu
- tutkimuksen arviointi
- huomioita jatkotutkimukseen
Tiivistelmä
- Tiivistelmä kertoo suppeasti mutta tarkasti olennaisen tutkimuksesta, sen tarkoituksesta, tekotavasta, keskeisestä sisällöstä ja tuloksista.
- Seminaarityöskentelyn aikana tiivistelmä on työväline, jolla kirjoittaja voi selvittää itselleen, miten tutkielmaprosessi etenee ja mihin se suuntautuu. Se on myös opiskelijan ja ohjaajan välistä dialogia helpottava teksti: sen pohjalta voidaan esim. vastaanottotilanteessa keskustella tutkielman keskeisistä kysymyksistä.
- Seminaaritutkielman ja pro gradu -tutkielman alkuun sisällytetään tiivistelmä
- Tiivistelmän enimmäispituus on yleensä 250 sanaa (yksi A4-liuska)
Kts. humanistisen tiedekunnan mallitiivistelmä:
http://www.hum.utu.fi/opiskelu/oppaat/opas06-07/tiivistelma.pdf
Seminaaritutkielma
HUOM. Seminaaritutkielman rakenteen ohjeistusta voi hyödyntää myös pro gradu -tutkielman kokonaisuutta jäsennettäessä
Seminaaritutkielman rakenne
1. Otsikko
Tavoite: työn tutkimuksellisen idean tai kysymyksen kiteytys
- vältä moniportaisia otsikoita (enintään kaksi tasoa: pääotsikko ja sitä täsmentävä tai avaava alarivi)
- otsikon käsitteet ovat työn avainkäsitteitä, ja ne tulee määritellä tutkielmatekstin alussa (johdannossa tai teorialuvussa)
2. Sisällysluettelo
Tavoite: yleiskäsitys työn rakenteesta sekä käsiteltävistä asioista, niiden keskinäisistä suhteista ja työn etenemisestä
- luvut numeroidaan ja niiden alkamissivut merkitään sisällysluetteloon
- otsikoinnissa tulee pyrkiä ensisijaisesti havainnollisuuteen ja sisältöä vastaavuuteen
- vältä pitkiä otsikoita
3. Tiivistelmä
Tavoite: kuvaus tutkimuksen keskeisestä sisällöstä, toteutustavasta ja tuloksista
4. Johdanto
Tavoitteet: lukijan johdattaminen sisään aiheeseen, kiinnostuksen virittäminen sekä tutustuttaminen tutkielman kysymyksenasetteluun, näkökulmaan, lähtökohtiin ja keskeisiin käsitteisiin; tekijän paikantaminen laajempaan tutkimuskenttään.
Yleissääntö: Napakasti asiaan! Älä uuvuta lukijaa tai johda häntä harhaan!
Johdannosta tulee ilmetä
- tutkielman aihepiiri ja kirjoittajan perusidea muutamilla lauseilla: mistä on kysymys?
- tutkimusaiheen perustelu: millaisista näkökulmista tutkittu aiemmin? miksi lisätutkimus tarpeen?
- tutkimustehtävän esittely: mitä kysymyksiä/ongelmia tutkielmassa käsitellään?
- mahdolliset oletukset
- tutkimuksen tavoite: mihin tutkielmalla pyritään?
- tutkimustehtävän/ongelman tausta: mihin laajempaan asiakokonaisuuteen tai keskusteluun tutkielmassa tarkasteltava ongelma liittyy
- lähestymistavan ja tutkimusmenetelmän yleispiirteinen kuvaus eli miten tehtävä/ongelma pyritään ratkaisemaan?
- perustelut käytetyille käsitteille ja aiheen rajaukselle
- työn kokonaisuuden (käsittelyn etenemisen) yleinen esittely
HUOM: Johdantoa voi kirjoittaa rinnan muun tutkielman kanssa, mutta se kannattaa viimeistellä valmiiksi vasta kirjoitusvaiheen lopussa, koska sen tehtävänä on nimensä mukaisesti johdattaa lukija varsinaiseen käsittelyosaan.
HUOM2: Älä kerro työsi tulkintoja ja päätelmiä jo johdannossa, vaan tuo esiin se mitä aiot työssäsi tutkia ja näin ollen millä tavalla tulkintoja siinä tuottaa.
5. Teoria- ja metodiluku
Tavoite: Esitellä ja perustella tutkielman teoreettinen viitekehys (millaiseen teoreettisen ajatteluun ja näkökulmiin tekijä työssään nojautuu, keitä ajattelijoita tai teoreetikkoja hyödyntää ja mistä syistä). Keskeisten käsitteiden lähempi avaaminen valitun teoriakehyksen pohjalta.
Jos kyseessä on empiirinen tutkimus, kuvata käytetty analyysimetodi ja perustellaan sen valinta.
HUOM. Teoria- ja metodiluku voivat olla myös erillisiä.
6. Käsittely/analyysiluvut
Tavoite: oman pohdinnan ja omien tutkimustulosten mahdollisimman vakuuttava esittäminen, mikä edellyttää johdonmukaisuutta ja havainnollisuutta
- käsittelyluvut ovat tutkielman ydin, jota johdanto- ja loppuluku kehystävät
- kukin käsittelyluku sisältää yhden selkeän asiakokonaisuuden tarkastelun
- lukujen jäsennyksen (ja siten myös otsikoinnin) tulee kertoa kirjoittajan/kirjoittajien tavasta hahmottaa tutkimustehtävä ja käsitellä sitä
- älä kiirehdi käsittelyluvuissakaan asioiden edelle esimerkiksi viittaamalla jo seikkoihin, joiden julkilausuminen edellyttää aineiston erittelyn esittelyä
- esimerkittäminen ja havainnollistaminen: vakuuttavuuden kannalta on tärkeää, että tutkielmatekstissä käsitteelliseen ja päättelevään otteeseen kutoutuu riittävä määrä esimerkkejä analysoidusta aineistosta
- huomaa, että esimerkiksi elokuvien tai televisio-ohjelmien juonirakenteita ei tarvitse kuvata tekstissä; jos tarkasteltavan media-aineiston kokonaisrakenteen hahmottaminen on tärkeää, sen kuvaus kannattaa sisällyttää liitteeksi
7. Loppuluku
Tavoite: tutkielman lankojen yhteen punominen ja johtopäätösten esittäminen: mitä vastauksia tutkimuksen alussa esitettyihin kysymyksiin? millaisia uusia kysymyksiä?
- luvun alkuun tiivistys oman analyysin keskeisistä väitteistä
- loppuluvussa ei enää esitetä uusia oman argumentin perustoja vaan vedetään yhteen jo esitettyjä
- loppuluvussa ei enää tuoda esiin täysin uutta lähdekirjallisuutta
- loppuluku voi kytkeä oman analyysin ja argumentit laajempiin keskusteluihin
- esiin nousseet uudet kysymykset tai tutkimustehtävät ovat yhtä arvokkaita kuin ns. vastaukset
7. Lähdeluettelo
Tavoite: lukijalle tulee selvitä, millaiseen aineistoon ja millaiseen tutkimuskirjallisuuteen tutkielma perustuu. Yleissääntönä: selkeys, tarkkuus ja johdonmukaisuus.
Viittauskäytännöistä ks. Lähteiden käytön opas
Seminaaritutkielman kielelliset vaatimukset
Seminaaritutkielman tulee olla hyvää ja huoliteltua asiakieltä. Kiinnitä huomiota kieliopilliseen moitteettomuuteen (esim. subjektin ja predikaatin kongruenssi, yhdyssanojen oikeinkirjoitus, suora sanajärjestys sivulauseessa, ulkomaisten nimien taivutus) ja vältä turhaa sivistys- ja muilla vierasperäisillä sanoilla kikkailua.
Seminaaritutkielman ulkoasu
Tutkielman ulkoasussa pääsääntönä ovat selkeys ja johdonmukaisuus. Oheiset ohjeet soveltuvat mediatutkimuksen kaikkien seminaaritöiden laadintaan.
Pääperiaatteet
1. Tutkielmaan laaditaan kansilehti, johon merkitään
- työn nimi
- kirjoittajan nimi, opiskelijanumero ja sähköpostiosoite
- työn tarkoitus (Kandidaattiseminaarin tutkielma, Harjoitus 2 jne.)
- esittämisajankohta (muissa töissä palautuspäivämäärä)
- opettajan nimi
- kurssin, oppiaineen ja yliopiston nimi
2. Sivujen vasempaan reunaan jätetään kolme senttiä leveä marginaali, muihin reunoihin kahden sentin marginaalit.
3. Sivuille merkitään sivunumerot joko ylä- tai alareunaan.
4. Muotoilut
Teksti kirjoitetaan rivivälillä 1.5. Suositeltavia fontteja ovat yleisimmät ja helppolukuiset Times New (pistekoko 12 dpi) Roman tai Arial (pistekoko 11). Otsikot voi kirjoittaa suuremmalla pistekoolla ja halutessaan lihavoida.
5. Teosten nimet (esimerkiksi elokuvat, kirjat, lehdet tms.) kursivoidaan päätteineen. Ihmisten nimiä tai muita erisnimiä ei kursivoida.
6. Kappaleet erotetaan toisistaan sisennyksellä (ensimmäistä kappaletta ei sisennetä) tai tyhjällä rivillä (tällöin ei sisennystä).
7. Pitkät lainaukset sisennetään ja kirjoitetaan 1-rivivälillä. Pitkät lainaukset eivät ole suositeltavia ja vaativat, kuten suorat lainaukset yleensäkin, perusteltua käsittelyä tutkielmassa Lainaukset eivät toisin sanoen 'puhu puolestaan', vaan niiden sisältö ja oma tulkinta lainauksesta on selvitettävä tekstissä.
Vieraskieliset lainaukset voi joko kääntää tai lainata alkukielellä (tällöin käännös sisällytetään alaviitteeksi).
8. Tutkielman loppuun merkitään lähdeluettelo, jonka laatimiseen saa ohjeita Lähteiden käytön oppaasta.
Seminaaritutkielman julkinen arviointi
Seminaarityöskentelyyn kuuluvat oleellisena osana tutkielmien julkinen esittely ja arviointi. Niiden avulla harjoitellaan tieteellistä puhumista ja keskustelua sekä palautteen julkista antamista ja vastaanottamista. Ne ovat tieteellisen toiminnan peruslähtökohtia.
Kaikki seminaarin osallistujat lukevat kulloinkin käsiteltävän tutkielman etukäteen ja valmistautuvat esittämään tekijälle kysymyksiä ja kommentteja rakentavassa hengessä. Tavoitteena on tieteellisen arvioinnin ja kritiikin opettelu sekä tekijän auttaminen tutkielman työstämisessä vielä paremmaksi. Huomiota kiinnitetään niin tutkielman onnistuneisiin puoliin kuin seikkoihin, jotka kaipaavat kehittelyä.
Suullinen esittely
Seminaaritutkielman tarkastustilaisuus alkaa siten, että tutkielman kirjoittaja esittelee työnsä eli kuvaa lyhyesti sen keskeiset tavoitteet ja sisällön (mitä esitelmässä on haluttu tehdä), kertoo mitä työhön keskeisesti liittyvää mahdollisesti on tapahtunut sen valmistumisen jälkeen sekä millaisiin seikkoihin hän haluaisi ryhmältä kommentteja. Tekijä voi tuoda esiin myös muita työn kannalta mielestään tärkeitä asioita.
Hyvä esittely on lyhyt, ytimekäs ja asiallinen. Aikaa siihen käytetään korkeintaan kymmenen minuuttia. Esittelyyn valmistaudutaan etukäteen kirjoittamalla suullisen esityksen pääkohdat ylös ranskalaisin viivoin. Esittelyssä voi käyttää myös kalvoja tai muuta havaintoaineistoa.
Suullinen kommentointi eli opponointi
Opponoinnissa opiskelija arvioi toisen opiskelijan seminaaritutkielman suullisesti sekä pitää tarkastustapaamisessa yllä keskustelua. Opponoinnin voi tehdä myös pareittain.
Opponointi aloitetaan lyhyellä, muutaman lauseen tiivistyksellä tutkielman argumenteista ja niiden keskeisistä perusteluista. Huomio kohdistetaan tutkielman asiasisältöön ja sen taustalla olevaan tutkimusprosessiin, ei esimerkiksi tutkielman muotovirheisiin.
Opponentin tulee lukea arvioitavaa työtä ymmärtävästi ja ottaa huomioon kirjoittajan lähtökohdat. Opponointia valmisteltaessa kannattaa pohtia mitä tavoitteita tekijä työlleen asettaa, millaisia vastauksia asetettuihin kysymyksiin hän on saanut ja miten työ voisi olla vielä vakuuttavampi.
Opponentti toimittaa keskeiset huomionsa tutkielman tekijälle (ja seminaarin vetäjälle) myös paperilla (2-3 liuskaa). Kirjallisten kommenttien tarkoitus on toimia tukena, kun kirjoittaja viimeistelee (pro)seminaaritutkielmansa. Opponointipaperin loppuun opponentti voi tarvittaessa koota tutkielmassa havaitsemansa kieli- ja muotovirheet.
Arviointia valmistellessaan opponentin kannattaa miettiä seuraavia kysymyksiä, jotka soveltuvat hyvin myös oman työn itsearviointiin:
Kysymyksiä opponoinnin ja itsearvioinnin avuksi:
- mitä tavoitteita tekijä työlleen asettaa?
- mitkä ovat työn keskeiset kysymykset?
- vastaako otsikko sisältöä?
- onko rakenne looginen ja tasapainoinen?
- kuvataanko tutkimuskysymys ja tutkimuksen tarkoitus ymmärrettävästi?
- onko ongelma rajattu täsmällisesti?
- onko analyysi selkeää ja ymmärrettävää?
- vastaavatko johtopäätökset tutkimuskysymykseen? perustuvatko johtopäätökset analyysiin?
- onko lähdeaineisto relevanttia?
- tuoko esitelmä esille uutta tietoa tai uusia näkökulmia?
- onko lähteet ja lähdeviitteet merkitty johdonmukaisesti ja selkeästi?
- onko kieliasu moitteeton? onko ulkoasu selkeä?
Voit miettiä myös seuraavia kysymyksiä:
- mikä työssä on erityisen kiinnostavaa/onnistunutta?
- millainen mielikuva kirjoittajasta välittyy (innostunut, etäinen, kriittinen, kaikkitietävä…)?
- miten kirjoitustyyli tukee argumentointia?
- mitä jatkokysymyksiä tutkielma herättää?
Oppimis- ja suoritusmuotoja
Essee
Luentopäiväkirja
Lukupiiri
Luentopassi
Essee
Essee on pohdiskeleva kirjoitelma, ja se voi olla luonteeltaan joko kaunokirjallinen tai tieteellinen. Sanakirjamääritelmän mukaan essee on lyhyehkö ja yleistajuinen tutkielma. Yliopisto-opintoihin kuuluvana esseen tulee pohjautua tieteelliseen lähestymistapaan ja aiheen syvälliseen tuntemukseen.
Mediatutkimuksen oppiaineessa esseellä voi korvata opintojaksoja tai kirjatentin; joillakin kursseilla essee on osa kurssin suorittamista.
Essee perustuu lähdeaineistoon, jota kirjoittaja tarkastelee ja jonka kanssa hän keskustelee valitsemastaan näkökulmasta. Esseestä tulee ilmetä kirjoittajan oma näkemys ja perehtyneisyys aiheeseen. Kirjoittajan on pystyttävä irrottautumaan lähdeaineistosta ja tarkastelemaan sitä omakohtaisesti ja perustellen. Essee on siis enemmän kuin referaatti: sille tunnusomaiset piirteet ovat oma kannanotto aiheeseen sekä tieteellinen argumentointi.
Esseen rakenne ja lähteet
Hyvässä esseessä käsiteltävät asiat etenevät loogisesti, ja tekstistä voi erottaa johdannon, käsittelyosan ja loppupäätelmät. Esseekirjoittaminen on kuitenkin seminaaritutkielmaa vapaampaa; myös persoonalliset pohdinnat ja elävöittäminen lainauksilla esimerkiksi mediateksteistä tai viittaaminen populaarikulttuurin tuotteisiin on sallittua. Esseessä voi myös analysoida mediatekstejä tai omia tulkintojaan ja kokemuksiaan niistä. Halutessaan hyödynnetyn aineiston voi lisätä liitteeksi.
Essee on kirjallisuuden osalta joustava, ja lähteinä voi käyttää myös tutkintovaatimusten ulkopuolista kirjallisuutta. Tieteelliset aikakauslehdet ovat hyviä esseelähteitä. Myös internetlähteiden käyttö on sallittua. Lähteisiin tulee suhtautua kriittisesti; kun luet lähteitä, pohdi, kuka ne on tuottanut ja mihin tarkoitukseen ja ovatko ne tieteellisesti päteviä. Mikään lähde ei sinällään ole kelvoton, tärkeintä on, miten sitä käyttää.
HUOM. Esseekirjallisuudesta tulee aina neuvotella etukäteen esseen vastaanottavan opettajan kanssa.
Lisää lähteiden käytöstä: Lähteiden käytön opas
Esseen laajuus ja muoto
Esseessä tärkeintä on johdonmukainen ajattelu ja syvällinen pohdinta, joka hyödyntää käytettyjä lähteitä. Myös pitäytyminen asetettuihin laajuusvaatimuksiin sekä tekstin rakentaminen muodollisesti korrektisti ovat osa esseen laatimisen taitoa.
Laajuuden osalta ohjeena on, että 2 opintopisteen (1 opintoviikon) essee on pituudeltaan 8-10 liuskaa, 3 opintopisteen essee 10-12 liuskaa ja 4 op:n (2 ov:n) essee 15-20 liuskaa. Huomaa, että kansilehteä ja sisällysluettelosivua ei lasketa mukaan sivumäärään. Myöskään kuva- ja muita liitteitä ei sisällytetä sivumäärään eikä numeroida.
Esseellä tulee olla kansilehti, jossa on otsikko, oma nimi, opiskelijanumero, yhteystiedot, esseen vastaanottajan nimi ja suoritus, joka esseellä korvataan sekä työn valmistumispäivämäärä. Kansilehdelle kirjoitetaan myös Taiteiden tutkimuksen laitos, Mediatutkimus. Loppuun liitetään esseen laatimisessa käytetyn kirjallisuuden luettelo (joko otsikolla Lähteet tai Kirjallisuus). Mediatutkimuksen esseen lähdeviittausmerkinnät tehdään seminaarien yleisten viittausohjeiden mukaan.
Ulkoasu
Riviväli ja kirjasin: teksti kirjoitetaan rivivälillä 1.5. Suositeltavia fontteja ovat yleisimmät ja helppolukuiset Times tai Times New Roman (pistekoko 12) tai Arial (pistekoko 11). Otsikot voi kirjoittaa hieman suuremmalla pistekoolla ja lihavoida.
Marginaaliasetukset: sivujen vasempaan reunaan jätetään kolme senttiä (3 cm) leveä marginaali, muihin reunoihin kahden sentin (2 cm) marginaalit.
Esseepalaute
Kun jätät esseen tarkastettavaksi opettajalle, voit samalla sopia palautteen antamisesta. Mahdollisia palautteen antamismuotoja ovat sähköpostitse lähetettävät, lyhyet kommentit, esseen kommentoiminen "marginaaleihin" ja palauttaminen tekijälle sekä suulliset vastaanotolla annettavat palautteet.
Luentopäiväkirja
Luentopäiväkirjan tarkoituksena on kehittää analyyttista ja kriittistä ajattelua. Arvioi päiväkirjassa erikseen kulloisellakin luennolla tai kussakin tilaisuudessa käsiteltyjä aiheita ja suhteuta ne aiempiin mediatutkimuksen opintoihisi ja kiinnostuksen kohteisiisi.
Voit käsitellä päiväkirjassa esim. seuraavia asioita: Mitkä ovat luennon tai tilaisuuden keskeiset teemat, näkökulmat ja keskustelut? Miten näitä käsiteltiin tilaisuudessa? Miten kuulemasi suhteutuu aiempiin tietoihisi käsiteltävästä aiheesta? Mitä tarkasteltiin mielestäsi kiinnostavasti? Entä mistä olisit halunnut kuulla tarkemmin?
Luentopäiväkirjassa voit liittää tilaisuuden muihin keskusteluihin, tai tutkimuskirjallisuuteen, laajentaa annettuja näkökulmia, antaa omia esimerkkejä tai keskittyä vain yhteen teemaan. Tärkeintä on pohtia perustelluin argumentein, mikä luennon tai tilaisuuden anti mielestäsi oli.
Hyvässä kommentissa on mukana ainakin osa seuraavista seikoista. Kommentti
- nostaa esille jonkin sisällöllisen teeman, väitteen, kysymyksen tai käsitteen (älä vain referoi luennoitua!)
- erittele esitettyjen ajatusten tai väitteiden taustalla olevia ennakko-oletuksia
- pohtii, millaisille tutkimusperinteille esitetty perustuu ja/tai millaisiin keskusteluihin se kytkeytyy
- problematisoi esille otetun väitteen ja siihen sisältyvän käsitteen merkitystä tai sisältöä
- argumentoi eli esittää näkökohdan tai pari, jotka perustelevat problematisointia tai jotakin vaihtoehtoista ajattelutapaa.
Lukupiiri
Lukupiiri on vaihtoehtoinen tapa suorittaa jokin opintokokonaisuus. Lukupiiri on opintoryhmä, jonka työskentely perustuu lukemiseen ja luetun pohjalta esiteltäviin ryhmätöihin. Piirin voi perustaa joko opettaja tai opiskelijat. Lukupiirillä on aina opintosuunnitelma.
Opiskelijoiden laatiessa opintosuunnitelman se on aina hyväksytettävä opintokokonaisuudesta vastaavalla opettajalla ennen piirin aloitustapaamista.
Lukupiiri toimii itsenäisesti, vaikka sitä valvookin opettaja, joka on mukana ainakin piirin ensimmäisessä ja viimeisessä tapaamisessa. Kaikki piiriin osallistuvat sitoutuvat työskentelemään yhteisen oppimisen hyväksi.
Luentopassi
Luentopassin käyttö
Luentopassi on tarkoitettu mediatutkimuksen syventäviin opintoihin, ja sitä voi käyttää erityisesti taiteiden tutkimuksen laitoksen ja kulttuurihistorian järjestämillä vierailuluennoilla. Voit osallistua harkintasi mukaan myös muihin mediatutkimuksen kannalta mielekkäisiin tilaisuuksiin (esim. väitöstilaisuudet, seminaarien työryhmät).
Osallistumalla vähintään viiteen (5) tilaisuuteen ja laatimalla jokaisesta oppimispäiväkirjan (1-2 liuskaa) saat 2 op:n (1 ov:n) merkinnän syventävien opintojen projektiopintoihin tai erikseen sovittuun syventävien kohtaan.
Pyydä luennon pitäjältä, tilaisuuden järjestäjältä tai muulta vastuuhenkilöltä luentopassiin merkintä.
Luentopassiin otetaan aina yksi merkintä tapahtumaa kohden, vaikka opiskelija kävisi kuuntelemassa samalla kertaa useita yleisöluentoja.
Päiväkirjat lukee henkilökunnasta aina se, jonka tutkimus- ja opetusalaa lähimpänä luennon aihe on.
Luentopasseja saa oppiaineen toimistosta, opinto-ohjaajalta ja mediatutkimuksen ilmoitustaululta.
Linkkejä
Opiskeluohjeita Turun yliopiston opiskelijoille
Tampereen yliopiston graduopas
Oppimistaidoista sanottua (Opiskelijan yleisopas)
Digitaalisten lähteiden viittausopas