Musiikin kriittinen diskurssianalyysi
Musiikin kriittisessä diskurssianalyysissa tarkastellaan sekä musiikkia diskurssina että musiikkia koskevaa diskurssia. Musiikkia lähestytään sosiokulttuurisena käytäntönä, joka rakentaa, uusintaa ja kyseenalaistaa kulttuurisia identiteettejä, esittää eli representoi "ulkomusiikillista" maailmaa ja kytkeytyy monin tavoin kulttuurin muihin merkkijärjestelmiin, kuten kieleen, visuaaliseen ilmaisuun ja liikkeeseen (esim. tanssi ja lavakoreografia).
Tutkimusasetelmana on tyypillisesti tapaustutkimus, jossa "tapaus" koostuu joukosta tietyn musiikkiteoksen tai esityksen tuottamiseen, välittämiseen ja vastaanottamiseen liittyviä tilanteita ja niitä koskevia dokumentteja. Tilanteita analysoidaan tekstien (esim. äänite, kuvatallenne tai nuotti), diskurssikäytäntöjen (genre, intertekstuaalisuus) ja sosiokulttuuristen käytäntöjen (välittömät tilannekontekstit, institutionaaliset käytännöt, laajempi kulttuurinen kehys) näkökulmista.
Erityistä huomiota kiinnitetään musiikillisten tekstien tai niiden osien kulttuuriseen kierrätykseen ja esittämiseen uusissa konteksteissa (mukaan lukien genrehybridit ja intertekstuaalisuus) sekä diskurssin kontrollia ja kulttuurista identiteettiä koskeviin kysymyksiin. Musiikin kriittinen diskurssianalyysi rakentaa siltaa musiikin tekstuaalisen ja kontekstuaalisen analyysin välille kulttuurista musiikkianalyysia kehittäen.