• In English
• Palaute
• Hae tietoa
• Yliopiston intranet

 

 

FI-20014 Turun yliopisto, Finland. Puh. +358 2 333 51

  Musiikkitiede Humanistinen tiedekunta

Abstraktit / Abstracts

 

Pääesitelmät / Keynote Lectures

Tia DeNora

Department of Sociology and Philosophy, University of Exeter

Thursday 12.15 - 13.15, Edu 1

Music Space as Healing Space: Community Music Therapy and the Negotiation of Identity in a Mental Health Centre

As a music sociologist, I have had a long-term interest in music's role in everyday life. In collaboration with Dr Gary Ansdell, of the Nordoff Robbins Centre for Music Therapy, I have been examining this theme in the context of a study of community music therapy in an urban centre for mental health. Our preliminary research has examined clients' creation and negotiation of shared musical-aesthetic space. In collaboration with music therapists and each other, and by drawing together musical performance and extra-musical acts, clients can be seen to shape this space and tap the opportunities for communicative action that space affords by playing with musical culture. They can also be seen to assist each other in this process. Through these client-led practices, music is a medium of health, a mode in which clients are able exhibit and experience wellness, forge links between each other and develop transferable skills. Musically configured spaces are thus also healing spaces. They are places where clients may pass from (on the one hand) illness-identity, acute treatment facilities and social sequestering, to (on the other hand) health-identity, the wider community and social connection. These passages are mundane socio-cultural achievements, built from many types of resources and materials, and accomplished through small but continuous steps.

 

Sivun alkuun

Karin Strand

Svenskt Visarkiv, Stockholm

Friday 11.30 - 12.30, Edu 1

Lyrics at Work: Methodological Reflections on Song Wor(l)ds

The words of the song are often neglected in musical analysis, partly due to a (fully understandable) fear of exaggerating the literal meaning in musical communication. It's also an open question whether and to what extent the semantic level of song texts "matter" to us as singers, listeners and/or critics. There are huge differences between our individual perceptions, and sometimes between the perceptions of the same individual at different occasions. Never the less: popular music is almost always vocal, that is: includes – and foregrounds – a singing voice, a textual message. This singing voice is always "talking" to someone for certain purposes.

A more productive issue than if is how lyrics do (or may) make sense. What, in general terms, are the words' relations to the singing voice, the performance as a whole and the musical setting? How does the song text as discourse type differ from other similar text genres, for example poetry intended for (silent) reading?

In this paper, I present some points of departure for analysis of (popular) song texts. I discuss the different levels of subjectivity that are expressed in a song performance; the artist persona as an instance of meaning; and the issue of time and place. Where do songs happen? And what is their time?

 

Sivun alkuun

Mark Evans

Department of Media, Music and Cultural Studies, Macquarie University, Sydney

Friday 15.15 - 16.15, Edu 1

'Beyond The Film Soundtrack'

Film sound studies has long been predicated on the reifiable solidity of the sound, and particularly the composed score. This has allowed us musicologists to delve deeply into the texts, pulling out minute particles of sound and, occasionally, passing comment on those discoveries. This paper argues that the time has come in film sound studies to move beyond our current world, into a land far, far, away. In particular I will argue that interdisciplinarity will be essential to future studies of film soundtrack, and that this new collaborative environment needs to stem from a revitalized theoretical basis. Furthermore, what lies beyond the film soundtrack is a move towards more spatial and potentially experiential realms, to technologically driven approaches, and into the many image/music textual spaces we experience, especially the everyday ones.

 

Sivun alkuun

Richard Leppert

Department of Cultural Studies and Comparative Literature, University of Minnesota

Saturday 11.45 - 12.45, Edu 1

Music—and Musicology in Spite of Itself

This paper considers the myth of Apollo and Marsyas, and the musicianship of Orpheus and the Muses, in light of their collective place in Western music history as metaphors for the dialectics of social order and disorder, class difference, and sexuality from the Renaissance to the present day. Emphasis is given to the question the role of musical sound in the structuring of culture during the long history of modernity. The Apollo-Marsyas story in particular is connected to violent aggression and the aestheticization of politics, reflecting Attali's insight that musical listening "is listening to all noise, realizing that its appropriation and control is a reflection of power, that it is essentially political." The paper is intended as a contribution to the history of ideas played out on the terrain of material existence. It seeks to understand some of the ways that aesthetic discourses engage the present in order to organize the future through the construction of memory. An underlying premise of the paper is that musical practices and musical sounds alike work within the context of myriad forms of contestation, and that music is a distinct form of knowing.

Sivun alkuun

 

Työryhmät / Workshops

Työryhmät I, to 14.15 - 15.45

• I a
• I b
• I c

I a, Edu 1

Chair Pirkko Moisala

Taru Leppänen

Turun yliopisto
to 14.15 - 14.45

Babies, Mothers and Music

This paper connects to a larger research project, which aim is to analyse the smallest children’s (aged 0-6 years) gendered agency and subjectivity in the context of music in their everyday lives.

My focus is on children’s agency and subjectivity from the perspective of material feminisms.

Music allows children (and adults) to move – to move (together) in ways, which are possible specifically at musical settings. In addition to this, it gives children (and adults) possibilities to do something together in an enjoyable way. In order to these enjoyable encounterings and assemblages to happen, becomings – becoming-woman and becoming-child - are required.

When the bodies of children (and adults) form together with other discourses and materialities assemblages, it is not possible to treat music as a text. Instead of this, music can be conceived as doing, processes and becomings. In the context of material feminisms, gender does not reside in children themselves; it is not a property of individuals. Instead of this, a theorization of gender as becoming is proposed. My paper focuses on the following question: How are the musical practices at the music playschool lessons for babies gendered and what does this mean in regard to babies’ and mothers’ subjectivity and agency?

 

Anne Karppinen

Jyväskylän yliopisto
to 14.45 - 15.15

Ladies of the Canyon: The Case of Joni Mitchell and 'Other' Women

Throughout her career, Joni Mitchell has written perceptive songs about her own feelings and experiences, and also about the men with whom she has shared her life. However, when it comes to the representation of women (other than herself), Mitchell’s scope is surprisingly limited. In her early albums these women are typically portrayed either as rivals or otherwise threatening characters. More generally - and especially early on in her career - Mitchell has also been careful to distance herself from both feminism AND femininity, often stating that it is her goal to make "raceless and genderless music."

But is it possible to make music independent of one's gender? And, more importantly, why would Mitchell want to do so?  In my presentation I will take a closer look at this problematic stance from a feminist perspective, concentrating on the lyrics of Mitchell’s first three albums (Song to a Seagull, Clouds, and Ladies of the Canyon). Considering the masculine bias of the sixties' and seventies' music business - and the even deeper dilemma of female representation in Western culture - it is in my view no wonder that Mitchell should shy away from female company, both figuratively and physically. In my analysis I will rely especially on the French thinker Luce Irigaray and her theories of sexual difference.

 

Sivun alkuun

I b, Edu 2

Chair Tarja Rautiainen-Kesksutalo

Jari Eerola

Tampereen yliopisto
to 14.15 - 14.45

Vepsäläiset lyhyet laulut 1900 -luvun alussa

E. N. Setälä ja A. O. Väisänen tekivät aineistonkeruumatkan vepsäläisten luokse 1916. Setälän tarkoituksena oli täydentää vepsänkielen näytekokoelmaansa, ja Väisäsen tarkoituksena oli tallentaa vepsäläisten kansaperinnettä keskittyen erityisesti musiikkiin. Yhdessä he äänittivät parlogrammilla 50 vahalieriölle erilaisia kielennäytteitä, jotka sisällöllisesti koostuivat saduista, runoista, soitinnäytteistä, lauluista ja itkuista. Heti matkan jälkeen Väisänen litteroi lieriöiden sisällöt ja kirjoitti kaikkien laulujen sanat Vepsäläinen laulukokoelma –kirjaan. Tämän jälkeen aineisto jäi pitkäksi aikaa lepäämään arkistojen hyllyille. Vasta 1960-luvulla vahalieriöistä tehtiin nauhakopiot ja 1968 Väisänen nuotinsi aineiston lauluja yhdessä Heikki Laitisen kanssa. Erilaisia sävelmiä kertyi 70. Tämän jälkeen aineisto jäi jälleen unohduksiin.

Lauri Kettunen lähti pian Setälän ja Väisäsen vepsän matkan jälkeen vuonna 1917 melkein vuoden kestävälle matkalle etelävepsäläisten luokse. Kettunen tallensi myöhemmin 1918 fonografilla vahalieriöille kielennäytteitä, joiden joukossa on myös muutamia lauluja. Hän tallensi lauluja lähinnä niiden omanlaisensa kielen takia.

Lyhyitä lauluja, joita vepsäläisten keskuudessa nykyään kutsutaan myös tšastuškoiksi, voidaan pitää vepsäläisten suosituimpana laululajina. Lähes jokainen vepsäläinen, jota olen kenttämatkoillani haastatellut, on osannut laulaa niitä.

Esitelmässäni tarkastelen sitä, minkälaisia lyhyet laulut olivat varhaisissa tallenteissa. Lisäksi vertaan niitä kenttämaikoillani tallentamiini lauluihin.

 

Helen Kõmmus

Viron Kirjallisuusmuseo, Tampereen yliopisto
to 14.45 - 15.15

Kansanmusiikkifestivaalien tutkimisen metodologiasta

Eri kansankulttuurien järjestämiä kansanmusiikkifestivaaleja tutkiessa ja vertaillessa nousee teoreettisten ja käytännöllisten kysymysten yhteydessä esiin myös metodologisia ongelmia. Metodi, kreikaksi methodos, 'kuljettava tie', merkitsee tapaa suorittaa johdonmukaisesti sellaisia toimintoketjuja, joilla tehtävä saadaan ratkaistua. Harkitun ja kärsivällisen tutkimustyön tuloksena saavutetaan tavoiteltu päämäärä. Nykymaailmassa perinteiset kansankulttuurit sekoittuvat ja tuottavat uusia tutkimisen arvoisia kulttuuri-ilmiöitä. Etnomusikologisen tutkimuksen aines on ajan myötä monipuolistunut ja sen kerämisen välineet modernisoituneet. Vaatiiko nyt vauhdikkaasti globalisoituva maailmanmusiikkisuuntainen festivaalikulttuuri uudenlaisia lähestymis(valta)teitä? Miten voisi hyödyntää monitieteellisen tutkimuksen mahdollisuuksia (musikologia, lingvistiikka, sosiologia, tilastotiede) kansainvälisten kansanmusiikkijuhlien menetelmien valinnassa? Selvitän esitelmässäni festivaalitutkimukseen liittyviä metodologisia kysymyksiä ja ehdotan ratkaisuja Suomen ja Viron viime vuosikymmenien tutkimuskokemuksien pohjalta.

 

Elina Seye

Tampereen yliopisto
to 15.15 - 15.45

Musiikin ja tanssin kohtaaminen esityksessä – metodologisia pohdintoja

Esitelmässäni pohdin metodologisia ratkaisuja, joiden avulla voisi tarkastella musiikkia ja tanssia sisältäviä esityksiä ottaen huomioon molempien taiteenlajien merkityksen esityskokonaisuuden muotoutumisessa. Lähtökohtanani ovat ensisijaisesti antropologiset näkökulmat esitysten tutkimukseen, mutta pyrin huomioimaan myös muita näkökulmia esityksiin ja esittämiseen. Tarkastelussani käytän esimerkkeinä länsiafrikkalaisia tanssi- ja musiikkiperinteitä, erityisesti oman väitöskirjatutkimukseni aiheena olevaa senegalilaista sabar-perinnettä.

 

Sivun alkuun

I c, Edu 3

Chair Tuomas Eerola

Jonna K. Vuoskoski

Jyväskylän yliopisto
to 14.15 - 14.45

Persoonallisuuden merkitys musiikkivälitteisten emootioiden havaitsemisessa

Kuulijat havaitsevat musiikin välittämät emootiot melko yhtenäisellä tavalla, mutta yksilöllisten tekijöiden kuten persoonallisuuden, musiikkimaun ja musiikillisen koulutuksen oletetaan myös vaikuttavan arvioihin. Persoonallisuuspiirteiden on havaittu vaikuttavan emotionaaliseen prosessointiin (Rusting, 1998), mutta tätä ei ole vielä juurikaan tutkittu musiikin alalla. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää miten kuulijan persoonallisuuspiirteet vaikuttavat musiikin välittämien emootioiden havaitsemiseen. 116 koehenkilöä kuunteli 110 lyhyttä (15 s) elokuvamusiikkinäytettä, ja arvioi näytteet käyttäen sekä perustunnekäsitteitä (ilo, viha, pelko, suru ja hellyys), että kolmidimensionaalisen emootiomallin dimensioita (valenssi, energia ja jännite). Koehenkilöiden persoonallisuuspiirteet, musiikkimaku sekä kokeen aikainen mieliala määritettiin standardoitujen mittarien avulla. Kuuntelukokeen tulokset osoittivat tiettyjen persoonallisuuspiirteiden sekä emotionaalisten arvioiden korreloivan merkitsevästi keskenään. Neuroottisilla koehenkilöillä oli taipumus arvioida näytteet keskimääräistä surullisemmiksi ja jännitteisemmiksi, kun taas ekstrovertit koehenkilöt arvioivat musiikkinäytteet keskimääräistä positiivisemmiksi. Lisäksi neuroottiset koehenkilöt käyttivät arvioissaan huomattavasti suppeampaa arviointiskaalaa kuin ekstrovertit. Nämä tulokset valottavat musiikkivälitteisten emootioiden havaitsemisessa olevien yksilöidenvälisten erojen taustalla vaikuttavia tekijöitä. Koehenkilöiden yksilölliset tekijät tulisi ottaa aiempaa paremmin huomioon tulevissa musiikkia ja emootioita tarkastelevissa tutkimuksissa, sillä mm. persoonallisuudella on vaikutus koehenkilöiden tekemiin emotionaalisiin arvioihin.

 

Olli-Taavetti Kankkunen

Sibelius-Akatemia
to 14.45 - 15.15

Äänipartituuri peruskoulussa –äänimaisemia silmille ja korville

Omana aikanaan vallankumouksellinen ja vastustakin herättänyt äänipartituurin idea toi luontevasti musiikillisen keksinnän sekä äänimaiseman ja ympäristöäänien käsittelyn osaksi peruskoulun musiikkikasvatusta. Tarkastelen esityksessäni äänipartituuria koulun esteettisen ääniympäristökasvatuksen yhtenä työtapana.

Musiikkipedagogit Liisa Tenkku ja Ellen Urho kehittivät 1970-luvulla Vihreä Viserryskone -projektin myötä musiikinopetuksen metodin, jota kutsuttiin ensin Sointivärikasvatukseksi ja myöhemmin nimellä The Discovery Method. Tämä aikansa nykymusiikista ja kanadalaisesta äänimaisematutkimuksesta vaikutteita saanut menetelmä on ensimmäinen ja merkittävin suomalainen yritys ottaa ääni sekä kokonaisvaltainen ilmaisu musiikkikasvatuksen perustaksi. Tenkun ja Urhon pioneerityötä voidaan pitää sekä äänimaisemaopetuksen alkuna että tärkeänä käännekohtana suomalaisessa musiikkikasvatuksessa yleisemminkin, koska musiikinopetuksen lähtökohdaksi tuli kuulohavainto, ääni ja äänien aktiivinen kuuntelu.

Yksi Sointivärikasvatuksen keskeisistä työskentelytavoista on äänimaisema, jolla Tenkku ja Urho tarkoittavat akustisen kommunikaation terminologiaa suppeammin erästä musiikillisen keksinnän muotoa. He käyttävät äänimaisemaa kuvaamaan graafisen partituurin eli äänipartituurin tuotosta, äänen tekemistä näkyväksi, ja sen esittämistä kuvaamaan tiettyä miljöötä, tilannetta tai tunnelmaa. Modernin musiikin notaatiota, materiaaleja ja keinovaroja hyödyntävä graafinen partituuri perustuu keksintään, luovaan ongelmaratkaisuun ja kokonaisilmaisuun. "Kuule silmillä, näe korvilla"-periaatteen mukaisesti keskeistä on monien aistien ja eri taidemuotojen yhtäaikainen käyttö.

 

Kimi Kärki

Turun yliopisto
to 15.15 - 15.45

Stadionrockin kulttuurihistoriaa? Tieteenalojen välillä luovimisen taidosta ja vaikeudesta

Tekeillä oleva väitöskirjatyöni käsittelee angloamerikkalaisten rockspektaakkeleiden lavasuunnittelua. Kulttuurihistorian oppiaineeseen tekemäni työn keskipisteessä on rockmusiikin performatiivinen puoli, tähteyden tuottaminen spektaakkelin keinoin. Keskeisenä esimerkkinäni tarkastelen arkkitehti Mark Fisherin lavasuunnittelutyötä yhtyeille Pink Floyd, The Rolling Stones ja U2. Analyysini kohdistuu niin kyseisten yhtyeiden lavaesiintymisten tallenteisiin kuin muihin soveltuviin media-aineistoihin, kuten haastatteluihin ja biografioihin.

Lavaspektaakkeleiden mahdollisimman monipuolinen historiallisten juurien selvittäminen on tärkeää, koska nykyisessä mediakulttuurin muutostilanteessa spektaakkelista on tullut yhä keskeisempi historiakulttuurin ilmiö; menneisyyttä käytetään hyväksi erilaisissa kierrätys/retroilmiöissä – näitä ovat niin uudelleen tulleet historialliset ja fantasiaspektaakkelit kuin suurten ikäluokkien nostalgiaan nojaavat vanhojen rocksuosikkien stadionkonsertit.

Metodologisesti työ lepää historian- ja kulttuurintutkimuksen välimaastossa, ammentaen lähinnä hermeneuttisesta tulkintatraditiosta. Vaikka kyse on populaarimusiikin historiasta, työni sivuaa siis myös mannermaista filosofiaa ja kulttuurisen musiikintutkimuksen raja-alueita. Kaikki tämä palautuu lopulta siihen, miten kulttuurihistorian oppiala ymmärtää itsensä metodologisesti avoimena kenttänä, jossa keskiöön nousee menneisyyden ymmärtämisen haaste.

Tarkastelen paperissani esimerkkejä omaan tutkimus- ja tulkintatyöhöni liittyvistä kohteista ja keskeisistä havaitsemistani tutkimusperinteiden välillä liikkumisen ongelmista.

 

Sivun alkuun

Työryhmät II, to 17.45 - 19.15

• II a
• II b
• II c

II a, Edu 1

Chair Heikki Uimonen

Vinoo Alluri

Jyväskylän yliopisto
to 17.45 - 18.15

Exploring perceptual and acoustical correlates of polyphonic timbre

Polyphonic timbre refers to the 'global sound' of a piece of music. It has been shown to be an important element for computational categorization according to genre, style, mood, and emotions, but its perceptual constituents have been less investigated. The present study aimed to determine the most salient features of polyphonic timbre perception by investigating the descriptive auditory qualities of music and mapping acoustic features to these descriptors. Eight descriptor scales of monophonic timbre taken from previous literature were used as a starting point. Participants rated musical excerpts from Indian popular music on these scales. Fifty-seven acoustic features were computationally extracted from each stimulus and were subsequently used to predict the ratings. High agreement between the participants' ratings was observed. We also observed some relatively strong correlations between acoustic features and ratings. For most of the scales, stepwise regression models could predict a fair proportion of the variance (R2 > 0.61 for four scales) in the ratings using 5-6 acoustic features. The present findings imply that there are regularities in the way people perceive polyphonic timbre. Furthermore, they suggest that most of the timbre descriptors can be predicted to a relatively high degree of accuracy by the acoustical features of the music.

 

Bruce Johnson

Turun yliopisto
to 18.15 - 18.45

Music, Conflict and Modernity

A recent issue of the academic journal Popular Music presented a forum about the meaning of 'popular' in the study of popular music. No-one referred to the second term, music, thus reflecting its relatively stable taxonomic location in academic scholarship. Yet many people in influential positions frequently characterise forms of music as noise. While we address music exclusively as securely contained within the spaces of culture and aesthetics, these claims remain outside our field of inspection.

This, however, is to miss something pivotal about music in the modern world, since most of it is heard as part of a soundscape that would be regarded as noise. There is much to be learned about music when it is resituated in the larger sonic environment. The conflicts that generated modernity may themselves be studied in terms of the increasing level and density of sound, the right to deploy and define it as either music or noise. Music is a major presence in the noise of modernity. When we move it from the aesthetic field to the sonic, it is no longer simply a benevolent artistic presence, but is a site of the conflicts through which modernity itself becomes intelligible.

 

Elina Hytönen

Joensuun yliopisto
to 18.45 - 19.15

Muusikoiden ja yleisön välinen vuorovaikutus jazzesityksessä

Tässä esityksessä käsittelen yleisön ja muusikoiden vuorovaikutusta jazzin parissa. Esitys on osa väitöskirjaprojektiani jossa käsittelen jazzmuusikoiden optimaalisia soittokokemuksia ja niihin vaikuttavia tekijöitä. Ympäristöllisillä tekijöillä, joihin yleisökin on luettavissa, on suuri merkitys onnistuneen ja optimaalisen esiintymiskokemuksen luomisessa.

Vaikka haastatteluaineisto osoittaakin, että muusikoiden suhtautuminen yleisöön on varsin kaksijakoinen. Muusikot vähättelevät yleisön osuutta ja merkitystä, vaikka keskusteluissa kuitenkin huomattavissa yleisön varsin moninainen vaikutus. Yleisöltä haetaan myös hyväksyntää ja arvostusta, vaikka samalla sen roolin nähdään olevan sekundaarinen. Yleisön merkitys näyttäisi myös liittyvän yleisön käyttäytymiseen sekä esiintymispaikkaan ja esiintymispaikan järjestelyihin. Haastatteluissa on noussut esille muun muassa festivaaliyleisön ja -järjestelyiden ongelmallisuus. Yleisön ja esiintyjien välillä näyttäisikin vallitsevan varsin moninainen vuorovaikutus, johon optimaalisessa tilanteessa molemmat osapuolet osallistuvat.

Tutkimus on tehty haastattelemalla 18. jazzmuusikkoa sekä havainnoimalla esiintymispaikkoja sekä Suomessa että Englannissa. Tutkimuksen taustateoriana on fenomenologia ja haastattelut on analysoitu käyttämällä sekä diskurssianalyysia että tulkinnallista fenomenologista analyysia (interpretative phenomenological analysis - Smith 1996 & 1999; Smith & Osborn 2003). Tässä esityksessä käsitellään vain diskurssianalyysilla saatuja tuloksia.

 

II b, Edu 2

Chair Antti-Ville Kärjä

Anna Biström

Helsingin yliopisto
to 17.45 - 18.15

Eva Dahlgren naken – eller förklädd? Ett exempel på rocktextanalys.

Hur ska man analysera musiktexter? Hur ser relationen mellan text och musik ut, och hur kan denna relation greppas och beskrivas vetenskapligt? Litteraturvetenskapen kan tillföra nya perspektiv på musiktexter, t.ex. genom att visa på litterära influenser och bidra med metoder och perspektiv på texter och texttolkning, men samtidigt behöver litteraturvetenskapens metoder kompletteras och nyanseras i arbetet med texter som är sjungna och framförda av en artist, en speciell artistpersona.

I mitt föredrag kommer jag att presentera och analysera "Jag klär av mej naken", en rocktext av den svenska artisten och låtskrivaren Eva Dahlgren. Min analys fungerar som exempel på och utgångspunkt för en diskussion kring hur man kan undersöka musiktexter, inte bara isolerade från musiken utan i relation till, eller som en del av musiken. Jag diskuterar särskilt hur litteraturvetenskapliga (och i viss mån språkvetenskapliga) metoder, kan ge nya perspektiv, men också behöver kompletteras med andra perspektiv i ett försök att greppa den populära musiktextens särdrag, exempelvis de samspel och kontraster som finns mellan texten och musiken.

 

Mikko Lagerspetz

Åbo Akademi
to 18.15 - 18.45

Noot-Book för F. A. B-d. Ett notfynd från Metsämäki i S:t Marie

Föredraget presenterar en notbok, som förutom andra anteckningar innehåller förstaviolinsstämman för 43 dansmelodier från tidigt 1800-tal. Notboken som funnits å Metsämäki gård i S:t Marie (numera Åbo) torde ha anlänt till gården tillsammans med löjtnant Carl Johan Rosenbröijer, som ägde Metsämäki 1835-47. Boken tycks dock vara alder än så. I föredraget redogörs för bokens möjliga tillkomsttid och -sammanhang samt för melodiernas stilistiska särdrag.

 

Terhi Skaniakos

Jyväskylän yliopisto
to 18.45 - 19.15

Suomi-rockia valkokankaalla. Ääniraidan analyysiä rockdokumenttielokuvasta Saimaa-ilmiö

Rockdokumenttielokuvia on kansainvälisesti tehty vuosiymmenien ajan. Dokumenttielokuva yleensä on laaja genre, johon kuuluu useita erilaisia alakategorioita, myös musiikkia koskevien dokumenttielokuvien kirjo on laaja. Ne noudattelevat usein yleisiä dokumenttielokuvien lajeja, mutta niitä on mahdollista luokitella myös musiikkiin liittyvien erityispiirteiden mukaan esim. konserttielokuviin, s. 'road' eli kiertue-elokuviin, henkilökuviin jne. Usein näillä elokuvilla on myös erityiset musiikin- ja äänenkäyttöön liittyviä omnaispiirteitä.

Saimaa-ilmiö on vuonna 1981 valmistunut suomalainen täysipitkä rock- dokumenttielokuva. Se kuuluu ns. luovien dokumenttielokuvien kategoriaan, eli se on dokumentaarisuudestaan huolimatta vahvasti ohjaajiensa (Aki ja Mika Kaurismäki) käsikirjoitama ja tekemä tuotos, joka rakentuu pääosin viikon pituisella Tuuliajolla-kiertueella pidettyjen konserttien ympärille. Pääosissa ovat yhtyeet Juice Leskinen ja Slam, Hassisen kone ja Eppu Normaali.

Tarkastelen esitysessäni elokuvassa käytettyä musiikkia ja ääntä suhteessa yleisiin (dokumentti)elokuvissa käytettyihin äänitekniikoihin ja kerrontatapoihin, ja demonstroin eroja ja yhtäläisyyksiä esimerkkien kautta.

 

Sivun alkuun

Työryhmät III, pe 9.45 - 11.15

• III a
• III b
• III c

III a, Edu 1

Chair Terhi Skaniakos

Antti Ainamo, Turun yliopisto
Toni-Matti Karjalainen, Turun yliopisto
Laura Laaksonen, Turun yliopisto

pe 9.45 - 10.15

Best Practices of Finnish Rock Exports: The Case of Finnish metal

Labeled by fans, critics, and the media as “Finnish metal", a number of Finnish metal and hard-rock bands such as HIM, Nightwish, Apocalyptica, Children of Bodom and Lordi have recently encountered success in international markets, with not only business but also cultural and political impacts. This recent success of Finnish metal is made theoretically interesting in that the set of bands have (1) spread from a local niche in Finland into a part of mainstream developments in the world of heavy metal music, a field traditionally dominated by Anglo-American bands, (2) become a notable phenomenon in business, management and cultural discourse in their home country, (3) become internationally consecrated as a specific genre or sub-category of heavy-metal music (“Finnish metal"), and (4) increased with such consecration Finland’s reputation and image as a generator of innovative cultural products.

Based on access at the micro level to four of these bands, this paper presents the first – at this stage seminal – findings from our research process into this phenomenon. The research literature on which we build is from sociology of culture and international business. The research process is a 3.5 year study, funded by the Academy of Finland.

Janne Mäkelä

Suomen Jazz & Pop Arkisto
pe 10.15 - 10.45

Popular Music as a Memory Industry

The continual dialogue with its own history has been integral to popular music. Recently, this has become more evident as nostalgic elements and living traditions increasingly characterise practices and discourses of pop, rock and other forms of music, in Western countries in particular. Such a development implies that musical events and works are never exclusively confined to the conditions and moments of origin but may have significant cultural "reverberations".

Despite being a spectacular phenomenon, the presence of the past has been largely untheorized in popular music studies. This paper concentrates on fabrications of the past, or what I call the memory industries of popular music. The term memory industry here refers to commercial yet also to non-profit enterprises catering to the revivalist markets. What is common to the activities associated with the memory industry is the explicit sense of history and the instrumentalization of the past for the purposes of the present. Bringing together ideas of cultural history and research on the cultural industries, this paper seeks a way to theorize and identify contemporary uses of the past in popular music.

 

Tarja Rautiainen-Keskustalo

Tampereen yliopisto
pe 10.45 - 11.15

Contexts of capitalizing (popular) music culture – from intrinsic value to added value?

The paper examines the changes which have been taken place in the appreciation of pop and rock music in Finland during the last few years. The main reason for the changes is the rise of the so called creative economy in which popular music is seen as a new venue for the economic growth. Due to the new role of economy, values and conceptions connected with popular music are articulated in a new ways: for example, consumer goods from mobile phones to sausages can be sold with rock image or a famous rock musician is introduced in public as an entrepreneur.

The paper discusses what kinds of historical processes are behind these new articulations and what kinds of effects they have to the whole music field; what are the consequences when music genres are given value in certain discourses depending on how they are producing added value? The paper also debates what kind of cultural politics would be needed in this situation and the challenges popular music research faces when popular music does not have its former role in the margin.

 

III b, Edu 2

Chair Johannes Brusila

Lee Marshall

Bristol University
pe 9.45 - 10.15

Sociological Knowledge and the Musical Experience

Sociology and its related subjects have done much to advance the academic study of music: it has challenged the basic premises of the high/low divide; it has forced scholars to address the consumption of music within its social and historical context; it has produced lots of detailed analysis of musical scenes, subcultures, local economies and more. It seems to me, however, that there is a significant absence from this body of literature: an account, explanation, understanding, or just something, on the nature of the musical experience. What does it feel like to listen to music? Is it possible for sociology to offer some insight into the specifically musical aspect of music?

This paper will discuss the question of whether and how sociology and cultural studies can make progress in understanding music experience. My embryonic argument is that we need to consider the role that musical knowledge plays in the creation of musical meaning; it is the application of listener knowledge that enables us to feel things musically. Looking at the question of musical meaning from this direction may open up new ways for sociology to get to the heart of music. I will also make some comments about the role of researcher knowledge in understanding musical experience.

 

Marja Heimonen
David Hebert

Sibelius-Akatemia
pe 10.15 - 10.45

Pluralism and Minority Rights in Music Education: Implications of the Legal and Social Philosophical Dimension

This paper explores the issue of minority rights in music education, taking an interdisciplinary approach informed by both social and legal philosophy and interpretation of music research findings. Our presentation will use an international-comparative approach to consider the problem of balancing between a universal good, in other words, rights entitled to every human being, with the rights of ethnic minorities. The principal research question is: To what extent do children and adolescents of cultural minorities have rights to their own music(s), and how does this inform contemporary educational practice? Examples to be discussed include Maori and Pacific Islanders in New Zealand, Okinawans in Japan, and Native Americans in the United States.

The first of these aforementioned rights (e.g., human rights) is regarded to form – at least partly – the foundation of international law, and in education this is extended to include the learning of intercultural understanding and tolerance among all children. The case of ethnic minorities, however, entails additional issues and concerns, particularly in the field of music education. Policies based on the pluralistic objective of respecting cultural self-determination face challenges in implementation due to political and religious orientations that sometimes conflict with the majority musical culture. Rather than aiming to give one right answer, this paper discusses the multiple dimensions – and inherent tensions in practice – of rights to music of minority children and adolescents.

III c, Edu 3

Chair Marko Aho

Sanna Kurki-Suonio, Sibelius-Akatemia
Heidi Korhonen-Björkman, Sibelius-Akatemia
Tuuli Talvitie-Kella, Tampereen yliopisto
pj. Marko Aho, Kansanmusiikki-instituutti

pe 9.45 - 11.15

Muusikkous, taiteilijuus, esittäminen

Muusikkous, taiteilijuus ja esittäjyys ovat lomittaisia ja erottamattomia käsitteitä, joilla on sekä henkilökohtaisiin identiteetteihin että institutionaalisiin vastakkainasetteluihin liittyvät ulottuvuutensa. Kuinka niitä voi lähestyä tutkiva taiteilijatai taidetta luova tutkija? Kun performatiivisuuden käsitettälaajennetaan kattamaan myös ala, jolla tutkija puhuttelee tiedeyhteisöä, huomataan kuinka sekä tiedeproosan kirjoittaminen että julkiset esiintymiset tiedeyhteisössä toisaalta avaavat performatiivisia mahdollisuuksia ja toisaalta vaativat performatiivisuuden huomioon ottamista. Työryhmässä pureudutaan muusikkouden, taiteilijuuden ja performatiivisuuden suhteisiin siten, että myös perinteiset tieteen performanssin käytännöt tulevat haastetuksi. Työryhmän jäsenet ovat Musiikin ja näyttämötaiteen valtakunnallisen tutkijakoulun opiskelijoita.

 

Sivun alkuun

Työryhmät IV, pe 13.30 - 15.00

• IV a
• IV b
• IV c

IV a, Edu 1

Chair Jaakko Erkkilä

Jaakko Erkkilä, Jyväskylän yliopisto
Jörg Fachner, Jyväskylän yliopisto
Esa Ala-Ruona, Jyväskylän yliopisto
Marko Punkanen, Jyväskylän yliopisto

pe 13.30 - 15.00

Music Therapy Research and practice in Depression Treatment

That music affects the emotions is a well-known phenomenon, and modern neuroscience is about to reveal cortical and subcortical areas involved in emotion processing and emotional disorder. We currently conduct a randomized controlled study on the effect of improvisational music therapy in the treatment of depression. The study follows the evidence based medicine guidelines and there are several outcome measures, some of which are standardized psychiatric measures, some music related measures. Improvisation and verbal discussion are the primary clinical methods employed. The improvisational model employed is free improvisation in a fixed setting where only digital mallet instruments, digital drums and acoustic djembe drums are used. Special attention is given to the emotional meaning of the improvisations. In the analysis, both qualitative (based on written and transcribed data from the sessions) and quantitative (computational improvisation analysis tools) strategies are employed. The EEG study focuses on quantified spontaneous EEG and its use to examine treatment effects of music therapy and pharmacotherapy (standard care) on rest and music-induced EEG activity and its changes in frontal areas of depressed clients. Since the study is not yet completed, some preliminary findings based on few, selected cases will be presented and will focus on corresponding results of:

• Improvisation analysis,
• A rating experiment on music excerpts and their emotional feature
• EEG correlations of the music excerpts

 

IV b, Edu 2

Chair Satu Grunthal

Stephen Evans, Turun yliopisto
Yrjö Heinonen, Turun yliopisto
Ljuba Tarvi, Helsingin yliopisto
chair: Satu Grünthal, Helsingin yliopisto

pe 13.30 - 15.00

Rhythm and musicality in literature

Research on the rhythm of texts and of music partially covers the same ground. With fictional texts we can talk about their auditive significance. Tempo, speed, emphases, intonation, movement and dynamics as well as the division of the text into regular and irregular repetitions define the rhythm of the text. This textual rhythm in turn defines its style, atmosphere and influence, sometimes perhaps more strongly than the meaning of its content, but at least plays a role in the fictional text.

The workshop presentations deal with the meanings of rhythm and musicality in fiction from different points of view. Under scrutiny are how musicality occurs and reveals itself in poetry and prose, how to approach a fictional text from the point of view of rhythm and musicality and what kinds of dimensions the analysis of and research on rhythm as musically understood can bring to fictional texts. Topics proposed include metrical movement in Archaic Greek Poetry, the relations between music and lyrics in popular music and literary style seen as Gestalt, the musical seventh factor.

 

IV c, Edu 3

Chair Susanna Välimäki

Liisamaija Hautsalo

Sibelius-Akatemia
pe 13.30 - 14.00

Kehtolaulu-topos suomalaisessa nykyoopperassa

Teoriaa musiikillisista topoksista (kreik. topos, mon. topoi) on perinteisesti sovellettu klassis-romanttiseen repertoaariin ja erityisesti instrumentaaliteoksiin (Ratner 1980; Hatten 1994, 2004; Monelle 1992, 2000, 2006) mutta myös oopperaan (Noske 1977; Allanbrook 1983). Viime aikoina topos-teoriaa on sovellettu myös oman aikamme musiikkiin (Hautsalo 2006; Torvinen 2007; Hautsalo 2008). Kolmijakoinen kehtolaulu on erityisesti romantiikan musiikin topos (esim. Knapp 2003), mutta se esiintyy laajasti myös nykyoopperassa, kuten Saariahon, Kortekankaan ja Sallisen oopperateoksissa. Kehtolaulu-topos ei kuitenkaan ole semanttisen merkityksensä näkökulmasta yksiselitteinen. Samaan tapaan kuin pastoraali (ks. Monelle 2006), myös kehtolaulu viittaa usealle eri taholle – lapsuuden ja lapsen unen lisäksi myös kuolemaan.

 

Riitta Rautio

Jyväskylän yliopisto
pe 14.00 - 14.30

Musiikin "sekundaaristen" parametrien primaarisuudesta

Musiikin rakenteen tutkimus on perinteisesti keskittynyt harmonian, melodian ja rytmin analysointiin. Meyerin (1989) mukaan näille ns. primaarisille eli syntaktisille parametreille on ominaista jäsentyminen kategorioiksi, jotka muodostavat edelleen hierarkkisia rakenteita. Harmonian ja muodon teoriat, kuten esimerkiksi Schenker-analyysi ja funktionaalisen muodon teoria, ovat ottaneet lähtökohdaksi erilliset säveltasokategoriat (sävelyys; pitch-class) ja niiden pohjalta rakentuvat säveltasokompleksit. Sen sijaan ns. sekundaariset parametrit, jotka muodostavat musiikkiin portaattomia jatkumoja, kuten vähittäiset tempon, dynamiikan tai säveltason (heleys;  pitch-height) muutokset, eivät ole teoreettisissa tarkasteluissa saaneet samassa määrin huomiota osakseen. Eräissä viimeaikaisissa tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että sekundaariset parametrit ovat havaitsemisprosessissa jopa primaarisia parametrejä tärkeämpiä (Eitan & Granot 2008).

Tarkastelen esityksessäni sekundaarisia parametrejä musiikkianalyyttisten teorioiden, havaitsemisen teorioiden ja kuulijoiden antamien merkitystulkintojen näkökulmasta. Tarkoituksena on selvittää niitä tapoja, joilla sekundaaristen parametrien toimintaa on ymmärretty. Tarkastelu osoittaa, että vähittäiset muutokset säveltasossa, dynamiikassa tai tempossa saattavat tuoda musiikkiin "ulkomusiikillisia" kytkentöjä eli assosiaatioita arkipäivän äänimaailman ilmiöihin (ikoninen suhde) ja kehollisin kokemuksiin (metaforinen suhde).

Sekundaaristen parametrien kytkeytyminen musiikin ulkopuolisiin merkityksiin selittänee osittain sitä, miksi ne ovat jääneet formalistisen musiikinteorian ulkopuolelle. Koska sekundaariset parametrit ovat keskeisiä kuulijoiden musiikilliselle kokemukselle, ne tulisi ottaa paremmin huomioon myös musiikin teorioissa.

 

Takemi Sosa

Helsingin yliopisto
pe 14.30 - 15.00

Magnus Lindbergin dramaturgista ajattelua teoksessa Cantigas (1997–1999)

1980-luvun lopulla Magnus Lindberg (1958−) löysi ratkaisun harmoniseen ongelmaansa teostensa Kinetics (1988–1989), Marea (1989–1990) ja Joy (1989–1990) muodostamassa trilogiassa, jonka perustaksi hän loi laajennetun chaconne-tekniikan. 1990-luvulla hän on pyrkinyt vakiinnuttamaan tähän tekniikkaan perustuvan sävellysmenetelmänsä, mistä lopputuloksena on hänen aikaisempia teoksiaan selkeämpi tekstuuri. Esimerkiksi näiden sävellyskeinovarojen löytämisen myötä hänen musiikillinen dramaturgiansa alkoi osoittautua Auran (1994) jälkeen myös selkeämmäksi: teosten dramaturginen rakenne näkyy niiden muotorakenteessa yhä perinteisenä mutta Lindbergille tyypillisenä sävelkielenä.

Säveltäjän mukaan musiikillisella dramaturgialla tarkoitetaan sitä, että "musiikissa on abstarkti narratiivisuus, jossa on tarina. Esitettäessä jonkinlainen asia, ristiridat, ja "suspense" tehdään draama, jota ratkaistaan tai jätetään ratkaisematta, muta tarinassa pitää olla elementtejä ja niiden pitää noudattaa omaa logiikkaansa. Tärkeät keinot ovat jyrkeillä konstrakteilla toimivia konfrikteja." Ajatukset viittaavat klassisen musiikin ihanteeseen: duuri-mollitonaliteetin dissonanssin ja konsonanssin purkautumiseen ja länsimaisen taidemusiikin binaariseen ajatusmaailmaan.

1990-luvun lopulla sävelletyssä Feria (1997), Cantigas (1997−1999) ja Parada (2000) muodostamassa sinfonisessa triptyykissä Lindberg pyrki kokeilemaan temaattista muotorakennetta, joka pohjautuu teeman funktioon ja sen kutoama muotorakenteeseen. Käsittelen teoksen dramaturgista rakennetta ottamalla esimerkiksi sinfonisesta triptyykistä Cantigasia ja pohdin sitä, millainen dramaturgisuus ja sen takana oleva binaarisuus ilmenevät teoksessa.

 

Sivun alkuun

Työryhmät V, pe 16.30 - 18.00

• V a
• V b
• V c

V a, Edu 1

Chair Tiina Koivisto

Teppo E. Ahonen

Helsingin yliopisto
pe 16.30 - 17.00

Cover song identification based on string compression

Audio cover song identification is a music information retrieval task where the goal is to determine if two musical pieces are different versions of a same composition. Especially in popular music the cover versions are usually very different from the original performances, varying for example in tempo, key or orchestration. Thus, in order to successfully identify cover songs, the similarity must be measured between the so called mid-level features, instead of focusing on the similarities between the low-level audio signal features.

A common approach to cover song identification is to measure the similarity between the harmonic content of the audio pieces. One way to do this is to approximate the chord sequences of the pieces and then measure the similarity between these sequences in using string alignment techniques. However, although chord sequence estimation is a well-researched area, the chord sequences are still only approximations with errors, thus making string alignment difficult.

Normalized Compression Distance (NCD) is a distance metric that measures the similarity between strings using string compression: the strings are similar if we can use the information in one string to compress the other. NCD needs no knowledge on the domain where it is used, and thus it has been successfully used in various different tasks, including measuring similarity between symbolic music data.

Here, NCD is used to measure the similarity between the chord sequence estimations. So far the results have been promising, and further development is underway.

 

Rafael Ferrer

Jyväskylän yliopisto
pe 17.00 - 17.30

Musical genre classification through social behaviour data

Genre classification is a matter of major disagreement in musicological research. Traditional methodologies involving hermeneutic interpretations provide a solution, but are problematic because they are only valid in specific social groups. Recent approaches related with automatic classification are also constrained by the criteria, which is frequently based on the knowledge of experts.

The aim is to present a methodology that uses the knowledge of the masses to understand the classification of music in a bottom-up approach. Such an approach is possible by analysing user defined descriptors given to musical pieces by members of musical social networks.

The methodology consists in the retrieval and analysis of meta-data from last.fm Internet radio. The analysis will be done by statistical methods, aimed to obtain a "Tags space", which will reveal how people has meta-musically defined a classification of music.

Definition of musical genres is a difficult task if done by experts, but it seems a very natural procedure made by laymen in ecological environments (i.e. as a hobby in their preferred time and space). Such environmental circumstance situated far from specialists and laboratories could contribute to understand musical classification and musical preference in a highly ecologically valid way.

 

Marc Thompson

Jyväskylän yliopisto
pe 17.30 - 18.00

Exploring the effect of expressive intentions on the amount of movement employed in piano performance: A follow-up study

Our ongoing research explores the way in which expressivity affects body movement in music performance (Thompson & Luck 2008a; 2008b). Our aim is to explore how the level of intended expression in a performance can affect the amount of movement employed be a performer. This presentation will focus on our enhanced analysis techniques for discriminating between levels of expression though the use of dynamic time warping.

Three pianists individually performed the same Brahms Intermezzo (Op. 118 # 2) on a Yamaha Disklavier with their movements recorded by a Qualisys Motion Capture System. The levels of expression were "minimum", "normal" and "maximum". Retro-reflective markers were attached to joints of their bodies. The movement data was warped according to the timing of the shortest performance on a mesure-by-mesure basis. This method enabled us to correlate performances without taking into account the length of the performance.

As the level of expression increased, markers attached to the parts of the body with higher degrees of freedom (e.g. head and shoulders) increase in total amount of movement. We draw from our data that an increase in movement demonstrates an enhanced engagement with the music. This behaviour helps the performer in communicating their musical intentions to an audience more clearly.

 

V b, Edu 2

Chair Hilkka Yli-Jokipii

Riitta Virkkunen, Tampereen yliopisto
Johan Franzon, Helsingin yliopisto
Irmeli Helin, Helsingin yliopisto
pj. Hilkka Yli-Jokipii, Helsingin yliopisto, Turun yliopisto

pe 16.30 - 18.00

Musiikki ja kääntäminen

Musiikkiin liittyvän kääntämisen tutkiminen on pitkään ollut melko vähäistä, mutta aivan viime aikoina tilanne on muuttunut. Esimerkiksi arvostettu kääntämisen tutkimusta edistävä The Translator -julkaisusarja omisti viime vuoden lopussa kokonaisen teemanumeron aiheelle kääntäminen ja musiikki. Muutama vuosi sitten Tampereen yliopistossa esitettiin väitöskirja oopperan kääntämisestä, ja piakkoin on tulossa väitös Helsingin yliopiston käännöstieteen laitoksella musikaalitekstien kääntämisestä. Pienimuotoisia yksittäisiä tutkimuksia julkaistaan ajoittain. Samoin pro gradu -tutkielmia valmistuu silloin tällöin musiikin eri lajien kääntämisestä eri kielistä aina populaarimusiikista liediin.

Tämän työryhmän tavoitteena on esitellä musiikkitieteen ja muiden tieteenalojen edustajille, millä tavoin käännöstieteellisen tutkimuksen lähtökohdista lähestytään musiikkitekstin, siis laajasti ottaen laulettavaksi tarkoitetun aineksen kääntämistä. Samalla toiveena on virittää keskustelua käännöstieteen ja musiikkitieteen edustajien välillä. Pohdittavia kysymyksiä ovat esimerkiksi, minkälaiset kysymykset ovat relevantteja eri musiikkilajien käännösten tutkimisessa. Missä määrin tarpeellinen on funktionaalinen perspektiivi: mikä on laulettavan käännöksen ja hyvän käännöksen suhde? Missä määrin kulttuurien väliset erot tulisi ottaa huomioon käännöksissä?

Työryhmässä kuullaan musiikin eri lajien tutkijoiden puheenvuorot. Riitta Virkkusen aiheena on oopperan tekstilaitekäännös, Johan Franzonin musikaalitekstien kääntäminen ja Irmeli Helinin virsien suomennokset.

 

V c, Edu 3

Chair Olli Heikkinen

Merja Hottinen, Helsingin yliopisto
Tanja Uimonen, Helsingin yliopisto
Hanna Kaikko, Turun yliopisto

pe 16.30 - 18.00

Tyylit, genret ja traditiot -2000-luvun genreylitysten estetiikkaa

Musiikin lajityyppiä voidaan pitää yhtenä keskeisimmistä musiikillisia odotuksia ohjaavista tekijöistä. Kulttuuriset käytännöt ja merkitykset ohjautuvat usein sen mukaan, onko kyse vaikkapa länsimaisesta taidemusiikista vai jostain populaarimusiikin genrestä. Lajityyppien omien traditioiden sisällä syntyy kuitenkin koko ajan uutta, ja genret – ja niiden mukana musiikin määritykset ja musiikilliset odotukset – muuntuvat ja vaihtuvat ajan myötä.

Musiikillisten kategorioiden sekoittuminen on näkynyt musiikissa jo pitkään erilaisina crossover-ilmiöinä, mutta kenttien rajojen hämärtymisen myötä on syntynyt myös monia sellaisia musiikillisia ilmiöitä, jotka pakenevat lajimäärityksiä kokonaan. Useita musiikillisia perinteitä omaksuneet muusikot hallitsevat monia musiikillisia kieliä, eikä heidän musiikkiaan voi niin helposti määritellä minkään yhden kategorian mukaan. Genremäärityksen lisäksi tai sijaan odotuksia nousevatkin ohjaamaan muut tekijät - traditiot, käytännöt, instituutiot ja muut kategorisoinnin tavat – joilla musiikista voidaan puhua.

Tässä työryhmässä kiinnostuksen kohteena on se, miten tällaisten tyyliylitysten estetiikkaa voitaisiin nykypäivän musiikin kontekstissa hahmottaa. Mitä ovat ne traditiot, joista vaikutteet kumpuavat? Mitkä ovat ne sosioesteettiset mekanismit, joissa musiikki kategorisoidaan ja kategorisoinnit rikotaan? Miten genret risteävät tai jopa sulkeistuvat kokonaan aina genrettömyydeksi asti, ja mitä esteettisiä päämääriä tämä ajaa?

 

Sivun alkuun

Työryhmät VI, la 9.30 - 11.30

• VI a
• VI b
• VI c

VI a, Edu 1

Chair Pirkko Moisala

Pirkko Moisala, Helsingin yliopisto
Johannes Brusila, Åbo Akademi
Ros-Mari Djupsund, Åbo Akademi
Niklas Nyqvist, Åbo Akademi
Hanna Väätäinen, Åbo Akademi

la 9.30 - 11.30

The Construction of Finland-Swedishness through Music

The panel session including five short presentations introduces a research project focusing on the music and musical practices of the Swedish-speaking population in Finland. Previously, many aspects of the "Finland-Swedes" have been studied in the social sciences and in linguistics, literary criticism, ethnology, folkloristics, and historiography. Although it is well-known that music has played a central role in the formation of what has been made known as the "Finland-Swedish" cultural identity, the musical field has been much less studied; having its roots in Otto Andersson's (1879-1969) scholarship, research has mainly highlighted folk music performed by Swedish-speaking musicians.

The research project aims to interpret the many different ways "Finland-Swedishness" is performed and constructed in music and musical practices, and vice versa: how music is formed by different images of "Finland-Swedishness".  Based on the constructionist approach of discourse analysis (e.g. Foucault), Finland-Swedishness is understood as a continuous process, which is formed by contextually bounded systems of meaning which are often visible and audible in cultural texts. Music-related texts are not only perceived as reflections or products of a (pregiven) category of "Finland-Swedishness", but are instead seen to be actively participating in the construction of such a category. "Musicking" (Small), on its part, is understood as a site where "Finland-Swedishness" is constructed and performed. It is assumed that, with careful contextualization, musical traditions and activities will reveal the many-sidedness of what is called "Finland-Swedishness". The influences of the Finland-Swedish ideology on these musical activities will also be investigated: it is assumed that this ideology, for its part, "forms" the musical traditions.

The sub-studies included in the project address various forms of "musicking": popular music, the singer-songwriter tradition, music as disability culture, as well as the music of everyday life and in the course of life. The themes of music-making among both professional and amateur musicians, the consumption of music by "ordinary" people, as well as the making of music by disabled Finland-Swedes will be highlighted.

 

VI b, Edu 2

Chair Erkki Huovinen

Timo Leisiö

Tampereen yliopisto
la 9.30 - 10.00

Evoluutionäkökulma musiikkiin ja musiikkianalyysiin

Viime vuosina uutta tietoa on vyörynyt musiikintutkijankin eteen kolmelta aivan uudelta suunnalta, aivotutkijoilta, geenitutkijoilta ja paleontologeilta ja näiden osasten yhteenliittäminen asettaa ihmisen ja musiikin välisen suhteen uuteen valoon. Kuuloaivojen solutason toimintaperiaatetta on selvitetty monin tavoin. Mielenkiintoisimpia tuloksia on saatu Saksasta, jossa Gerald Langnerin teorian mukaan aivot koodaavat harmoniset (fysikaaliset) ärsykkeet subharmonisen matemaattisen kaavan mukaisiksi tulkinnoiksi. Tässä mielessä musiikin ja puheen analyysin rinnalle on saatava menetelmä, joka tunnustaa tosiasiaksi, ettei ihminen kykene tavoittamaan fysikaalisen maailman prosesseja (värejä, ääniä jne.) vaan neuronaalisia prosesseja. Analyysi voi toki edelleenkin rakentua fysikaalista maailmaa hallitsevan akustiikan varaan, mutta koska ihmismieli toimii neuronaalisten lakien pohjalta, analyysion rinnalle tulisi rakentaa menetelmä, joka erittelee kuulosolujen toimintaperiaatteen kautta musiikillisia prosesseja.

Toinen seikka liittyy musikaalisuuden evoluutioon. Sekä neurologien että paleontologien yhteistyö on vääjäämättä paljastamassa, että ihmisen kuulokeskus on ollut liki muuttumaton satoja miljoonia vuosia ja että nykyihmisen edeltäjät olivat musikaalisia. He kykenivät kommunikoimaan sävelin jo miljoonia vuosia ennen puheen kehittymistä. Se että puheen aivoprosessointi tapahtuu usein samoilla aivoalueilla kuin musiikin prosessointi, johtuu näiden kahden kommunikaatiokeinon samankaltaisuudesta mutta siten, että puhumisen osaprosessit ottivat käyttöönsä ne aivoalueet, joissa (esi)ihminen oli jo hyvin kauan sitten käsitellyt melodiaan, rytmiikkaan, äänenväriin ja -voimaan liittyvää informaatiota.

Musiikin kytkeminen yksinomaan nykyihmiseen ei ole virhe. Esim. minä tutkin vain nykyihmistä ja hänen musiikkiaan. Sen sijaan on virhe kieltää, etteivätkö likeisimmät lajisukulaisemme olisi olleet yhtä musikaalisia kuin me. Tässä valossa emme voi kieltää mahdollisuutta, että nykyihminen oli omaksunut musiikkinsa perusainekset meitä edeltäneiden lajien kulttuureista, joiden ylläpitämiseksi heillä oli sama kuulokeskus ja DNA:ssa ne samaiset geneettiset ainekset, jotka saavat meidänkin lajimme laulamaan, soittamaan ja tanssimaan. Lisäksi aivorakenteen samankaltaisuus viittaa siihen, että heillä oli samat neurofysiologhiset rajoitteetkin tajuta musiikkia kuin meillä. Niin kauan kuin musiikkia ei mietitä neurologisista perusteista, emme osaa edes kuvitella, mitä rajoitteita meillä on. Uutta teorianmuodostusta siis tarvitaan.

 

Paul Tkachenko

London University
la 10.00 -.10.30

The Real Deal: the interaction of musicians on a London Klezmer scene.

As part of my work as a professional tuba / double bass player in London, I found myself performing a lot of 'World Music' gigs, predominantly Eastern European and Jewish music styles. Conversations on the way back from gigs raised questions that are now the focus of my research: How do Jewish professional musicians interact and work with non-Jewish professional musicians? Is it advantageous to be Jewish in order to succeed as a Klezmer musician in London? Do audiences and musicians equally equate being Jewish with a type of authenticity that may be characterised as 'the Real Deal'?

My research is built around interviews with musicians with whom I have played professionally. The majority sit under the wider umbrella of the Jewish Music Institute (JMI) at SOAS, London. In this paper I discuss and attempt to analyse the gigging experiences of such musicians at events such as Klezfest London, Simcha on the Square and other Jewish events. I have also been documenting interesting and often comic stories of mistaken identity at gigs. From these interviews I examine perceptions of authenticity and how these affect the dynamics of professional musicians. I break down aspects of authenticity and highlight the notion of the Real Deal: who is the Real Deal and for whom? I seek to construct a framework, set against a consumer culture backdrop that can accommodate all performers and validate their Real Deal credentials in the eyes of their audiences and increase their earning potential within the music industry.

Alla Ablova

Helsingin yliopisto
la 10.30 - 11.00

To the Problem of the Chinese Lithophones Investigation (Semiotics of the Stone)

My paper is devoted to the singing stones – lithophones (Gr. liJoV   – stone), which are spread throughout the world. China however is considered to be the homeland of these ancient musical instruments. Lithophones are a typical product of the Chinese civilization from the point of view of their sound features, functional use and material.

The boundaries of the aesthetic perception of a stone in the Chinese culture are very broad. For a long time it has been one of the subjects in painting, a permanent symbol in poetry and an element of the decorative ensemble in architecture. The stone gave vigor, communicated with nature; it produced Yang, the life-giving power. Against the background of such varied stone use in the Chinese culture it becomes clear and sound that they turn to them in music – as to the material (nephrite, jasper, jade) for making and decorating musical instruments: lithophones, bells (making them), flutes, zithers (their decorations). With the help of the descriptions given in the ancient literary sources (the book Shijing) one can get a clear idea of the morphology of the Chinese lithophones, the character, genres and structures of the performed compositions, the instruments performing together with them, the performers and the audience. The semiotics of lithophones reflects the names of stone instruments (their variations), their etymology, material, size, tune, diapason, ways of producing sound, repertoire, social and historical background and functional stratigraphy.

The investigation of the Chinese lithophones is connected with fundamental research problems such as the origin of musical instruments and phenomenology of instrumentalism, as well as with special ones, which include the function of instrumental music, the role of percussion instruments in it.

 

Sanna Iitti

Itsenäinen tutkija / Independent Scholarla 11.00 - 11.30

Iconographical methods, antique ritual music and The Magic Flute

I shall discuss uses of iconographical methods in the study of relations between music making and aesthetic experience. I shall focus on ritual music in Greek Antiquity and on Wolfgang Amadeus Mozart's Magic Flute that depicts Egyptian rites. What do images reveal about music making in rituals or of the aesthetic experience of those who participated in ancient religious processions, as artistic meanings emerged in these? And what do illustrations related to The Magic Flute suggest about the basis of Singspiel?

Corporeal utterances serve as the outset for my reflection on music making and visual representations. The relations between style, musical action and images thereof are perceived in semiotic terms, apt for the creation of models. So-called libidinal gestures are treated as central, whereby the focus is placed on the category of desire.

I shall discuss traits, which allude to ancient satyr plays in The Magic Flute, besides its Dionysian conceptions on wind instrument music. I shall also consider illustrations related to productions executed in the 18th and 19th centuries, comparing those representations with the stage imagery of some modern performances. What did Schikaneder’s conceptions of ancient Egypt entail? How does the opera present cults and power relationships in these?

VI c, Edu 3

Chair Pentti Kemppainen

Maija Kontukoski, Tampereen yliopisto
Timo Syrjälä, Taiteen keskustoimikunta
Heikki Uimonen, Tampereen yliopisto
pj Pentti Kemppainen, Sibelius-Akatemia

Huom. la 10.00 - 11.30

Radiomusiikki osana kulttuuripolitiikkaa ja yrityskäytäntöjä

Kulttuuripoliittinen keskustelu ja radioyhtiöiden yrityskäytännöt kohtaavat harvoin. Asiaa on mahdollista tarkastella musiikin avulla: radion ohjelma- ja etenkin musiikkitarjonnan muutoksella voidaan selittää radion paradigman murrosta uudesta näkökulmasta, joka on jäänyt tähänastisessa radiotutkimuksessa vähälle huomiolle. Suomen Akatemian rahoittamassa Musiikkikulttuurit ja yrityskulttuurit -projektissa olemme tarkastelleet asiaa kahden vuoden ajan. Näyttää vahvasti siltä, että nimenomaan jokapäiväisestä soivasta todellisuudesta on muodostumassa voimakas selittävä tekijä, kun tarkastellaan kaupallisten ja julkisrahoitteisten radioiden lähihistorian muutoksia. VTT Pentti Kemppaisen johtamassa työryhmässä asiaa valotetaan kolmesta lähtökohdasta.

FM Maija Kontukoski, Tampereen yliopisto. 1980-luvun sähköistä kulttuuripolitiikkaa. Paikallisradioliike ja musiikki.  Esitelmässä tarkastellaan Suomen paikallisradioliiton sekä opetus- ja liikenneministeriöiden kulttuuripoliittisia linjauksia, jotka vaikuttivat yksityisen radiokentän muotoutumiseen Suomessa.

FT Heikki Uimonen, Tampereen yliopisto. Lännen malliin - Radio Sata paikallisradioiden musiikkikulttuurien uudistajana. Esitelmän aiheena ovat yhdeksänkymmentäluvun alun muutokset kaupallisessa radiokentässä. Vuoden 1989 toimilupien myöntämisen jälkeen lisääntynyt kilpailu loi paineita yrityskulttuurin muuttamiseen, minkä mahdollistivat osaltaan uusi musiikinhallintateknologia ja yhdysvaltalaisen formaattiradio käytännöt. Yksityiskohtaisessa tarkastelussa on turkulaisen Radio Sadan toimintakulttuuri ja sen vaikutukset toisiin kaupallisiin radiokanaviin.

VT Timo Syrjälä, Taiteen keskustoimikunta. Radiomusiikin alkuperää koskeva sääntely. Esitelmässä määritellään paitsi radiomusiikin sääntelyä, myös sen tavoitteita ja taustoja. Tapaustutkimuksina ja vertailukohteina tarkastellaan julkisten ja kaupallisten toimijoiden käytäntöjä Suomessa ja Kanadassa.

 

Sivun alkuun

Työryhmät VII, la 14.00 - 15.30

• VII a
• VII b
• VII c

VII a, Edu 1

Chair Risto Pekka Pennanen

Risto Pekka Pennanen, Helsingin yliopisto
Pekka Gronow, Helsingin yliopisto
Tuulikki Pietilä, Helsingin yliopisto
Vesa Kurkela, Sibelius-Akatemia, Tampereen yliopisto

la 14.00 - 15.30

The Economic and Legal Aspects of Music

 

Pekka Gronow : Changing concepts of 'work' and 'authorship' in copyright law and musical practice

During the past hundred years, we have seen an enormous expansion of copyright law. A hundred years ago, musical copyright in Finland only covered the printing of music and stage performances of musico-dramatic works. In the 1920s, the law was expanded to cover most public performance situations. The concepts 'musical work' and 'composer' were codified by law. The copyright protection of performers and record producers – the so called 'neighbouring rights' – was first introduced in 1961. With the introduction of compensation for private copying in the 1960s, a new kind of collective or pseudo-copyright was created.

The changes in copyright law also led to the development of new institutions such as collecting societies. Although their primary purpose was economical, they also came to play an important political role in musical life.

In copyright law, terms such as 'author', 'musical work', 'performer' and 'recording' are clearly defined. The owner of the copyright has the exclusive right to control all uses of the musical work and/or recording, including the right to change it in any way. In actual practice, the interpretations of these terms fluctuate considerably. The composer's exclusive right to control his works seems to reflect the musical thinking of early 20th century, with an emphasis on the composer's 'intention'. In popular music, performers are still given a much greater freedom to modify existing works. In some subcultures, even greater modification of existing works, including the creation of new lyrics to existing melodies. Up to the 1950s, such practices were widely tolerated, as exemplified by the popular 'kisällilaulu' tradition. Today they survive in certain subcultures which have mainly placed themselves outside copyright law. The trend towards greater control has continued unto the present day, but in some cases it has also had unexpected results. For instance, the reluctance of international music publishers to authorise Finnish translations of popular songs may have been one of the reasons for the expansion of popular Finnish song writing.

Copyright law makes a clear distinction between 'authors' and 'performers'. In popular music, the roles are reversed, and the public typically considers the main performer as the 'author' of a recording, regardless of the actual authorship of works recorded. This is also reflected in the search logic of most internet music stores, where the concept of composer hardly exists at all.

Risto Pekka Pennanen: The taxation of music and musicians in Bosnia-Herzegovina under Austro-Hungarian rule (1878-1918)

This paper analyses the structure and background of the musical hierarchy which the Austro-Hungarian Provincial Government of Bosnia-Herzegovina imposed on music. The archives of the Provincial Government preserved in the Archive of the Federation of Bosnia and Herzegovina in Sarajevo contain documents which are useful for several aspects of musical scholarship. The documents are useful for several aspects of musical scholarship, for example the history of musical institutions and societies, music making outside institutions, the social and cultural history of music and musicianship and the control, censorship and taxation of music and musicians. The fiscal documents in the archive consist of tax tables, tax rolls and tax receipts. Musicians and organisers of musical performances had to pay stamp duty, income tax, road tax and the tax of noise (Ger. Spektakelgebühr).

Applicants for music licences were obliged to pay stamp duty for their licence. In addition, professional musicians and other entertainers were subject to income tax. The taxation of noise (Ger. Spektakelgebühr) reveals the hierarchy of music which was based on moral, aesthetical and social issues. Concerts of Western classical music were not taxed as heavily as music in a morally suspicious context, or dance music. For instance, in 1902, the tax for music in a first-class brothel was 60 kronen monthly, and for public dance music in a first class locale 8 kronen per occasion, concerts in a first-class locale cost 4 kronen whether there was free admission or admission by ticket. The authorities closely monitored the night-time peace (Ger. Nachtruhe); public houses and cafés which were stayed open after official closing time (Ger. Polizeistunde, Sperrstunde) had to pay a special tax. 

All religious music in ritual contexts was always free of the licence requirement and taxes. Charity entertainments and private parties held in public venues, such as farewell parties and weddings, were not taxed. Private music making was free of control and taxes as long as it did not disturb peace and order. The same applied to non-professional folk music and professional performances which the authorities considered authentic folk music.

Tuulikki Pietilä: Global and local structuring of the South African music industry

Music industry often presents itself and is talked about in rather technocratic and rationalist terms as just another form of industry in which economic laws and logic apply. For some time now the global music industry has been reported to be amidst a crisis, mainly due to the development of digital technologies and the consequent ease of illegitimate copying and spreading of music. Music industry (and any other industry) is not, however an insular entity guided by some mechanistic laws of technology and economy. That music industry is a field infiltrated by the strategic aspirations of its constitutive agents and the wider socio-cultural categorisations has been noticed and perceptively studied by several researchers (e.g., Hesmondhalgh 2009, Negus 1999). This paper attempts to add to this literature. It aims to show how South African music industry, whilst more connected to the global music industry and its developments than any other African country’s music industry, is influenced and shaped by its socio-cultural environment. This reveals among other things that the "music industry crisis" is not universally experienced in the same way. The presentation examines the articulation of global and local factors in the making of the contemporary South African music industry and attempts to line out the specifically local features in it. The material for the paper is collected by interviewing record company and label representatives, musicians, artists, producers, music wholesalers and retailers during three visits to Johannesburg in 2004-2006.

Vesa Kurkela: Finnish music business in the 20th century: a postcolonial perspective

The paper interprets the development of Finnish music business from the postcolonial point of view. Occasionally the field seems to have been fully dependent on foreign knowhow in music technology and musical dissemination. In the beginning of the century the main direction of foreign relations was Germany and especially Leipzig, where most of Finnish sheet music was printed. The biggest music dealers and publishers, Fazer and Westerlund even hired German professionals to organise their business practices. According to the model of famous German music publishing companies, local music publishers focused on 'serious' music.

Another example of foreign dependency was local recording production. Before the World War II the recordings for Finnish market were almost fully produced by international recording companies. In the 1940s the independent local recording industry was born, but quite soon international relations became important again. From the mid-1950s to the late 1970s, the local recording industry heavily focused on the cover versions of international hit songs translated into Finnish. The cover production increased notably the dependency of local music business on international publishing companies. The international music industries had early fixed its geographical operation areas. In this business environment Finland was a part of Nordic countries, and international relations to Finland were managed through Swedish and Danish publishing companies. The situation resembles colonial economy, in which Finland was under the authority of the Scandinavian landlords. Finnish recording companies and music publishers could not operate directly with international companies, but they had to sign the publishing contracts with Swedish companies. These sub-publishing contracts granted an option for the first local cover version, after which other recording companies were permitted to release their own versions. The system benefited Scandinavian publishers, since they got their share of licence fees. The sub-publishing contracts also stipulated that cover versions should be issued in Finnish. This practice guaranteed a continuous opportunity for work for several local lyric writers.

By the 1980s, the Finnish music trade concentrated significantly, since Fazer Music gradually succeeded to buy almost every publishing company or their catalogues. In 1993 this publishing capital – a real national treasure – suddenly flowed abroad after Fazer Music fused to the multinational Warner Music concern. Again the colonial-like management was a reality, since all the old and new Fazer Music publishing deals were decided in Sweden, where Warner/Chappell publishing company had its territorial headquarters. Afterwards the Fazer catalogue of serious music was regained to Finland by the Finnish-Swedish company Fennica Gerhman. However, the considerably large Fazer light music catalogue with about 40.000 Finnish songs is still owned by Warner/Chappell Company and listed on its Scandinavian music collections.

 

VII b, Edu 2

Chair Tuire Ranta-Meyer

Olli Heikkinen

Tampereen yliopisto
la 14.00 - 14.30

Glissando – nykykulttuurin rappion symboli

Woody Allenin elokuvan Manhattan alussa kirjailija yrittää löytää ytimekkään tavan aloittaa New Yorkiin sijoittuva romaaninsa. Useiden hylättyjen yritysten jälkeen hän päätyy kuvaamaan New Yorkia "nykykulttuurin rappion symbolina". Kirjailijan monologia säestää elokuvassa George Gershwinin pianokonsertto Rhapsody in Blue, joka sisältää ehkäpä tunnetuimman esimerkin glissandosta länsimaisessa musiikissa. Esityksessäni tutkin, miten portamento, joka tarkoittaa esitystapaa, muuttui glissandoksi, joka tarkoittaa sävellyskäytäntöä, ja miten glissando portamenton merkkinä asettui tarkoittamaan rappiota. Näkemyksiäni havainnollistan elokuvanäytteillä. Esitykseni teoreettisena lähtökohtana on Max Weberin käsitys musiikin rationalisoitumisesta sekä Leonard B. Meyerin teoria musiikillisten parametrien autonomisoitumisesta. Ennen varsinaista esitystä teen ehdotuksen musiikin genrenimien epäloogisuuksien korjaamiseksi.

 

Yrjö Heinonen

Turun yliopisto
la 14.30 - 15.00

Globaali, kansallinen ja alueellinen suomalaisen tangon historiassa

Globalisaation pelätään usein jyräävän alleen kansalliset ja alueelliset identiteetit. Mutta, kuten Stuart Hall on esittänyt, tällaiset erityisidentiteetit voivat myös vahvistua noustessaan vastustamaan globalisaation vaikutuksia tai sitten globaalin ja paikallisen pohjalta voi syntyä uusia hybridejä identiteettejä. Suomalaisen tangon lähes satavuotiseen historiaan sisältyy piirteitä kaikista kolmesta tavasta reagoida globalisaation vaikutuksiin.

Tango rantautui Suomeen 1913. Alkuun sitä pidettiin leimallisesti kansainvälisenä ja urbaanina genrenä, jota esitettiin lähinnä Helsingissä. 'Aito' suomalainen tango kehkeytyi jatkosodan aikana. Se yhdisteli piirteitä kansainvälisestä salonkitangosta, saksalaisesta Schlagerista, venäläisistä romansseista ja suomalaisesta kansanmusiikista. Lyriikat käsittelivät eroa ja menetystä tavalla, joka kosketti sota-ajan suomalaista sielua. Sodan jälkeen tango levisi ympäri maata. 1960-luvulla tango ja Beatles törmäsivät tavalla, jonka seurauksena Kokemäenjoki-Salpausselkä-linjaa noudattava "tangoraja" jakoi parin vuoden ajan maan Beatles-Suomeen (etelä) ja tango-Suomeen (pohjoinen). Vuosikymmenen loppuun mennessä tango oli hävinnyt taistelun. 1970-luvun puolivälistä 1980-luvun loppuun suomalaista populaarimusiikkia dominoi Suomi-rock. 1980-luvun loppua kohden tango alkoi – paljolti Seinäjoen Tangomarkkinoiden ansiosta – taas elpyä, ja 1990-luvulla se koki uuden kukoistuskauden.

Suomalaisen tangon nousut näyttävät käyvän yksiin epävarmuuden aikojen ja/tai kulttuurisen homogenisoitumisen uhan kanssa (erityisesti 1940-, 1960- ja 1990-luvut). Kaikkina aikakausina suomalainen tango on kuitenkin ollut selkeästi hybridi genre, joka on sisältänyt piirteitä useista kansainvälisistä genreistä tai tyyleistä.

 

Helena Tyrväinen

Helsingin yliopisto
la 15.00 - 15.30

"Musiikki on siinä kylmää ja vakavaa, mutta se on puhdasta, absoluuttista" — Suomalaiset säveltäjät ja 1900-luvun alun ranskalainen klassismi

Klassinen virike sai Ranskan säveltaiteessa nationalismin nosteessa 1800-luvun lopulta alkaen merkittävän aseman, mutta termi uusklassismi vakiintui siellä kattamaan nykyisen tarkoituksensa vasta 1920-luvun lopulla. Suomessa musiikillinen uusklassismi omaksuttiin vakiintuneen käsityksen mukaan 1930-luvulta alkaen. Ennen kokemattoman suuri joukko suomalaisia säveltaiteilijoita ammensi Pariisista virikkeitä 1900-luvun alusta 1920-luvun loppuun ulottuvan ajanjakson aikana. Jos rajattaisiin musiikkitieteellisen tarkastelun ulkopuolelle 1900-luvun alun ranskalaisen klassismin innoitus suomalaisilla siltä osin kuin se ei vastaa tyylimääreen 'uusklassismi' nykykriteerejä, luovuttaisiin samalla mahdollisuudesta ymmärtää suomalaisen musiikin tärkeää kehitysvaihetta. Esitelmä osallistuu suomalaisesta lähtökohdasta sen ensimmäisen maailmansodan jälkeen kansainväliseen musiikkikäsitteistöön juurtuneen ideologisen sisällön purkamiseen, josta Richard Taruskin on kirjoittanut (2001): "Seuraavan neljännesvuosisadan ajan musiikin maailma oli taistelutanner, jolla kaksi nationalistista diskurssia [ranskalainen ja saksalais-itävaltalainen] kilpaili valta-asemasta universalismin ulkokuoren takana." Esitelmä tarkastelee kolmen Pariisissa oleskelleen merkittävän suomalaissäveltäjän (Leevi Madetoja, Väinö Raitio, Uuno Klami) lausuntojen kautta heidän erilaisia näkökulmiaan 1900-luvun alun Ranskan klassiseen aatevirtaukseen ja siihen yhdistyneeseen modernismiin. Klamilta valittujen sävellysesimerkkien avulla osoitetaan, millaisiin taiteellisen yksilöllisyyden ohittamisiin ja kulttuuripiirien välisiin käsitesekaannuksiin törmätään, jos halutaan pitää voimassa tämän säveltäjän aiemmin hyväksytty luokittelu uusklassikoksi. Universalistisen luokittelun tilalle ehdotetaan kontekstisidonnaista tarkastelua, joka edellyttää 'kansallisen' kategorian soivien vastineiden ja modernismin käsitteellisen perustan pohdintaa. Klamin Ranskasta omaksuma klassinen virike voidaan sijoittaa käsitteen antiromantiikka alaisuuteen.

 

VII c, Edu 3

Chair Juha Torvinen

Päivi-Sisko Eerola

Jyväskylän yliopisto
la 14.00 - 14.30

Musiikinopetuksen tavoite musiikinopettajien mielestä

Julkisuudessakin käydään keskustelua taideaineiden osuudesta koulun lukujärjestyksessä ja siitä, voisivatko taideaineet tuoda lisäarvoa tai vaihtelua kilpailua ja suorittamista korostavaan kouluympäristöön. Mutta onko musiikki koulun opetusohjelmassa vain virkistysaineena vai tuoko se koululle ja oppilaille jotain muuta arvokasta ja kasvatuksellista sisältöä? Onko musiikki mukana koulun opetussuunnitelmassa edistämässä luovuuden ja sosiaalisuuden pyrkimyksiä? Voidaanko musiikkia opettaa vain musiikkina ilman viittausta vaikkapa matematiikan ja kielenopiskelun hyötyihin tai tunne-elämän kehittymiseen?

Menetelmä

Osana laajempaa Oulun ja Jyväskylän musiikkikasvatuksen alumnikartoitusta, peruskoulun ja lukion musiikinopettajina toimivat (N=101) vastasivat lomakekyselyyn, jossa kysyttiin mm. musiikinopetuksen tärkeintä tavoitetta sekä mitä erityistä oppiaine koululle ja oppilaille tuo. Lisäksi kysyttiin, kuinka sosiaalisuuteen ja luovuuteen kasvaminen sekä tunteet näkyvät musiikintunneilla. Vastauksia käsiteltiin laadullisesti.

Tulokset

Opettajien mielestä musiikin opetuksen tärkein tavoite on antaa musiikillisia valmiuksia elinikäiseen harrastukseen. Opettajien mielestä musiikinopetus toi mukavaa vaihtelua koulun arkeen monin keinoin. Esiintymiset luovat elämyksiä ja iloa paitsi tekijöilleen myös kuulijoille. Luovuutta harjoitellessa oppilaiden omatoimisuus pääsee parhaiten esille. Erilaiset oppilaat ja toisenlaiset taidot pääsivät esille musiikintunnilla verrattuna lukuaineisiin. Yhteissoitto kasvattaa kuuntelemaan toista.

Johtopäätökset

Musiikki on tärkeä oppiaine oppilaitten sosiaalisen ja henkisen kasvun kannalta, jossa tärkein toimintamuoto on yhteissoitto. Luku- ja taitoaineiden oikea suhde koulun lukujärjestyksessä luo oppimiselle mielekkään ilmapiirin.

Susanna Välimäki

Helsingin yliopisto
la 14.30 - 15.00

Ihanaa leijonat ihanaa: Musiikki Kristian Smedsin ohjaamassa Tuntematon sotilas -näytelmässä (2007)

Helsingin Kansallisteatterissa sai marraskuussa 2007 ensi-iltansa edelleenkin täysiä saleja ilta illan perään vetävä, Kristian Smedsin ohjaama ja sovittama näytelmäversio Väinö Linnan romaanista Tuntematon sotilas (1954). Näytelmä sai varsinkin ensi-iltansa jälkeen runsaasti huomiota mediassa ja yleisessä keskustelussa, onhan Linnan romaani keskeinen suomalaiskansallinen symboli – samoin kuin sen varhaisempi elokuvasovituskin (ohj. Edvin Laine 1955) – ja Smedsin ohjaus taas on perinteistä isänmaallista symboliikkaa voimaperäisen karnevalistisesti purkava ja globaalia sotaa korostava kulttuurikriittinen aikalaisanalyysi.

Tarkastelen esitelmässäni tämän näytelmän musiikillista dramaturgiaa. Musiikki on keskeinen dramaturgian osa kyseisessä näytelmässä, joka ammentaa huomattavissa määrin postmodernista audiovisuaalisesta estetiikasta mediahistoriallisine viitteineen, näytelmän sisään ohjattuine kameroineen ja screeneineen sekä muine elokuvamaisine tekniikoineen ja kuvastoineen. Äänen, musiikin, videomateriaalin, valojen, liikkeen ja vuorosanojen montaaseista muodostuva näytelmä on kollaasimainen kokonaisuus, jota hallitsevat eisensteinimaisen hyökkäävät audiovisuaaliset iskut, jotka perustuvat tunnetun lainamusiikin yllättävälle, usein varsin shokeeraavalle käytölle. Esimerkiksi Rokan ja Lammion/Sarasteen konfliktia säestää Ennio Morriconen säveltämä kaksintaistelumusiikki spaghettiwesternistä Huuliharppukostaja (ohj. Sergio Leone 1968). Veran ja Kalinkan tilalla on Quentin Tarantinon Kill Bill 1 -elokuvastakin (2003) tunnettu laulu Bang bang (My baby shot me down). Finlandia taas merkityksellistyy tyhjäksi kitsi-symboliksi, jonka Eminemin White America nopeasti katkaisee ja joka korvautuu näytelmässä myös Antero Mertarannan ja A-tyypin Ihanaa leijonat ihanaa -laululla. Itse asiassa musiikkia on näytelmässä niin paljon, että näytelmä toimii paikoin musikaalina.

Lähestyn musiikkia kulttuurisena identiteetti- ja ideologiateknologiana keskittyen ennen kaikkea sellaisiin musiikillisen merkityksenannon mekanismeihin, jotka rakentavat kyseiseen näytelmään yhteiskuntakriittistä diskurssia.

Tomi Mäkelä

Martin Luther University
la 15.00 - 15.30

Kenellä on – vai onko kenelläkään – oikeus tutkia musiikkia?

Musiikkitiede on vakiinnuttanut asemansa tieteiden ja humanismin kentällä siten, että sen julkinen relevanssi laajoja kansalaispiirejä kiinnostavan kulttuuri - ilmaisun tulkitsijana on suuri. Mutta sen yhteiskunnallis - taloudellinen ja poliittinen merkittävyys saatetaan kokea pieneksi. Musiikin ja siihen liittyvien ilmiöiden tulkitsijoita ja ennustajia tarvitaan, mutta työhön ei koeta liittyvän välttämättä sellainen korkea erikoistumis -  ja ammattilaistumisaste kuin esimerkiksi lääketieteessä. On käyty keskustelua siitä, missä määrin musiikin tutkimus on oma erityisalueensa, tiedeyhteisö, joka valvoo tiettyjen kompetenssien asemaa alan ytimessä. Nimenomaan tiedekeskeinen asenne joutuu uhatuksi, kun pelätään esteettisen tai kulttuurisen elämyksen kärsivän analyysista. Tämä näkemys ei ole harvinainen ns. konsertti - ja oopperayleisön piirissä, mutta se on vallitseva siellä, missä elämyksellisyys liittyy rituaaleihin ja uskontoon.

Myös vankka maailmankatsomuksellinen lataus on aika ajoin riittänyt perusteeksi estää musiikintutkimusta kehittymästä vapaana tieteenä. Musiikin tulkinnasta on ideologisesti dogmaattisessa yhteiskunnassa (esim. Natsi - Saksassa ja stalinismissa) tullut tapa tukea vallitsevaa maailmankatsomusta. Jopa suomalaisittain niinkin keskeinen ala kuin Sibelius - tutkimus on mainittava nimenomaan tässä yhteydessä siitäkin huolimatta, ettei Suomea kaiken kaikkiaan voitane pitää dogmaattisena yhteiskuntana.

Ottamatta kantaa siihen, miten tämä asetelma on vuosisatojen kuluessa missäkin päin maailmaa kehkeytynyt, esitelmässä luodaan katsaus nykytilanteeseen ja ennustetaan tulevaisuutta. Näkökulma on yleismaailmallinen, koska pyritään osoittamaan, mitkä asetelmaan liittyvät ongelmat korostuvat minkäkinlaisessa alueellisessa ympäristössä.

 

Sivun alkuun

25.03.2009 13:48 Inkeri Pulkkinen