Yleinen kielitiede
Yleinen kielitiede eli lingvistiikka on kielen tutkimuksen teoriaa ja menetelmäoppia. Lingvistiikka tutkii kieltä yleensä ja sen alaan kuuluvat nykyiset, entiset ja mahdolliset ihmiskielet. Se tutkii mm. millä tavoin kieltä olisi kuvattava, millaisia rakenneperiaatteita eri kielissä on ja millaisia ominaispiirteitä ihmiskielellä on verrattuna muihin symbolijärjestelmiin tai eläinten kieleen. Kielioppiteorialla on keskeinen sija lingvistiikassa, koska kieltä kuvataan laatimalla sen rakennetta heijastava kielioppi. Yleinen kielitiede tutkii myös, miten kieli voi aikojen kuluessa muuttua ja millaiset tekijät sen kehitykseen vaikuttavat. Se tutkii, miten lapset oppivat äidinkielensä, miten vierasta kieltä olisi opetettava ja miten kielet vaikuttavat toisiinsa. Kielipatologia, kuten afasiologia, voi hyötyä lingvistisestä teorianmuodostuksesta. Myös kielen ja ajattelun suhde on tärkeä tutkimuskohde. Kielioppimalleja rakennetaan ja testataan nykyisin tietokoneiden avulla ja mm. tekoälytutkimus yhdistää lingvistiikkaa matemaattisten, teknisten ja filosofisten alojen kanssa. Halu tutustua erilaisten kielten rakenteisiin edistää yleisen kielitieteen opiskelua.