Sijoittuminen työelämään
Suomalais-ugrilainen kielentutkimus on ennen kaikkea teoreettiseen, historiallis-vertailevaan kielentutkimukseen suuntautunut oppiaine. Se antaa perusvalmiudet moniin erilaisiin työtehtäviin opetuksen, tutkimuksen ja kulttuurin alalla. Tiiviiden kansainvälisten suhteidensa vuoksi oppiaine tarjoaa myös mahdollisuuden hankkia kokemusta kulttuurien välisestä kommunikaatiosta. Sivuainevalinnoilla on yleensä ratkaiseva merkitys sille, millaisiin tehtäviin opiskelija valmistuttuaan työllistyy. Suositeltavaa on myös suunnitella mahdollinen työharjoittelu niin, että se tukee omaa uravalintaa.
Suomalais-ugrilainen kielentutkimus antaa saman pätevyyden peruskoulun ja lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan tehtäviin kuin suomen kieli. Opettajan pätevyys antaa mahdollisuuden työllistyä myös erilaisten aikuisoppilaitosten äidinkielen tai suomen kielen opettajaksi. Aineenopettajan kelpoisuuden saadakseen opiskelijan on fennougristiikan pääaineopintojensa lisäksi suoritettava vähintään sivuaineen laajuiset perus- ja aineopinnot joko kotimaisesta kirjallisuudesta tai yleisestä kirjallisuustieteestä, 10 opintopisteen laajuinen puheopin tutkinto sekä opettajan pedagogiset opinnot, jotka tehdään kasvatustieteiden tiedekunnassa. Opettajaksi tähtäävän opiskelijan on syytä aloittaa etenkin kirjallisuusaineen sivuaineopintonsa heti opintojen alussa.
Viime vuosina yksi keskeinen fennougristien työllistäjä on ollut suomen kielen opetus ulkomaalaisille joko Suomessa tai ulkomailla. Suomen kielen ulkomaalaisopetukseen opiskelija voi harjaantua jo opintojensa aikana esimerkiksi työskentelemällä apuopettajana suomen kielen kesäkurssilla, joka järjestetään vuosittain jossakin Venäjän suomalais-ugrilaisessa tasavallassa ja joka on tarkoitettu näissä tasavalloissa puhuttujen suomen sukukielten yliopisto-opiskelijoille. Fennougristiikan opiskelija voi myös jo opintojensa aikana työskennellä suomen kielen opettajana jossakin Venäjän suomalais-ugrilaisessa tasavallassa lukukauden tai pidemmänkin aikaa. Mahdollisia ovat myös kolmen kuukauden pituiset harjoittelujaksot opetusharjoittelijana joko Venäjällä tai jossakin muussa maassa, jossa annetaan suomen kielen yliopistotasoista opetusta. Myös suomen kielen ulkomaalaisopetuksesta kiinnostuneen on syytä hankkia äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan pätevyys.
Teoreettisena ja tutkimuksellisesti suuntautuneena aineena suomalais-ugrilainen kielentutkimus antaa vahvan pohjan myös kielentutkijan uralle tähtäävälle opiskelijalle. Tutkijan ammatista kiinnostuneelle hyviä sivuaineita ovat esimerkiksi suomen kieli, yleinen kielitiede, fonetiikka, Unkarin kieli ja kulttuuri, Viron kieli ja kulttuuri sekä muut kieliaineet. Tutkijat löytävät työpaikkansa tavallisesti yliopistoista tai tutkimuslaitoksista joko Suomesta tai ulkomailta. Työmarkkinat ovat suhteellisen suppeat ja työt usein varsinkin uran alkuvaiheessa lyhytkestoisia ja projektiluontoisia, mikä opiskelijan on syytä ottaa huomioon tutkijanuraa suunnitellessaan. Kielentutkijat ovat lähes poikkeuksetta tohtorin tutkinnon suorittaneita, joten ensimmäinen askel tutkijanuralla on yleensä jatko-opintojen ja niiden rahoituksen suunnittelu maisterivaiheen opintojen loppuvaiheessa tai niiden jälkeen. Lisätietoja jatko-opinnoista saa humanistisen tiedekunnan kotisivuilta (http://www.hum.utu.fi/tutkimus/) sekä oppiaineen professorilta ja assistentilta.
Suomalais-ugrilainen kielentutkimus antaa valmiudet myös erilaisiin yksilöllisiin kulttuuritehtäviin, mutta työllistyminen tälle alalle riippuu paljolti opiskelijan omasta aktiivisuudesta sekä sivuainevalinnoista. Kulttuuriin liittyvistä työtehtävistä kiinnostuneelle sopivia sivuaineita ovat esimerkiksi kansatiede, folkloristiikka, uskontotiede, arkeologia, historia-aineet, museologia jne. Koska suomalais-ugrilainen kielentutkimus sinänsä on varsin teoreettisesti suuntautunut oppiaine, käytännön työkokemukseen kulttuurialalla on syytä panostaa jo opintojen aikana; työharjoittelu tai kesätyöpaikka alalla saattaa olla ratkaiseva tulevan työllistymisen kannalta.