Miten teen luentomuistiinpanoja
Yliopisto-opiskelu tapahtuu usein luennoilla opettajan puhuessa ja enemmän tai vähemmän aktiivisen opiskelijamassan kuunnellessa. Tarkoitus on, että opiskelija oppii ja omaksuu käsiteltäviä asioita. Pelkkä kuunteleminen ei yleensä riitä asioiden omaksumiseen ja muistamiseen. Tämän takia luennoilla on tehtävä kysymyksiä ja laadittava luentomuistiinpanoja, vaikka luennoitsija jakaisikin luentorungon, oheismateriaalia tai vaikka hänen luentonsa pohja-aineisto olisi saatavissa sähköisesti luennon jälkeen.
Kirjoittaminen on samalla ajattelemisen apuväline. Muistiinpanoja tekemällä opetettavat asiat jäävät paremmin mieleen jo kirjoitushetkellä. Muistiinpanojen avulla on jälkeenpäin helppo palauttaa mieleen ydinkohtia esimerkiksi tenttiin valmistauduttaessa tai opintopäiväkirjaa laadittaessa. Myös tentti- ja tutkimuskirjallisuudesta kannattaa tehdä kirjallisia muistiinpanoja, mutta tässä keskitytään erityisesti luentomuistiinpanojen käsittelyyn.
Mistä sitten tietää, mikä on olennaista ja mitä kannattaa kirjoittaa ylös? Muistiinpanotekniikoita on monia, ja paras muistiinpanotapa riippuu pitkälti muistiinpanojen tekijän tottumuksesta ja omasta tarpeesta. Pääsääntö on, että kaikkea ei kannata kirjoittaa, koska silloin keskeisimmät asiat ovat vaarassa hukkua yksityiskohtiin. Kaikkea ei edes yleensä ehdi kirjoittaa. Jos yrität kirjoittaa kaiken, et ehdi ajatella, oppia ja omaksua.
Pikemminkin kannattaa kirjoittaa ranskalaisin viivoin luennon rakenteelliset pääkohdat ja niihin liittyvät perusasiat yksittäisinä lauseina tai sanoina selkeästi ja väljästi jäsennellen. Asioiden keskinäisiä suhteita kannattaa luonnostella erilaisten nuolimerkintöjen ja piirroskuvioiden avulla. Tärkeätä on, että saat muistiinpanoista itse selvää!
Tavallista muistiinpantavaa ovat henkilönimet, ajankohdat, keskeiset käsitteet, mallit ja kuviot selityksineen, johtopäätökset ja tulkinnat. Yleensä hyvä luennoitsija myös painottaa äänellään, esiintymisellään ja kertaamalla niitä asioita, jotka ovat hänen tulkintansa mukaan tärkeimpiä - mikä ei aivan välttämättä aina tarkoita, että ne olisivat luennon kuuntelijan näkökulmasta olennaisimpia. Yleensä luennoitsijalla on kuitenkin käsitys olennaisimmasta aineksesta yleisönsä kannalta. Voit kirjoittaa ylös myös omia kysymyksiäsi, epäselviä asioita, mikä erityisesti jäi sinua kiinnostamaan ja miltä luento yleisesti vaikutti. Näiden tietojen avulla esimerkiksi opinto- tai luentopäiväkirjamerkinnän tekeminen on helpompaa.
Jos jokin kohta luennoitsijan puheesta (tai esim. henkilönimen oikeinkirjoitus) jää sinulle epäselväksi, kysy sitä. Yleensä asia on epäselvä monelle muullekin, mutta kukaan ei vain uskalla kysyä tai tarkistaa sitä. Monesti luennoitsija kertoo jo kurssin tai luennon aluksi, onko hänen mielestään parempi, että kysymyksiä tehdään koko ajan vai keskitetäänkö ne johonkin tiettyyn hetkeen vaikkapa luennon keski- tai loppuvaiheissa.