| Raunistulassa Virusmäentien varrella asui Alm niminen perhe. Vuonna 1931 Lempi, joka oli naimisissa, mutta lapseton, pani lehteen ilmoituksen jossa haluttiin ottaa lapsi hoitoon. Inkeri Talvinen os. Alm kertoo miten eräänä elokuisena päivänä, punertavatukkainen nuori nainen astui lapsi käsivarrellaan heidän tupaansa sanoen:" Tulin sen ilmoituksen johdosta." Tuvassa olivat Inkeri ja hänen iäkäs äitinsä. Lempi ja hänen miehensä olivat työssä. Nimekseen nainen sanoi Minne Laakso, ja kertoi työskentelevänsä Fagervikin kartanossa Inkoossa. Työnteko lapsenhoidon vuoksi olla hankalaa. Valitettiin että piian lapsi itkee öisin, ja häiritsee muita. Pitääkseen työpaikkansa hän oli suunnitellut tilapäisesti antavansa lapsen hoitoon. Vierasta pyydettiin odottamaan kunnes Lempi tulee, mutta hän oli malttamaton ja kiireissään, eikä jäänyt odottamaan. Lapsen hän jätti tuvan penkille, lupasi lähettää rahaa ja tulla katsomaan. | |
|
Näin alkoi Matin elämä ottokodissa. Hän oli neljän kuukauden ikäinen. Myöhemmin ilmeni Minnen kirjeestä että Mattia ei oltu kastettu. Lempin isä neuvotteli tilanteesta kirkkoherran kanssa, ja niin saatiin poika kastettua Matti Olaviksi.
Minne oli vasta kaksikymmenvuotias, mutta ennen Mattia hän oli jo saanut tytön, joka oli annettu pois suoraan laitokselta. Matin hän olisi halunnut pitää, mutta sen ajan olosuhteissa se oli epätoivoinen yritys.Lempi ja hänen miehensä, kuten koko suuri suku kiintyi Mattiin, ja hänellä oli paljon aikuisia ympärillään. Minneltä tuli silloin tällöin kirjeitä, mutta koskaan hän pystynyt yrityksistään huolimatta lähettämään rahaa. Koskaan Minne ei tohtinut tulla katsomaan lastaan, ja aikaa myöden hänen elämäänsä tulivat uudet kuviot. |
 |
|
Aika kului. Muutaman vuoden kuluttua lentävä keuhkotauti tavoitti Lempin ja vei mennessään. Kuolema vei myös hänen miehensä jokunen vuosi Lempin jälkeen. Matin pääasialliseksi huoltajaksi jäi Lempin iäkäs äiti, joka oli myös jäänyt samoihin aikoihin leskeksi. Perheen muut lapset perustivat niihin aikoihin omia perheitään. Matin ollessa 13 -vuotias, kuoli mummo. Sisarukset pohtivat Matin tilannetta, ja päätyivät yhteishuoltajuuteen. Matti asui vuorotelleen kunkin luona. Vaikka ilmapiiri olikin ystävällinen ja myönteinen, alkoi tilanne käydä kasvavan nuorukaisen kunnialle. Niin hän 16 -vuotiaana lähti omille teilleen. Matka suuntautui lappiin uittotöihin apumiehenä. Siellä riitti sodan jälkeen työtä sekä miehille että nuorukaisille. Täytettyään 17 vuotta Matti pyrki vapaaehtoisena armeijaan, siellä hän viihtyi. Itsekin todeten: "Armeija on minulle koti". Armeijassa Matti yleni kouluttajaksi ja kävi RUK:n kurssi 88, saaden vänrikin arvon. Viimeisiä tehtäviä armeijassa oli Porkkalan palautukseen liittyvät työt.
Jo koulupoikana Matti oli älykäs ja tiedonhaluinen, mutta oppikouluun ei ollut varaa poikaa laittaa. Armeijassa ollessaan hän suoritti oppikouluopintoja yksityisesti. Ylioppilastutkintoa ei Matilla ollut, mutta kesäyliopistossa ja yhteiskunnallisessa korkeakoulussa voi jo -50 luvulla opiskella ilman sitä. Viisikymmenluvun alkupuolella Matti oli ottanut selvää biologisesta äidistään. Tämä asui Helsingissä, ja oli jäänyt lapsettomasta avioliitostaan leskeksi. Matti sai myös yhteyden sisareensa, ja veljeensä joka oli syntynyt 1932, eli noin vuoden Matin jälkeen. Lapsena Matti käytti sukunimeä Alm, mutta otti myöhemmin käyttöön äitinsä nimen Laakso. Matti hukkui 10.5-62
Matin ikätoverit Raunistulasta muistavat hänet älykkäänä poikana, joka sai hyvän lämminhenkisen kasvatuksen. Ja sen miten Matti sai ostaa marochikärryistä omaan kotoa tuomaansa lasiin jäätelöä useammin kuin muut lapset.
|
|
| Sirkka Rantanen ja Matti Alm | |