Pro gradut
Kleemola, Heli:Ulvilan nuorisoseura kansan kasvattajana 1906-1939.
Pro gradu -tutkielma, 86 sivua, 5 liitesivua.
Suomen historia, 2001.
Tutkielma käsittelee 1906 perustetun Ulvilan nuorisoseuran toimintaa perustamisestaan talvisodan alkamiseen. Toimintaa käsitellään kansanvalistuksen näkökulmasta. Päälähteinä on käytetty Ulvilan nuorisoseuran pöytäkirjoja, vuosikertomuksia ja seuralehtiä kyseiseltä ajanjaksolta. Muita lähteitä ovat Satakunnan Nuorisoseurain Liiton arkisto, Satakunnan Nuorisoseurain Liiton Kotiseudullinen arkisto, lehdet Satakunta / Satakunnan Kansa ja Nuori Satakunta, 1800- ja 1900-luvun vaihteen nuorisoseurakirjallisuus sekä henkilöhaastattelut.
Tutkimus lähtee liikkeelle nuorisoseura-aatteen tulosta Ulvilaan ja seuran perustamisesta, joka tapahtui varsin myöhään lähiympäristön nuorisoseuroihin verrattuna. Seuran toimintamuotoja tarkastelemalla perehdytään harjoitettuun kasvatustoimintaan ja nuorisoseuraliikkeen yleisten periaatteiden toteutumiseen yksittäisen seuran tasolla. Lisäksi tutkitaan nuorisoseuran roolia kansallisen identiteetin rakennustyössä suomalaisuusaatteen, sisällissodan jälkimaininkien ja valkoisen isänmaallisuuden kautta. Lopuksi tarkastellaan nuorisoseuran kasvatustyön paikallista ulottuvuutta jäsenistön lukumäärän ja yhteiskunnallisen kattavuuden kautta.
Ulvilan nuorisoseuran perustamisessa 1906 merkittävässä asemassa oli kansakoulun opettaja Frans Hannula. Seuratoiminta kuitenkin lopahti suhteellisen pian, mutta uudelleen perustamisensa jälkeen 1912 se lähti käyntiin vilkkaana. Vuosien varrella toiminnan intensiteetti oli hyvin vaihteleva, mutta vasta talvisota aiheutti pitemmän katkoksen. Tärkeimpiä toimintamuotoja alusta lähtien olivat kokoukset ja iltamat, sekä niiden valmistelusta versonut vilkas näytelmätoiminta, ja 1910-luvulta lähtien urheilu, joka 1930-luvulle tultaessa oli kasvanut suurimmaksi väenkerääjäksi. Muut toimintamuodot, kuoro, opintokerhot ja kotiseututyö, saivat väen innostumaan ajoittain.
Seuratoiminta alkoi valistuksen merkeissä, mutta vuosien kuluessa muuttui yhä puhtaammaksi huvi- ja harrastustoiminnaksi. Nuorisoseuratyön aatteellisia lähtökohtia ei kuitenkaan unohdettu. Toimintamuodoista suosituimmiksi muodostuivat sellaiset, joissa ihmiset saattoivat viettää aikaansa hauskasti muiden seurassa ilman suurempia ideologisia julistuksia. Opintotyö koettiin usein liian rasittavaksi. Kansallisen identiteetin rakennustyössä nuorisoseura oli voimalla mukana erityisesti itsenäisyyden ajalla.
Jäsenistänsä puolesta Ulvilan nuorisoseura tavoitti suhteellisen pienen osan kunnan asukkaista. Suurelta osin tähän vaikuttivat pitkät matkat monista kylistä nuorisoseuratalolle. Olennaista oli myös kunnan "punaisuus", kun nuorisoseuran aatteet pitkälle noudattelivat porvarillista ajatusmaailmaa.
Asiasanat: nuorisoseuraliike, kansanvalistus, nationalismi, 1900-luku