Volgan-Kaman alue ja sen vähemmistökielet
Missä Volgan-Kaman alue sijaitsee?
Kun siirrytään Moskovasta 500–600 kilometriä itään, tullaan Volga-joen suuren mutkan alueelle, jossa sijaitsee myös Volgan sivujoen Kaman suu, ks. karttaa. Tämän alueen tekee mielenkiintoiseksi sen monikansallisuus ja -kielisyys.
Mitä vähemmistökieliä alueella puhutaan?
Volgan-Kaman alueella puhutaan suomen sukukieliä maria eli tšeremissiä, mordvaa ja udmurttia eli votjakkia. Samalla alueella puhuttavia turkkilaiskieliä ovat tšuvassi,
tataari ja baškiiri.
Kuinka paljon vähemmistökielten puhujia on?
Vuoden 2002 väestönlaskun mukaan mareja on 604 000, udmurtteja 637 000 ja mordvalaisia 843 000. Mordvalaisista n. 2/3 on ersän ja loput mokšan murteen puhujia. Tšuvasseja on 1,6 miljoonaa. Tataarien määrä on koko Venäjän Federaatiossa 5,5 miljoonaa, mutta vain kolmannes heistä asuu Tatarstanin tasavallassa Volgan suuren mutkan alueella. Baškiireja on 1,7 miljoonaa. Tosiasiassa esim. kaikki mordvalaiset eivät puhu enää äidinkielenään mordvaa, sillä venäläistyminen on alueella voimakas tendenssi. Kielten puhujien määrät ovat sen tähden hieman pienempiä kuin edellä esitetyt kansallisuuksien kokoa kuvaavat luvut.
Mikä on alkuperäisväestön osuus Volgan alueen pienissä tasavalloissa?
Volga-Kaman alueella sijaitsee vähemmistökansojen mukaan nimettyjä tasavaltoja, joiden väestöstä nimikkokansat muodostavat huomattavan osan. Tällaisia ovat marien Marij El, mordvalaisten Mordovia, udmurttien Udmurtia, tšuvassien Tšuvašia, tataarien Tatarstan ja baškiirien Baškortostan. Suomalais-ugrilaisiin kansoihin mareihin, mordvalaisiin ja udmurtteihin kuuluvat ovat tasavalloissaan toiseksi suurin kansanryhmä venäläisten jälkeen, mutta tšuvassit ja tataarit ovat tasavaltojensa suurin väestöryhmä. Baškortostanin väestöstä baškiireja on runsas viidennes, tataareja hieman enemmän, ja yhdessä nämä turkkilaiset kansallisuudet voittavat lukumäärässä tasavallan venäläiset.
Ymmärtävätkö Volgan alueen vähemmistökielten puhujat toisiaan?
Marin, mordvan ja udmurtin puhujat eivät kieltensä sukulaisuudesta huolimatta ymmärrä toistensa kieliä. Mordva on lisäksi käytännössä jakautunut kahdeksi kieleksi, sillä sen kahden päämurteen, ersän ja mokšan puhujien on mahdollista ymmärtää toisiaan vain harjaantumisen kautta. Myös marissa on läntisimmän ja itäisempien murteiden välillä ymmärtämistä vaikeuttavia murre-eroja, ja vuorimarien pieni ryhmä (n. 5 % kaikista mareista) on luonut oman kirjakielensä. Udmurtti on sisäisesti niin yhtenäinen, että kaikki udmurtit ymmärtävät toisiaan, ja kieli muodostaa pohjoisempana puhutun komin eli syrjäänin kanssa suhteellisen myöhään eriytyneen kielijatkumon. Toisilleen hyvin läheiset tataari ja baškiiri ovat oikeastaan saman kielen kaksi varianttia, sillä niiden puhujat pystyvät hyvin ymmärtämään toisiaan. Tšuvassien kieli taas eroaa niin paljon muista turkkilaiskielistä, että tataarit ja baškiirit eivät sitä ymmärrä.
Miten Volgan-Kaman alueen monikielisyys syntyi?
Volgan-Kaman alue on suomalais-ugrilaisten kansojen vuosituhansia asuttamaa seutua, jonne suuriin kansainvaelluksiin liittyneiden muuttoliikkeiden yhteydessä saapui viimeistään 700- tai 800-luvulla jKr. turkinsukuisia bulgaareja. Lisämuutoksia alueen kansalliseen koostumukseen toivat mongolien Eurooppaan tunkeutumisen yhteydessä tapahtuneet väestönliikehdinnät. 1400-luvulta alkanut Moskovan vallan laajentuminen idän suuntaan lisäsi kansojen ja kielten sekoitusta, kun väestöä pakeni alkuperäisiltä asuma-alueiltaan venäläisten sortotoimien vuoksi.
Ovatko Volgan alueen kansat kulttuuriltaan samankaltaisia?
Volgan suuren mutkan alueelle on aikojen kuluessa tullut kulttuurivaikutuksia useilta suunnilta, mutta toisaalta pitkään jatkunut lähekkäin asuminen on lähentänyt kansojen kulttuureja toisiinsa. Uskonnon suhteen Volgan-Kaman kansat voidaan nykytilanteen mukaan jakaa karkeasti kolmeen pääryhmään: tataarit ja baškiirit ovat muslimeja, mordvalaiset ja tšuvassit ortodokseja, ja kolmannen ryhmän muodostavilla marilaisilla ja udmurteilla vanha etninen uskonto on edelleen osa kansan identiteettiä.