Suomen historian professori
Kirsi Vainio-Korhonen, FT
Syventävien opintojen ja jatko-opintojen vastuuopettaja
työhuoneen nro 217
puhelin: 02 333 5223
sähköposti: kirvai (at) utu.fi
Työskentelen virassa, jonka opetusalaksi on määritelty Suomen Ruotsin aikainen historia vuoteen 1809. Käytännön opetustyössä vastaan Suomen historian syventävistä ja jatko-opinnoista. Luentojen ohella vedän maisteriseminaareja ja tutkijaseminaaria. Tutkimustyössäni olen perehtynyt sukupuolihistoriaan, kaupunkien elinkeinohistoriaan ja erityisesti suomalaisen naisyrittäjyyden, naisten palkkatyön ja kaupunkikäsityöläisten historiaan sekä ajallisesti pääasiassa Suomen 1700-luvun historiaan.
Neljä uusinta kirjaani käsittelevät suomalaisia 1700-luvun naisia. "Suomen herttuattaren arvoitus" -kirjassa ovat esillä muun muassa öylätintekijä Helena Echolin sekä Maria Augustin, joka oli Suomen ensimmäisiä naimattomia naispuolisia kauppiaita ja laivanvarustajia.Kirjan avainhenkilö on Suomen herttuattareksikin kutsuttu turkulainen porvaristyttö Eva Merthen, Zacharias Topeliuksen varhainen Suomi-neito, jonka suuri rakkaus kuljetti pikkuvihan ajan Turusta Venäjän kautta Berliiniin.
"Sophie Creutzin aika; aateliselämää 1700-luvun Suomessa" kuvaa 1700-luvun historiaa, elämäntapaa ja ajatusmaailmaa Kaakkois-Suomen aatelisperheiden näkökulmasta. Kirjan päähenkilö on kreivitär Sophie Creutz, jonka elämänvaiheita seurataan syntymästä kuolemaan ja jonka lähipiirin elämään punoutuu Ruotsin ja Venäjän valtakuntien politiikkaa, sotia, salaliittoja ja maanpetoksia. Teos johdattaa vuosisataan, joka yllättää monella tavalla. Teoksen jatko-osa "Sofie Munsterhjelmin aika. Aatelisnaisia ja upseereita 1800-luvun Suomessa" (SKS 2012) kuvaa 1800-luvun alkupuolen Suomessa eläneen aatelin elämäntapaa.
"Ujostelemattomat; Kätilöiden, synnytysten ja arjen historiaa" kertoo suomalaisnaisten vanhimmasta koulutusalasta ja ammattitutkinnosta ja antaa uutta tietoa naisen asemasta 1700-luvulla. Kätilöiden koulutus, ammatinharjoitus ja ammatti-identiteetti ei juuri poikennut miespuolisten aikalaisten vastaavasta. Sekä naimattomat että naineet naiset saattoivat muodollisesti ja omalla oikeudella kouluttautua kätilön työhön ja käyttää valan vannoneina viranhaltijoina tähän ammattiin lain mukaan auktorisoitua valtaa. Yhteiskunnassa näyttää siis tuolloin olleen sellaista juridista ja julkista tilaa, jossa naimatonta naista ei mielletty holhotiksi eikä aviovaimoa edusmiehisyyden alaiseksi.
Yliopistotyöni ohella olen Suomen 1700-luvun tutkimuksen seuran puheenjohtaja. Arkistoalalla tärkein luottamustehtäväni on arkistolaitoksen neuvottelukunnan jäsenyys kaudella 2012–2016.