Uskontotieteen ja folkloristiikan TKU-kokoelmat
Folkloristiikan ja uskontotieteen TKU-kokoelma on osa kulttuurien tutkimuksen arkistoja. Kokoelma on perustettu vuonna 1964 ja se toimii sidoksissa folkloristiikan ja uskontotieteen oppiaineisiin. Aineistoja voivat käyttää myös muiden alojen opiskelijat ja tutkijat. TKU-kokoelmaan kerätään erilaisten tutkimusten, kenttätöiden ja opinnäytetöiden yhteydessä muodostunutta aineistoa, joka voi olla ääninauhoja, valokuvia, diakuvia, videonauhoja, käsikirjoituksia, kenttämuistiinpanoja ja muuta materiaalia.
Kokoelmassa on tällä hetkellä n. 11.000 tuntia ääninauhoja, n. 800 kpl kuvanauhoja sekä n. 13.500 valo- ja diakuvaa. TKU-kokoelman aineisto koostuu monipuolisesta uskontotieteellisestä ja folkloristisesta pääosin haastatteluista koostuvasta aineistosta. Laajoja tutkimusprojekteja ovat olleet esimerkiksi Inkerin henkinen kansanperinne, Perun kansanlääkintä, itkuvirret ja Turun alueen uskonnollinen kenttä. TKU-kokoelman saamelaisen folkloren äänitekokoelma on maailman laajin.
Uudempia tutkimuskohteita ovat esimerkiksi Karjalan kannaksen luterilainen hautajaisperinne, uskonnollisen kääntymyksen ylläpitostrategiat, anoreksia ja metsänhoitajien metsäkäsitykset. Vaikka kenttätöiden painopiste onkin ollut Turussa ja sen lähiympäristössä, aineistoa on kerätty kattavasti koko Suomesta ja sen lähialueilta.
Lisäksi tutkimusprojektit ovat tuottaneet laajoja aineistokokonaisuuksia Kiinasta, Etelä-Amerikasta ja erityisesti Intiasta.
TKU-kokoelmat ovat tutkimus- ja opetuskäyttöä varten avoimet kaikille, mikäli ko. kokoelmalle ei ole asetettu erityisiä rajoituksia. Kokoelman aineisto on vuodesta 1989 luetteloitu TRIP-pohjaiseen TKU-tietokantaan, jota myös täydennetään koko ajan taannehtivasti ja johon voi tutustua arkiston henkilökunnan opastuksella. Vanhempi aineisto on luetteloitu pahvikortistoon, johon voi tutustua arkiston tiloissa. Alkuperäiskokoelmia ei lainata kulttuurien tutkimuksen laitoksen tilojen ulkopuolelle, mutta aineistosta, johon ei ole asetettu rajoituksia, voi pyytää arkistosta maksullisia kopiota.
Aineistoa ryhdyttiin digitoimaan vuosituhannen vaihteessa ja suuri osa kokoelman äänimateriaalista onkin saatavissa digitaalisessa muodossa.