Se alkoi Tryken (Tryggen) pajan luota, joka olisi tänäänkin parhaalla liikepaikalla, vaikka ympäristö on pantu aivan uuteen uskoon, kuten on tapana sanoa. Silloin 1930 -luvulla oli seppä jo työnsä lopettanut ja kattokin oli romahtanut. Siitä jonkin matkaa eteenpäin tuli näkyviin Makkara-Heinosen asumus. Se oli rakennettu niin kujan mutkaa myötäillen, että kuorma-autot olivat repineet – jättäneet jälkiä pitkin seiniä. Tontti oli kovin pieni, siihen kun piti mahtua makkaratehdaskin. Kauppias Heino oli rakentanut samalle puolen kujaa vuokratalon. Hän oli myös käyttänyt hyväkseen sitä, että asemakaavaa ei ollut, mutta sillä kohtaa kujassa ei ollut mutkaa ja rakennuksen seinä säilyi vaurioitta. Sitä vastapäätä oli asumus kauempana kujalta vieläpä puutarhan suojaamana. Siinä talossa asui sisarukset, veli oli oivallinen räätäli ja sisko neuloi naisten asusteita. Siitä eteenpäin kuja oli hieman väljempi, vaikka asutustiheys oli suuri, koska kauppias Heinon tontilla oli kolme taloa. Kaikkiin niihin oli rakennettu pieniä asuntoja  kahteen – kolmeen kerrokseen. Me asuimme Heinon talojen kohdalla, kujan toisella puolen teurastaja Merimaan talossa. Sen jälkeen kuja jakautui kahtia; oikealla oli vossikkakuskin asumus ja tallirakennus, ensin oli Järvelä ja myöhemmin Lempinen. Kujien väliin jäi Rannikko, joka oli myös harjoittanut vossikkaliikennettä. Rannikon kohdalla oli myös kapeikko, joka johtui kivestä. Vasemmalla oli Gustafsson ja oikealla Silvan, joka on ainoa vielä pystyssä oleva talo, mutta sekin on ilman vakituista asukasta.
 

Pikku-Pikilänmäen laella oli Tuomisen ”rivitalo”. Siinä oli useita tupahuoneita peräkkäin. Seuraavat kolme taloa olivat vasemmalla puolen kujaa. Ensimmäisenä harmaaksi ”jäänyt” leskirouva Vanteen ja viiden lapsen asuttama talo. Sen naapurina oli Jalavan asumus ja puusepän liike. Viimeisenä kujan päässä Nurmisen talo eli torppa, kuten Raunistulassa usein perheasuntoja sanottiin. .

Pikilämäki on tuhottu! En olisi uskonut, että sellaista voidaan tehdä. Kartoista se löytyy nimellä Kaniikinmäki. Tämä mäki on kuulunut noin vuosisata sitten Kastun taloon. Tampereen Valtatietä on levitetty niin, että Pikilämäen eteläpäätä on jouduttu louhimaan. Näin siihen on muodostunut korkea jyrkänne. Pohjoispäätä kiertää edellä mainittu Laihasmäen polku. Koko mäki oli aivan kuin ei kenenkään maata. Siihen aikaan tämä mäki oli aivan paljas. Siitä huolimatta – tai sen vuoksi – lapset ja nuoretkin viettivät siellä aikaansa. Palaan uudestaan niihin Heinon taloihin. Niissä oli 12 vuokra-asuntoa ja asukkaat olivat tietysti Heinon ruokakaupan kanta-asiakkaita. Koko tämä taloryhmä on edelleen jäljellä ja kaikki Raunistulan puistotien ja Virusmäentien kulkijat ne huomaavat. Tämä Heinon kauppa oli viimeinen alansa edustaja koko Raunistulassa.
 

Vielä on mainittava Vihersaaren jousipaja. Siellä korjailtiin raskaan liikenteen ajoneuvojen – biilien – katkenneita resoreita. Nipan perheen asuintalo sijaitsi Oikotien laidassa ja pajarakennus oli pihapiirissä. Molemmat oli purettava Tampereen Valtatien vuoksi (ensin se oli Ruskontie). Niilo rakennutti vain kivenheiton päähän valtatien varteen korvaavat tilat ja paljon enemmänkin. Kaksikerroksisen talon yläkertaan tuli asuntoja ja alakertaan jousipaja ja liikehuoneisto varastoineen. Niiloa ja hänen perhettään ei enää ole, mutta hänen rakennuttamansa liiketalo on suurimpia, mitä Raunistulasta löytyy.  Se alue, josta olen tässä kertonut, on helposti rajattavissa. Taustalla on siis Pikilämäki, nyt Kaniikinmäki. Raja kulkee suoraan puistotielle niin, että kerrostalot jäävät vasemmalle Pikilämäestä katsottuna, ei ylitetä Raunistulan puistotietä eikä Tampereen Valtatietä. Siinä kaikki.