Maritta Salminen os. Karlsson, muistelee lämmöllä lapsuutensa Raunistulaa, suuren suvun parissa kasvaneena. Tuo suku oli Johan ja Ida Saaren jälkeläisiä. Kastu 1 Virusmäentie 29 oli heidän kotinsa. Talollisia, kuten siihen aikaan tituleerattiin.

Jälkeläisiä syntyi monta, kaikille oli suotu laulun ja näyttelemisen lahja. Ahkerasti he osallistuivat Tarmon näyttämön toimintaan. Vilkkaina ja seurallisina  he keräsivät suuren ystäväjoukon. Irma, Muisto, Annikki, Esteri, Heikki ja Klasu Saari, siinä sisarusparvi, kaikkien raunistulalaisten tuntemat.

Naiman (1901-1945) poika Pentti (1920-1987 )oli innokas jääpalloilija, pelaten Pyrkivän joukoissa, leipätyötään hän teki Turun kaupungin talonrakennusosaston työpäällikkönä. Ester elää Canadassa, muut ovat jo poistuneet joukostamme.

Lainaus näyttelijä Taisto Ahon kirjasta: Raunistula Blues.

                       Siinä missä nyt kulkee tie joka tulee Virusmäestä

                        oli silloin Saaren Irjan talo. Hänen sisarensa lapset

                       Muisto, Annikki ja Esteri opastivat minut sinne kun

                       etsin asuntoa. Koko Saaren porukka oli vanno-

                       utuneita näyttämöihmisiä, ja omistivat useita taloja.

                       Irja oli vanha nainen joka muisti kaiken, ja kertoi mie-

                       lellään nuoremmilleen. Minusta hän sai kiinnostu-

                       neen kuulijan, joka painoi mielensä sopukoihin kai-

                       ken. Irja kertoi mielellään Maarian palokunnan

                       näyttämöstä, ajasta ennen kapinaa, kapina oli virs-

                       tanpylväs joka asiassa ja tarinassa.

                       Irja kertoi kuinka hän nuorena tyttönä oli palokunnan

                      buffetin hoitajana, ja näki kaikki näytelmät. Suuria

                      historiallisia näytelmiä esitettiin, kuten Elinan surma,

                     Tuukkalan tappelu. Niin ja tietysti myös hauska

                     Charleyn täti.

                      Kaksi näyttämöä, Tarmo ja Maarian palokunta vetivät

                     katsojia salit täyteen. Kuukaudessa saattoi olla kak-

                     sikin ensi-iltaa, ja näyttelijöitä lainailtiin puolin ja

                     toisin.

                      Kapinan jälkeen näyttämötoiminta loppui palo-

Irja rakennutti talon nykyisen Oikotien, entisen Katu13 varrelle, siihen Maarian VPK:ta vastapäätä. Irja ja sisarensa Maiju olivat lapsettomia ja asuivat ja hoitivat äitinsä Ida-Sofian, joka vietti viimeiset vuosikymmenet vuodepotilaana kotinsa kamarissa, kunnes saavutti 86 vuoden iän. Niin Virusmäentien talo myytiin huutokaupalla, ja myöhemmin purettiin. Tontti oli rakentamaton lähes 40 vuotta. Nyt paikalla on uusi talo, uudet suvut, uudet ihmiset tekemässä omaa historiaansa.
 

Marita muistellee lapsuutensa mukavia aikoja puolipäivä tarhassa. Se toimi koulunmäellä puutalossa. Me olimme kissantassuja, päivänkakkaroita ja sinikelloja. Opettaja oli viehättävä Sirkka-Liisa Autio. Johtajattarena oli Martta-täti. Oli kivaa saada keittiössä kuivatella lusikoita tädin apulaisena .Poikien leluina oli mm. komea puinen kuorma-auto, meillä tytöillä taas nuket ja nallet. Toki välillä tytötkin toimivat auton kuljettajina, ja pojat saivat lainata nukkejamme. Kaikkein Kivointa oli kuitenkin kauppaleikki.

Askartelu ja piirtäminen rauhoitti kaikki suuren pöydän ääreen. Jo lähes 40 vuotta on joulukuustani koristanut, kaikista rakkaimpana, askartelemani tonttu. Se tuo aina mieleeni hyviä, harmonisia tunteita lapsuuden vuosiltani.

Mainitsematta en voi olla myöskään niitä lukemattomia lauluja ja loruja joita opimme. Syväsen Leilan kanssa seisoimme jakkaralla laulamassa sinikellon kukasta ja päivänkakkarasta kevään juhlassa.
 

Kuva on rakas muisto, siinä monta hyvää lapsuuden toveria.

Emil Saari (1904-1930)9 omisti Raunistulan ensimmäisen pirssiauton, Singler merkkisen.

        Maritan muistoja tallennettiin 2005