TIEDEKUNNAT

Opiskelijaksi humanistiseen tiedekuntaan?

Yliopistohaussa valinta tapahtuu suoraan koulutusohjelmiin. Alta löydät humanistisen tiedekunnan oppiaineiden lyhyet esittelyt. Vuosittain vahvistettavat valintaperusteet julkaistaan Turun yliopiston valintaoppaassa. Tietoa tutkintojen sisältämistä opintojaksoista löytyy sähköisestä opinto-oppaasta.

 

Humanistisessa tiedekunnassa opiskeltavat oppiaineet

 

ARKEOLOGIA

Arkeologia tutkii menneisyyttä ihmisen jälkeen jättämien materiaalisten muistojen avulla. Tieteenala on usein rinnastettu esihistoriallisen ajan tutkimukseen, mutta arkeologia ei ole sidottu aikaan. Arkeologista lähdeaineistoa on mudostunut myös historiallisena aikana, ja jokainen päivä tuottaa sitä lisää. Arkeologialla on siksi tärkeä rooli tutkittaessa niitä historiallisen ajan asioita, joista kirjalliset lähteet vaikenevat.Aineistonsa arkeologia hankkii pääasiassa kaivauksin, joissa sovelletaan omien menetelmien lisäksi yhä enenevässä määrin luonnotieteellisiä ja teknillisiä menetelmiä ja analyysejä. Myös kaivauksissa saatua materiaalista lähdeaineistoa tulkittaessa ja selitettäessä apuna käytetään mm. humanististen tieteiden, luonnontieteiden, yhteiskuntatieteiden lähdeaineistoa ja tutkimustuloksia. Arkeologia on leimallisesti poikkitieteellinen ja menetelmällinen tieteenala.

Mahdollisuuksia erikoistumiseen on runsaasti. Turun yliopistossa arkeologinen tutkimus on keskittynyt Suomen, pohjoisen havumetsävyöhykkeen sekä Itämeren piirin esihistorialliseen ja historialliseen aikaan. Koko maan kannalta merkittävä Turun kaupunkihistoria on tarjonnut meille luonnollisen mahdollisuuden profiloitua myös kaupunkiarkeologiaan. Turun kaupunkiarkeologiset tutkimukset ovatkin olleet useimmille opiskelijoistamme tärkeä paikka kenttätyöharjoitteluun ja monille opinnäytetyön aihe.

Työtä arkeologeille tarjoavat ennen kaikkea Museovirasto ja museolaitos, Metsähallitus sekä yliopistot. Muita mahdollisia sijoituspaikkoja on yleisessä kulttuuri- ja suojeluhallinnossa. Koulutusta rikastuttavat entistä paremmat mahdollisuudet osallistua kenttätöihin ja opiskeluun ulkomailla, mikä toisaalta edellyttää vankkaa ja monipuolista kielitaitoa. Turun yliopiston arkeologian oppiaine on mukana opiskelija- ja opettajavaihdon verkostossa, johon kuuluvat Pohjoismaiden ja Baltian yliopistot. Lisäksi Sienan yliopiston kanssa on solmittu erillinen opiskelijavaihtosopimus.

Oppiaineen verkkosivut: http://www.hum.utu.fi/oppiaineet/arkeologia/

 

ENGLANNIN KIELI

Englannin kielen oppiaineen antaman koulutuksen tavoitteena on englannin kielen, englanninkielisen kirjallisuuden ja kulttuurin sekä kääntämisen ja kansainvälisen viestinnän monipuolinen asiantuntijuus. Opiskelu edellyttää erinomaista suullista ja kirjallista englannin ja suomen kielen taitoa, älyllistä mielenkiintoa kieltä, kirjallisuutta ja kommunikaatiota kohtaan, hyvää yleissivistystä sekä kiinnostusta ajankohtaisten asioiden seuraamiseen ja itsenäiseen tiedonhankintaan. Opetus annetaan pääasiassa englannin kielellä, mutta etenkin kääntämisen linjalla korostuu myös suomen kielen hallinta. Käsiteltäviin aiheisiin sovelletaan opintojen alusta asti tieteellisiä lähestymistapoja.

Opinnot jakautuvat perus-, aine- ja syventäviin opintoihin. Ensimmäisen opiskeluvuoden aikana suoritettavat perusopinnot ovat kaikille yhteiset. Perusopinnoissa kehitetään suullista ja kirjallista kielitaitoa, perehdytään kielen ja kirjallisuuden tutkimuksen perusteisiin, kulttuurintuntemukseen sekä kulttuurienvälisen viestinnän luonteeseen. Perusopinnot luovat pohjan myöhemmille opinnoille. Noin kaksivuotisissa aineopinnoissa perehdytään laajemmin oppiaineen edustamiin aloihin sekä kehitetään edelleen suullisen ja kirjallisen viestinnän taitoja. Opintoihin kuuluu sekä kaikille yhteisiä että valinnaisia kursseja. Valinnaiskursseilla opiskelija tutustuu itseään kiinnostavien aihepiirien perussisältöihin ja voi alkaa suuntautua tietylle linjalle. Jo aineopintojen puolivälissä osa opiskelijoista keskittyy kääntämisen ja tulkkauksen opintoihin, joissa erinomainen suomen kielen taito on välttämätön. Aineopintojen lopuksi jokainen opiskelija laatii kandidaatintutkielman valitsemastaan aihepiiristä.

Kaksivuotisissa syventävissä opinnoissa erikoistutaan valitun linjan keskeisiin aihepiireihin. Opintolinjoja on viisi: diskurssintutkimus, filologia (historiallinen kielentutkimus), kirjallisuudentutkimus, kääntäminen ja tulkkaus sekä vieraan kielen oppiminen. Syventävien opintojen loppuvaiheessa opiskelija laatii pro gradu -tutkielman omaa opintolinjaansa koskevasta aiheesta.

Englannin kielen oppiaine antaa pohjakoulutuksen usealle alalle. Oppiaineesta valmistuneet voivat sijoittua korkeatasoista englannin kielen ja kansainvälisen viestinnän asiantuntemusta edellyttäviin tehtäviin liike-elämän, valtion, kuntien ja erilaisten yhteisöjen palveluksessa tai toimia yrittäjinä (esim. opetus-, käännös-, tulkkaus- ja kielipalvelutehtävät). Tutkijan uraa suunnittelevat voivat maisteriksi valmistuttuaan hakeutua suorittamaan tieteellisiä jatko-opintoja tavoitteenaan filosofian tohtorin tutkinto.

Opintojen kuluessa opiskelija omaksuu oppiaineen alaan kuuluvien tietojen ja taitojen lisäksi myös työelämässä tärkeitä yleisiä valmiuksia. Niihin kuuluvat esim. ajan- ja projektinhallintataidot, monipuoliset tiedonhakuvalmiudet, oman asiantuntemuksen jatkuva kehittäminen sekä kyky arvioida olemassa olevaa tietoa kriittisesti ja tuottaa uutta tietoa.

Oppiaineen verkkosivut: http://www.hum.utu.fi/oppiaineet/englanti/

 

ESPANJA

Espanjan kielen opintojen tavoitteena on antaa opiskelijalle erinomainen espanjan kielen suullinen ja kirjallinen taito, teoreettiset tiedot kielen rakenteesta sekä espanjankielisten maiden kulttuurin perustuntemus, jotka antavat valmiudet espanjan opettajan tai kääntäjän tehtäviin sekä kansainvälisissä ja kieliasiantuntijan tehtävissä toimimiseen. Oppiaineessa on kaksi suuntautumisvaihtoehtoa, espanjan kielen linja ja espanjan kääntämisen linja, joihin opiskelijat voivat hakeutua perusopintojen suorittamisen jälkeen.

Espanjan kielen linjalla opiskelija saavuttaa opinnoissaan espanjan nykykielen erinomaisen tuntemuksen niin teoreettisesta kuin käytännön näkökulmasta, jota hän voi hyödyntää monissa eri ammattikuvissa. Kääntämisen linja puolestaan antaa opiskelijalle valmiudet toimia kansainvälisen viestinnän tehtävissä, joissa tarvitaan korkeatasoista kieli- ja käännöstaitoa. Äidinkielen ilmaisukeinojen tuntemus ja kyky käyttää niitä suullisesti ja kirjallisesti eri viestintätilanteissa kuuluvat myös kääntämisen opintoihin. Koulutuksen kieliparina ovat espanja ja suomi.

Molempien linjojen opiskelijoilta edellytetään espanjan kielen taidon lisäksi myös erinomaista suomen kielen taitoa, koska osa opetuksesta annetaan suomen kielellä.

Oppiaineen verkkosivut: http://www.hum.utu.fi/oppiaineet/espanja/

 

FOLKLORISTIIKKA

Folkloristiikan tutkimuksen kohteena ovat perinteeksi ja perinnöksi määrittyvät ilmiöt sekä menneisyydessä että nykypäivänä. Kiinnostus kohdistuu yhtä hyvin traditionaalien, esikirjallisten yhteiskuntien sanataiteeseen kuin erilaisiin nyky-yhteiskunnan kulttuuri-ilmiöihin pienryhmien sanankäytöstä aina populaari- ja massakulttuuriin asti. Folkloristiikka tutkii kalevalamittaista kansanrunoutta, suullisia eepoksia, myyttejä ja mytologisia kertomuksia, arvoituksia, sananparsia, kansanlauluja ja kansansatuja. Leikit, rituaalit, käsitykset yliluonnollisesta, magia, huumori, kansanomainen lääkintätietous ja parantamisen käytänteet sekä ajan ja elämänkaaren jäsennysten ritualisointi ja kerronnallistaminen ovat niin ikään tutkimuksen kohteina. Sukupolvelta toiselle välittyvät ajattelun tavat, uskomukset, pelot, uhkakuvat ja näiden kerronnalliset ilmentymät ovat läsnä kaikissa yhteisöissä ja kaikkina aikoina, ja kuuluvat siksi folkloristiikan keskeisiin aihepiireihin.

Folkloristiikka sopii moniin aineyhdistelmiin. Pääaineopiskelijoille hyödyllisiä sivuaineita ovat esimerkiksi muut kulttuuritieteet ja yhteiskuntatieteet, mutta myös monipuolinen kielitaito on etu. Oppiaineen yksi keskeinen tavoite on kouluttaa päteviä ja ammattitaitoisia kulttuurintutkijoita ja asiantuntijoita sekä yliopistojen ja muiden oppilaitosten palvelukseen että myös laajemmin yhteiskunnan tarpeisiin. Samalla oppiainetta kehitetään myös vastaamaan nykypäivän haasteisiin tuottaa sellaisia asiantuntijoita, joilla on tiedolliset ja taidolliset valmiudet toimia erilaisissa käytännöllisissä ja hallinnollisissa tehtävissä kulttuurisen tuotannon ja sen pedagogisen ja kaupallisen hyödyntämisen alueilla.

Oppiaineen abi-sivu: http://www.hum.utu.fi/oppiaineet/folk/opiskelu/opiskelijaksi/

 

FONETIIKKA

Fonetiikka tutkii puhetta erilaisista näkökulmista. Opinnoissa painottuvat oppiaineen tutkimuksen painopistealueet, eli vieraan kielen oppiminen ja kaksikielisyystutkimus. Fonetiikan opiskelijat oppivat myös analysoimaan puhetta akustisesti ja lisäksi opinnoissa on mahdollista kokeilla tutkimuksen konkreettista tekemistä osallistumalla tutkimusprojekteihin. Fonetiikan voi ottaa vapaasti sivuaineeksi ja pääaineeksi fonetiikan voi anomuksesta vaihtaa siinä vaiheessa, kun alkuperäisestä pääaineesta ja fonetiikasta on suoritettuina perusopinnot (noin vuoden jälkeen).

Oppiaineen verkkosivut: http://www.phon.utu.fi/

 

ITALIA

Oppiaine kouluttaa italian kielen asiantuntijoita kansallisen ja kansainvälisen työelämän palvelukseen: opettajiksi, kääntäjiksi, kieliviestijöiksi eri tehtäviin. Koulutus tarjoaa pohjan myös tutkijan uraa suunnittelevalle. Opinnoissa on kaksi suuntautumisvaihtoehtoa. Molemmille linjoille yhteiset perusopinnot suoritettuaan opiskelija jatkaa opintojaan joko kulttuuripainotteisella kielen ja kulttuurin linjalla sekä kääntämisen linjalla. Suuntautumisvaihtoehto valitaan ensimmäisen opiskeluvuoden päättyessä.

 Kielen ja kulttuurin opinnot tarjoavat hyvän kielitaidon ja yleissivistävän pohjan esim.  matkailun, kaupan ja hallinnon tehtäviin. Opettajan uraa suunnittelevan on suoritettava italian opintojen lisäksi opettajan pedagogiset opinnot, joihin haetaan erikseen opiskeluaikana. Kääntämisen linjan opintojen tavoitteena on valmentaa opiskelija korkeatasoista kieli- ja käännösviestintätaitoa vaativiin tehtäviin.

Oppiaineen verkkosivut: http://www.hum.utu.fi/oppiaineet/italia/

 

KANSATIEDE

Kansatiede (European Ethnology) tutkii ihmisiä ja kulttuureja, ts. ihmistä kulttuurisena olentona. Sen tarkoitus on tuottaa syvällistä ymmärrystä kulttuurisista prosesseista ja niiden dynamiikasta. Keskeisenä tutkimuskohteena on arkielämä ja kulttuuri, jonka jäseneksi ihminen on kasvanut tai joutunut ja jossa hän elää. Kansatiede antaa laajan perspektiivin mm. kulttuuriseen taustaamme, maanosamme kansoihin ja etnisiin ryhmiin sekä näiden kulttuuriseen monimuotoisuuteen. Kansallisvaltioiden kansankulttuurin lisäksi kansatieteen kiinnostuksen kohteina ovat yleisemmät kulttuuriset prosessit ja valtionrajoista riippumattomat alueelliset kulttuurit. Tutkimuksellinen näkökulma ulottuu historiasta nykyisyyden kautta tulevaisuuteen.

Kansatieteen opetukselle ja tutkimukselle on ominaista kulttuurikäsityksen laaja-alaisuus ja ymmärtävä humanistinen tutkimusote, jossa annetaan tilaa yksilöllisille kokemuksille ja kulttuurin moniäänisyydelle, kulttuurin jäsenten omille tulkinnoille. Kansatieteilijä pystyykin arkielämän ilmiöiden taustojen ja kehityksen ymmärtämisellään olemaan mukana myös yhteiskunnallisessa keskustelussa ja suunnittelussa. Kansatieteen aineistonhankinnalle on luonteenomaista kenttätyö eri muodoissaan sekä museokokoelmien ja erilaisten arkistomateriaalien käyttö.

Turun yliopiston kansatiede on keskittynyt sekä murroskausien tutkimukseen että kansainvälisesti vertailevaan tutkimukseen. Aikaisemmin tutkimuskohteena olivat teollinen murros, maaseudun modernisaatio ja kaupungistuminen, mutta nyt huomio kiinnitetään nykyisen globaalin murroksen kulttuurisiin prosesseihin, kuten esimerkiksi etnisyyden ja kulttuuristen ilmiöiden symboliseen käyttöön.

Kansatieteen opiskelija oppii tarkastelemaan kohdettaan kriittisesti ja käyttämään kulttuurianalyyttistä näkökulmaa, jonka avulla arjen ilmiöt ja elämä näyttäytyvät uudella tavalla. Tätä taitoa tarvitaan monissa ammateissa. Opetuksen tavoitteena on kouluttaa opiskelijoista kriittisiä, laajasti kulttuuriin perehtyneitä asiantuntijoita, jotta valmistuva saa vankan pohjakoulutuksen ja taidot toimia erilaisissa kulttuurialan tehtävissä sekä laajemmin yhteiskunnallisella sektorilla. Kansatieteilijät ovat työllistyneet museo- tai kunnallisen kulttuuritoimen alalle, mutta myös opetus- ja tutkimustehtäviin sekä media-alalle, kuten erilaisiin tiedottajan tehtäviin. Tämä koulutus pätevöittää myös uusille työsektoreille, kuten mm. monikulttuurisuus- ja maahanmuuttajatyöhön, ympäristö- ja kulttuurivaikutusten arviointiin ja kulttuurin sisältötuotantoon. Kaikissa näissä tarvitaan kansatieteen opintojen myötä saatavaa kulttuurista lukutaitoa. Kansatiede sopii sivuaineeksi moniin aineyhdistelmiin.

Oppiaineen abi-sivu: http://www.hum.utu.fi/oppiaineet/kansatiede/opiskelu/abi-sivusto/

 

KLASSILLISET KIELET JA ANTIIKIN KULTTUURI:
kreikkalainen filologia ja latinalainen filologia
(sivuaineena klassillinen arkeologia)

Klassillisten kielten ja antiikin kulttuurin oppiaineita on kolme: kreikkalainen filologia, latinalainen filologia sekä klassillinen arkeologia, jota voi opiskella sivuaineena perus- ja aineopintojen verran. Opiskelija valitsee pääaineekseen joko latinalaisen tai kreikkalaisen filologian, jolloin toinen näistä tarjoaa luontevan (mutta ei pakollisen) sivuaineen. Klassillisten kielten ja antiikin kulttuurin erityisvahvuus onkin sen kaksikielisyydessä, joka tarjoaa mahdollisuuden tutkia ja käyttää sekä kreikan- että latinankielisiä lähteitä. Opinnoissa perehdytään antiikin Kreikan ja Rooman henkiseen ja aineelliseen kulttuuriin, etenkin kreikan ja latinan kieliin sekä näillä kielillä kirjoitettuun kirjallisuuteen. Opetuksen ja tutkimuksen tavoitteena on kartuttaa eurooppalaisen kulttuurin perusteita koskevaa asiantuntemusta. Klassillisten kielten ja antiikin kulttuurin piirissä tehty tutkimus kohdistuu ennen muuta historian lähdeaineistoon ja toisaalta kieliin ja kielelliseen kulttuuriin.

Klassillisten kielten ja antiikin kulttuurin opiskelu vaatii pitkäjänteistä tutkijan kiinnostusta. Laaja-alaisen koulutuksen tavoitteena on edetä antiikin kielten ja niillä kirjoitetun kirjallisuuden sekä antiikin esineellisen jäämistön tuntemuksen kautta kulttuurin piirteiden tarkasteluun – unohtamatta kreikan ja latinan itseisarvoa tutkimuksen kohteena. Klassillisten kielten ja antiikin kulttuurin opiskelu antaa tutkijakoulutuksen lisäksi monipuoliset valmiudet kiinnittyä kulttuurielämän eri sektoreille. Latinan opettajien tarvetta on nykyään melko vähän.

Klassillinen arkeologia on yleissivistävä oppiaine, jota voi suositella opiskelijoille, jotka aikovat kulttuurialan toimijoiksi. Aineen opetus toteutetaan yhteistyössä klassillisten kielten ja antiikin kulttuurin, arkeologian ja kulttuurihistorian oppiaineiden kanssa.

Klassillisten kielten ja antiikin kulttuurin pääainevaihtoehdot ovat kreikkalainen filologia ja latinalainen filologia. Pääaineopiskelijoiden kiintiö on 8, mitä ei etukäteen jaeta erikseen kreikkalaisen filologian ja latinalaisen filologian kiintiöihin, vaan opiskelija valitaan jompaankumpaan aineeseen hänen ilmoituksensa perusteella. Hyväksytyllä opiskelijalla on oikeus halutessaan opiskella myös toista ainetta ilman erillistä valintakoetta.

Oppiaineen verkkosivut: http://www.hum.utu.fi/oppiaineet/klassiset/

 

KOTIMAINEN KIRJALLISUUS

Kotimaisen kirjallisuuden oppiaine kouluttaa opiskelijoistaan suomalaisen kirjallisuusinstituution asiantuntijoita. Oppiaineessa opetetaan ja tutkitaan sekä suomalaisen kirjallisuuden historiaa että nykyhetken kirjallista elämää uusia kansainvälisiä teorioita käyttämällä. Opiskelijat paneutuvat niin kotimaisiin klassikkoteoksiin kuin lasten- ja nuortenkirjallisuuteen sekä populaarikirjallisuuteen. Opiskelijat oppivat lukuisia tapoja analysoida ja tulkita proosaa ja lyriikkaa, ja he kehittyvät keskustelemaan ja kirjoittamaan kirjallisuudesta ja sen erilaisista ilmiöistä.

Kotimaisesta kirjallisuudesta valmistuva opiskelija saa vankan perustan toimia erilaisissa kulttuurikentän tehtävissä esimerkiksi kustannusalalla tai kulttuurijärjestöissä. Kotimainen kirjallisuus soveltuu erilaisiin media-alan tehtäviin kuten tiedottajana ja toimittajana toimimiseen. Kotimaisen kirjallisuuden opiskelu antaa myös pohjakoulutuksen kulttuurihallinnon virkoihin ja kirjastoalalle sekä tutkimukseen. Kotimainen kirjallisuus sopii pääaineeksi peruskoulun ja lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettajiksi aikoville.

Oppiaineen abi-sivu: http://www.hum.utu.fi/oppiaineet/kotimainenkirjallisuus/abi-info/index.html

 

KULTTUURIHISTORIA

Kulttuurihistoria on sekä historiaa että kulttuuria tutkiva tieteenala, jota kiinnostavat menneisyyden ihmisten ajattelutavat ja elämisen arki, mutta myös historian merkitys nykyajassa. Työsarka on rajaton, sillä tutkimuskohteena on se elämän kokonaisuus, jossa menneisyyden ihmiset elivät ja jota he käsityksillään, kuvitelmillaan ja toimillaan muuttivat. Kulttuurihistoria huomioi ihmisten väliset merkitykselliset vuorovaikutussuhteet, niiden ilmenemismuodot ja muuttumisen. Kulttuuri ei ole vain tapoja tai kulttuurituotteita: se on syvällisempi merkityksiä jatkuvasti luova maailma. Kulttuurihistoria on oma erityinen näkökulmansa ihmisen maailmaan.

Oppiaineen tutkimus ulottuu antiikista nykypäivään, ja opiskelija voi jo perusopinnoista lähtien erikoistua johonkin ainepiiriin, maahan tai aikakauteen ja kehittää asiantuntemustaan myös taiteen ja kulttuuriperinteen kysymyksissä. Oppiaineessa on tehty erityisen paljon keskiajan ja uuden ajan alun tutkimusta, mutta kiinnostus on vahvaa myös 1800- ja 1900-lukujen kulttuuriin. Temaattisia vahvuuksia ovat populaari- ja mediakulttuurin tutkimus, tilan, ympäristön ja aineellisen kulttuurin tutkimus sekä sukupuolihistoria. Tärkeä vahvuusalue on myös oman tieteenalan perusteiden tutkimus. Tällä hetkellä oppiaineen toiminta on kansainvälistä: tavoitteena on lähettää opiskelijoita ulkomaille opintojen aikana ja myös kutsua kansainvälisiä opettajia Turkuun.

Kulttuurihistoria kouluttaa asiantuntijoita, joilla on valmiudet toimia opetuksen, tutkimuksen ja kulttuurielämän moninaisilla kentillä. Kulttuurihistorioitsijat sijoittuvat opettajiksi ja tutkijoiksi, media-alalle ja yrityksiin, museoihin ja arkistoihin, itsenäisiksi taiteilijoiksi ja kirjoittajiksi tai julkisen ja yksityisen sektorin hallinnollisiin tehtäviin. Kulttuurihistorian opiskelijalla on mahdollisuus hakeutua myös aineenopettajan koulutukseen.

Oppiaineen verkkosivut: http://www.hum.utu.fi/oppiaineet/kulttuurihistoria/

 

MEDIATUTKIMUS

Mediatutkimuksen oppiaine kuuluu Turun yliopiston historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitokseen. Opetus- ja tutkimuskohteena on medioiden koko kirjo: painettu joukkoviestintä, elokuva, televisio, radio, puhe, digitaalinen media. Opetus ja tutkimus hyödyntää aineksia taiteiden tutkimuksesta, joukkoviestinnän tutkimuksesta ja kulttuuritutkimuksesta. Mediatutkimus perehdyttää opiskelijat mediakulttuurin historiaan ja osa-alueisiin, media-analyysin ja -kritiikin menetelmiin sekä oppialan teoreettisiin ja metodologisiin perusteisiin. Mediakulttuurin osia ja niiden muutoksia tutkitaan ja opetetaan historiallisina, esteettisinä, teknologisina ja yhteiskunnallisina ilmiöinä. Pyrkimyksenä on kouluttaa kriittisiä, laajasti mediakulttuurin kysymyksiin perehtyneitä asiantuntijoita, jotka voivat sijoittua tutkimus- ja opetustoiminnan, alan yritysten tai julkishallinnon palvelukseen.

Oppiaineen verkkosivut: http://www.hum.utu.fi/oppiaineet/mediatutkimus/

 

MUSIIKKITIEDE

Mitä musiikki on? Miten se vaikuttaa meihin? Millaisia merkityksiä musiikilla on ihmiselle, kulttuurille ja yhteiskunnalle? Musiikkitiede käsittelee näitä ja monia muita kysymyksiä. Musiikkitieteen opiskelija perehtyy opinnoissaan erilaisiin musiikkeihin ja niiden historiallisiin ja nykykulttuurisiin merkityksiin sekä musiikintutkimuksen teorioihin ja menetelmiin. Opiskelussa hankitaan valmiuksia eritellä, kuvata ja tulkita soivaa kulttuuria sekä tuottaa sitä koskevaa tietoa.

Turun yliopistossa musiikkia tarkastellaan kulttuurisesta näkökulmasta hyödyntäen näkemyksiä muun muassa kriittisestä kulttuurintutkimuksesta ja filosofiasta. Tarkastelun kohteena on koko soiva kulttuuri: esimerkiksi vanha ja uusi klassinen musiikki, populaarimusiikki jazzista iskelmään ja metalliin, kansan- ja maailmanmusiikki sekä elokuvamusiikki, äänitaide ja äänimaisema.

Turussa musiikkitieteen oppiaine on osa monitieteistä laitoskokonaisuutta. Eri taiteen, kulttuurin ja historian tutkimuksen oppiaineet tukevat toisiaan, tarjoavat yhteisiä opintoja ja sivuaine-mahdollisuuksia, joiden kautta musiikkitieteen opiskelijasta tulee laaja-alainen musiikin, taiteen ja kulttuurin asiantuntija. Mielekkäillä sivuainevalinnoilla täydennettyinä musiikkitieteen opinnot luovat monipuoliset lähtökohdat toimia nykypäivän musiikki- ja kulttuurielämässä.

Musiikkitiede antaa tiedollisia ja taidollisia valmiuksia työskennellä mm. toimittajana, kriitikkona, opettajana ja tutkijana. Musiikkitieteestä valmistuneet sijoittuvat hyvin työelämään. Musiikkitieteilijöitä työskentelee esimerkiksi seuraavilla aloilla: viestintä ja media (mm. radio, tv, lehdistö), taide- ja kulttuurihallinto (mm. orkesterit, musiikkijuhlat ja instituutiot), arkistot ja kirjastot, korkeakoulut ja musiikkioppilaitokset, kustannustoimi ja ääniteteollisuus, musiikkiteknologia sekä kansainvälinen ja kotimainen kulttuuriyhteistyö.

Oppiaineen abi-sivu: http://www.hum.utu.fi/oppiaineet/musiikkitiede/esittely/abi.html

 

POHJOISMAISET KIELET

Oppiaine on profiloitunut kouluttamaan suomenkielisiä ja kaksikielisiä (suomi–ruotsi) henkilöitä pohjoismaisten kielten asiantuntijoiksi, joilla itsellään on erinomainen ruotsin kielen taito. Opintojen pääpaino on ruotsin kielessä, mutta lisäksi tavoitteena on antaa opiskelijoille hyvät valmiudet ymmärtää puhuttua ja kirjoitettua norjaa ja tanskaa. Opinnoissa perehdytään paitsi nykykielen rakenteeseen myös pohjoismaisten kielten alueelliseen ja sosiaaliseen vaihteluun sekä niiden historialliseen kehitykseen. Lisäksi tavoitteena on hyvä pohjoismaisen kirjallisuuden ja pohjoismaiden kulttuuri- ja yhteiskuntaolojen tuntemus. Opetuksen yhtenä painopisteenä ovat kielenopettajan ammatissa vaadittavat tiedot ja taidot.

Oppiaineen opetus tapahtuu ruotsiksi (tai muulla pohjoismaisella kielellä). Useimpiin teoriakursseihin liittyy suullista ja/tai kirjallista ruotsin kielen taitoa kehittäviä työskentelytapoja.

Perusopinnoissa pääpaino on ruotsin kielen suullisen ja kirjallisen taidon sekä kielitiedon kehittämisessä. Lisäksi tutustutaan Ruotsin nykykirjallisuuteen ja ruotsalaiseen ja suomenruotsalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuurielämään.

Aineopinnoissa perehdytään ruotsin kielen rakenteeseen, sen vaihteluun ja muutokseen sekä valinnaisiin kielitieteen erikoisaloihin. Opintoihin kuuluvat myös norjan ja tanskan kielen kurssit sekä suullisen ja kirjallisen viestinnän kurssit.

Syventävien opintojen tavoitteena on saavuttaa hyvät tiedot kielitieteen teoriasta ja valmiudet itsenäiseen tutkimustyöhön sekä tieteelliseen jatkokoulutukseen. Opiskelijan on myös mahdollista syventää tietojaan ruotsin kielen rakenteesta sekä norjan ja tanskan kielestä ja pohjoismaisesta kirjallisuudesta. Syventäviin opintoihin kuuluu vähintään neljän viikon mittainen kieliharjoittelu, jonka voi suorittaa työskentelemällä tai opiskelemalla jossain muussa pohjoismaassa.

Useimmat pohjoismaisten kielten opiskelijat valmistuvat ruotsin kielen opettajiksi. Ruotsin ja muiden pohjoismaisten kielten asiantuntijat löytävät myös usein paikkansa kulttuuri- ja liike-elämän palveluksesta.

Oppiaineen abi-sivu: http://www.hum.utu.fi/oppiaineet/pohjoismaisetkielet/opiskelijavalinta/abi-sivut/index.html

 

RANSKA
Ranskan kielen linja
Ranskan kääntämisen ja tulkkauksen linja

Ranskan pääaineopintojen tavoitteena on saavuttaa ranskan nykykielessä sellaiset aktiiviset tiedot ja taidot, joiden hallintaa edellytetään erilaisissa kansainvälisen viestinnän ja muissa korkeatasoista kieliasiantuntijuutta vaativissa tehtävissä. Opetuksessa painottuvatkin ranskan kielen taidot ja teoreettiset tiedot ja niiden soveltaminen erilaisissa kieli- ja käännösviestinnän tehtävissä. Lisäksi opetuksessa painotetaan sellaista ranskalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin tuntemusta, jota kulttuurien välisissä vuorovaikutustilanteissa edellytetään. Koulutuksen yleistavoitteena on humanistinen yleissivistys ja kriittisen ajattelun kehittäminen.

Ranskan oppiaine koostuu kahdesta linjasta: ranskan kieli ja ranskan kääntäminen ja tulkkaus. Ranskan kielen ja ranskan kääntämisen ja tulkkauksen linjojen opinnot ovat perus- ja aineopinnoissa osittain yhteiset. Syventävissä opinnoissa opiskelija suorittaa yksinomaan oman linjansa mukaisia opintoja.

Valintakokeessa hakija ilmoittaa kummalle linjalle hän pyrkii ensisijaisesti. Ilmoitettu järjestys on sitova. Hakijat pyritään sijoittamaan ensisijaiselle linjalle, mutta valintamenestyksestä riippuen hakija voi tulla valituksi myös toissijaiselle linjalle. Linjan vaihto on mahdollista opintojen myöhemmässä vaiheessa.

Ranskan kielen linjan opiskelijat sijoittuvat joko eritasoisiin opettajan tehtäviin tai aineyhdistelmästä riippuen eri yhteiskunnan aloille, esimerkiksi tutkijoiksi, kulttuurilaitosten, tiedotusvälineiden sekä erilaisten kansainvälisten instituutioiden ja organisaatioiden palvelukseen. Ranskan kääntämisen ja tulkkauksen linjan opinnot suorittaneet sijoittuvat aineyhdistelmästä riippuen liike-elämän, valtion, kuntien, järjestöjen ja yhteisöjen (mm. EU) palvelukseen monenlaisiin käännös-, tulkkaus- ja kielipalvelutehtäviin. Osa valmistuneista toimii freelance-kääntäjinä ja -tulkkeina.

Ylempi korkeakoulututkinto antaa myös valmiuden tieteelliseen jatkokoulutukseen. Ranskan tutkimuksen painopistealoja ovat teksti- ja diskurssilingvistiikka, kielellisen vuorovaikutuksen ja kansainvälisen viestinnän (erityisesti kääntäminen ja tulkkaus) tutkimus, soveltava kielitiede sekä kielen ja kognition välisten suhteiden tutkimus.

Oppiaineen verkkosivut: http://www.hum.utu.fi/oppiaineet/ranska/

 

SAKSAN KIELI
Saksalaisen filologian linja
Saksan kääntämisen ja tulkkauksen linja

Saksan kielen oppiaine jakautuu kahteen linjaan: saksalaisen filologian linjaan ja saksan kielen kääntämisen ja tulkkauksen linjaan. Minimilaajuisiin tutkintoihin (180 op / 120 op) voi sisältyä vain jommankumman linjan opintoja. Saksalaisen filologian linjalla ja saksan kielen kääntämisen ja tulkkauksen linjalla on yhteiset perusopinnot. Lisäksi saksan kielen kääntämisen ja tulkkauksen linjalla osa aineopintojen ja syventävien opintojen opintojaksoista järjestetään yhteistyössä muiden kielten kääntämisen ja tulkkauksen linjojen kanssa.

Valintakokeessa hakija ilmoittaa, kummalle linjalle hän pyrkii ensisijaisesti. Ilmoitettu järjestys on sitova. Hakijat pyritään sijoittamaan ensisijaiselle linjalle, mutta valintamenestyksestä riippuen hakija voi tulla valituksi myös toissijaiselle linjalle. Linjan vaihto on mahdollista opintojen myöhemmässä vaiheessa.

Saksalaisen filologian linja

Saksalaisen filologian opetus ja tutkimus keskittyy seuraaviin ydinalueisiin: kielitieto (nykysaksa kielitieteellisestä näkökulmasta; saksan kielen historialliset taustat), kielitaito (puhutun ja kirjoitetun nykysaksan korkeatasoinen käytännön hallinta), saksankielisen kirjallisuuden tuntemus, saksankielisten maiden kulttuurin tuntemus sekä näihin ydinalueisiin liittyen ammatilliset valmiudet (opettajuus, muu kieliasiantuntijuus, tutkimus).

Humanististen tieteiden kandidaatin tutkintoon kuuluvat pääaineessa perusopinnot ja aineopinnot. Perusopinnoissa keskitytään saksan kielitaidon vahvistamiseen ja perehdytään saksankielisten maiden kulttuuriin. Aineopintojen on tarkoitus antaa korkeatasoiset tiedot ja taidot saksan kielestä, saksankielisten maiden kirjallisuuden ja kulttuurin hyvä tuntemus sekä germanistista tietoa, jota tarvitaan yhteiskunnan, talouselämän, viestinnän ja muiden alojen tehtävissä. Tällöin kuitenkin yleensä vaaditaan myös näiden alojen erityisvalmiuksia, mikä opiskelijan tulee ottaa huomioon sivuainevalintoja tehdessään. Aineopinnoissa on jaksoja, jotka on suunnattu erityisesti opettajaksi aikoville.

Filosofian maisterin tutkintoon kuuluvissa syventävissä opinnoissa laajennetaan ja syvennetään aikaisemmin opittuja tietoja ja taitoja. Opiskelija perehtyy kielitieteellisiin osa-alueisiin syvällisesti ja hänessä kehittyy taito seurata kielitieteen ja erityisesti saksan kielen tutkimusta sekä analysoida kriittisesti oman alan aineistoa, mikä on edellytyksenä tieteellisille jatko-opinnoille.

Saksalaisen filologian opiskelija voi valita sivuaineensa vapaasti. Mikäli opiskelija aikoo opettajaksi, on mielekästä valita sivuaineeksi jokin toinen kieli. Lisäksi sivuaineena tulee tällöin olla opettajan pedagogiset opinnot.

Saksalaisen filologian opinnot suorittaneet opiskelijat voivat sijoittua sekä eri koulutustasojen opetussektoreille että muihin yhteiskunnan, talouselämän ja viestinnän tehtäviin.

Saksan kääntämisen ja tulkkauksen linja

Saksan kielen kääntämisen ja tulkkauksen opinnot valmistavat opiskelijaa kansainvälisen viestinnän tehtäviin, joissa tarvitaan korkeatasoista kieli-, käännös- ja tulkkaustaitoa. Filosofian maisterin tutkinto antaa myös valmiuden tieteelliseen jatkokoulutukseen kielten tutkimuksen ja kansainvälisen viestinnän (erityisesti kääntämisen ja tulkkauksen) tutkimuksen alalla.

Humanististen tieteiden kandidaatin tutkintoon kuuluvat pääaineessa perusopinnot ja aineopinnot. Perusopinnoissa keskitytään saksan kielitaidon vahvistamiseen ja perehdytään saksankielisten maiden kulttuuriin. Aineopinnoissa perehdytään käännösviestinnän teorioihin ja käytäntöihin. Tietoa sovelletaan erityyppisissä käännöstehtävissä ja -toimeksiannoissa saksasta suomeen ja suomesta saksaan. Opiskelija perehdytetään erikoisalojen viestintään kääntämisen näkökulmasta ja kääntäjän teknisiin apuvälineisiin. Aineopinnoissa syvennetään ammatillisen tietämyksen lisäksi kulttuurin tuntemusta.

Filosofian maisterin tutkintoon kuuluvissa syventävissä opinnoissa laajennetaan saksan kielen kääntämisen ja tulkkauksen alan tuntemusta ja tarjotaan mahdollisuus suuntautua joko kääntämiseen, tulkkaukseen tai tutkimukseen opiskelijan oman valinnan mukaan. Opiskelijan on lisäksi mahdollista pätevöityä auktorisoiduksi kääntäjäksi kieliparissa saksa–suomi tai suomi–saksa.

Kääntämisen ja tulkkauksen opiskelija voi valita sivuaineensa vapaasti. Mielekästä on valita sivuaineeksi joko jokin toinen kieli tai sellainen oppiaine, joka tarjoaa opiskelijalle kääntäjän ja tulkin työssä tarpeellista erikoisalan tietämystä.

Kääntäjän ja/tai tulkin opinnot suorittaneita on sijoittunut liike-elämän, järjestöjen, kuntien ja valtion palvelukseen monenlaisiin käännös-, tulkkaus- ja kielipalvelutehtäviin sekä opetus- ja tutkimustehtäviin. Lisäksi osa valmistuneista toimii freelance-kääntäjinä ja -tulkkeina.

Oppiaineen verkkosivut: http://www.hum.utu.fi/oppiaineet/saksankieli/

 

SUOMEN HISTORIA

Suomen historian opiskelun tavoitteena on luoda laaja-alainen kuva oman maan historiasta, mutta myös liittää Suomen historia laajempiin yhteyksiinsä, osaksi Euroopan ja koko kansainvälistyvän maailman historiaa. Opinnoissa perehdytään suomalaisen yhteiskunnan suuriin kehityslinjoihin keskiajalta modernisoituvaan maailmaan muun muassa arjen ilmiöiden, joukkoliikkeiden, elämäntapojen ja mentaliteettien sekä kriisiaikojen näkökulmista. Suomen historian oppiaineessa on erityisesti kehitetty talous- ja sosiaalihistorian, sukupuolihistorian sekä ympäristöhistorian tutkimusta. Teoreettisen tiedon lisäksi Suomen historia tarjoaa käytännönläheistä opetusta vanhojen alkuperäisasiakirjojen käytössä ja tulkinnassa.

Opiskelija voi oman harrastuneisuutensa mukaan erikoistua johonkin teemaan tai historiantutkimuksen alueeseen opintojen alkuvaiheista lähtien. Suomen historia tarjoaa laadukasta metodiopetusta. Se antaa hyvät valmiudet opinnäytetutkielmiin, jotka jokaisella opiskelijalla on mahdollisuus tehdä oman kiinnostuksensa mukaan. Mutta ennen kaikkea Suomen historian opiskelu antaa työelämässä tarvittavaa asiantuntemusta, tietoja ja taitoja.

Sopivilla sivuaineopinnoilla täydennettynä Suomen historian opiskelu tarjoaa monipuolisia valmiuksia aloilla, jotka edellyttävät suomalaisen yhteiskunnan ja sen historiallisten taustojen tuntemista, kuten opetus- ja tutkimustyössä sekä museo- ja arkistoalalla. Suuri osa SUomen historian pääaineopiskelijoista valmistuu historianopettajiksi. Suomen historian opiskelu pätevöittää myös tiedon analysointiin ja kirjalliseen työskentelyyn liittyviin viestintäalan ammatteihin, sillä se kehittää informaatioyhteiskunnassamme tarvittavaa kriittistä tiedon hankinnan ja käytön taitoa sekä harjaannuttaa kielellisiä valmiuksia.

Suomen historian pääaineopiskelijat voivat hakea opiskelupaikkaa arkistolinjalle, jossa arkisto-opinnot suoritetaan osana kandidaatti- ja maisteritutkintoa. Nämä opinnot tarjoavat ammatillisen pätevyyden yksityisen ja julkisen sektorin asiakirjahallinnon ja arkistotoimen tehtäviin sekä antavat valmiudet niin arkistoalan käytännöllistä ja teoreettista osaamista edellyttäviin kuin johto- ja suunnittelutehtäviin.

Oppiaineen verkkosivut: http://www.hum.utu.fi/oppiaineet/suomenhistoria/

 

SUOMEN KIELI JA SUOMALAIS-UGRILAINEN KIELENTUTKIMUS

Suomen kieli ja suomalais-ugrilainen kielentutkimus muodostavat oppiaineen, jossa on kaksi linjaa. Linjojen opinnot ovat osittain yhteiset. Valintakokeessa hakija ilmoittaa, kummalle linjalle hän ensisijaisesti pyrkii. Ilmoitettu järjestys on sitova. Hakijat pyritään sijoittamaan ensisijaiselle linjalle, mutta valintamenestyksestä riippuen hakija voi tulla valituksi myös toiselle linjalle. Linjanvaihto on mahdollista opintojen myöhemmässä vaiheessa. Tutkintoon voi sisällyttää myös molempien linjojen opintoja.

Suomen kielen linja

Linjan opinnot edustavat suomen kieleen sovellettua kielitiedettä. Opinnoissa perehdytään suomen kielen rakenteeseen, sanastoon, tekstuaalisiin ominaisuuksiin sekä kielen kehitykseen ja vaihteluun. Opinnot perehdyttävät myös kielen teoreettisen tarkastelun periaatteisiin, suomen kielen tutkimushistoriaan ja sukukieliin. Opinnoissa harjoitellaan itsenäistä tutkimustyötä, tieteellistä kirjoittamista ja tutkimusaineistojen, -metodien ja lähdekirjallisuuden käyttöä.

Useimmat suomen kielen pääaineopiskelijat valmistuvat äidinkielenopettajiksi; äidinkielen-opettajaksi opiskelevan pääaineena voi olla myös kirjallisuusaine, jolloin suomen kieli on sivuaineena. Toisaalta suomen kielen maisterit sijoittuvat myös tutkijoiksi ja ammatti- ja aikuiskasvatuksen sekä kirjasto-, tiedotus- ja kustannusalan tehtäviin.

Suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen linja

Suomalais-ugrilainen kielentutkimus eli fennougristiikka pyrkii antamaan kokonaiskuvan suomalais-ugrilaisesta kielikunnasta ja suomen kielen asemasta siinä. Se perehdyttää opiskelijat sukukieltemme rakenteeseen ja historiaan sekä niiden tutkimukseen. Kieliopinnot ovat yleensä teoreettisia, joskin unkaria ja eräitä muitakin etäsukukieliä opiskellaan myös käytännön kielitaitoa silmällä pitäen. Varsinaisten kieliopintojen ohella perehdytään myös kielitieteen teoriaan ja metodiikkaan, jolloin etualalla on vertaileva kielitiede.

Suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen linja antaa saman pätevyyden peruskoulun ja lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan tehtäviin kuin suomen kielen linja. Tutkimuksellisesti suuntautuneena linjana se pätevöittää myös erilaisiin yksilöllisiin tutkimus- ja kulttuuritehtäviin.

Oppiaineen abi-sivut: http://www.hum.utu.fi/oppiaineet/suomi/opiskelu/abi-sivut/index.html

 

TAIDEHISTORIA

Taidehistorian oppiaine tarjoaa näkökulmia visuaalisen kulttuurin historiaan ja nykypäivään. Taidehistorian alaan kuuluvat kuvataide, arkkitehtuuri, taideteollisuus, taiteen instituutiot, miljöökysymykset, taidekäsityö, käyttökuvan eri lajit sekä historiallisesti muuttuvat taidekäsitykset ja -teoriat.

Taidehistorian opetus ja tutkimus keskittyvät ennen kaikkea kuvan ja arkkitehtuurin historian ja nykyilmiöiden tutkimiseen. Kuvataide on siten vain osa kulttuurin kuvallisuuden tutkimista. Ajankohtaiset tutkimusmenetelmät luovat mahdollisuuksia ymmärtää sekä menneitä että nykyisiä tutkimustraditioita ja teorioita ja analysoida nykytaidetta ja -kuvastoa. Opiskelu antaa valmiuksia työskentelyyn museoissa ja muissa näyttelyinstituutioissa, kulttuurihallinnossa, rakennus- ja kaupunkisuojelussa, kriitikontyössä eri viestimissä, kustannusalalla sekä alan opetus- ja tutkimustehtävissä. Taidehistorian pyrkimyksenä on kouluttaa asiantuntijoita, jotka hallitsevat taiteen kentän eri aihealueiden tietämyksen ja systemaattiset menetelmät tulkita ja analysoida koko visuaalisen kulttuurin kenttää kuvasta miljööhön.

Oppiaineen verkkosivut: http://www.hum.utu.fi/oppiaineet/taidehistoria/

 

USKONTOTIEDE

Uskontotiede on humanistinen, yhteiskunta- ja käyttäytymistieteellinen tieteenala, joka tutkii sekä uskonnollisia perinteitä että uskontokäsitteen piiriin eri kriteerein luokitettavia ilmiöitä niin länsimaisissa kuin ei-länsimaisissakin yhteiskunnissa eri historiallisina aikoina. Uskontoa koskevaa tietoa systematisoidaan empiiristen tutkimusaineistojen avulla yksilön, yhteiskunnan ja kulttuurin tasolla.

Koulutuksen tavoitteena on ymmärtää ja selittää uskontoa ja uskonnollisuutta kulttuurisena ja yhteiskunnallisena ilmiönä tutkimalla erilaisia yksilöllisiä ja yhteisöllisiä representaatioita uskontotieteen eri tutkimusalojen sekä historiantutkimuksen, folkloristiikan, psykologian, sosiologian sekä kulttuuri- ja sosiaaliantropologian näkökulmista ja teoreettisista viitekehyksistä. Työelämässä uskontotieteilijät ovat sijoittuneet pääasiassa aineenopettajiksi kouluihin, erilaisiin kulttuurialan tehtäviin, pakolais- ja monikulttuurisuustyöhön ja tiedotusvälineiden palvelukseen sekä tutkimustyöhön.

Oppaineen abi-sivu: http://www.hum.utu.fi/oppiaineet/uskontotiede/opiskelu/abi-sivut/index.html

 

VENÄJÄN KIELI

Venäjän kieltä on mahdollista opiskella joko pää- tai sivuaineena. Se on järkevä yhdistää tutkinnossa joko toisten kielten, historia- ja kulttuuriaineiden tai yhteiskuntatieteiden kanssa. Myös kaupallisten aineiden opiskelu sivuaineena kannattaa, onhan Venäjän merkitys Suomen kauppakumppanina voimakkaassa nousussa.

Ainetta opiskelleet päätyvät hyvin monenlaisiin tehtäviin. Yleisimpiä ovat opetustehtävät ja erilaiset liike-elämän vientitehtävät. Opettajina toimitaan sekä perusasteella ja lukiossa että aikuiskoulutuksessa. Kolmas ryhmä venäjän kielen asiantuntijoita ovat erilaisissa julkisen sektorin kansainvälisissä tehtävissä toimivat. Vientitehtävissä ja julkisen sektorin kansainvälisissä tehtävissä toimivat tekevät käytännössä usein myös kääntäjän työtä.

Kaikissa edellä mainituissa tehtävissä toimivat henkilöt tekevät kieliasiantuntijan työtä. Koulutuksen keskeisenä sisältönä on siten nykyvenäjän hallinta erilaisissa viestintätilanteissa ja kulttuurikonteksteissa, kielen lainalaisuuksien ja kehityksen tuntemus sekä perehtyminen venäläiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan.

Opetusohjelma on rakennettu venäjää vieraana kielenä opiskeleville, eikä oppiaineella ole resursseja tarjota omaa linjaa kieltä äidinkielenään puhuville.

Oppiaineen abi-sivu: http://www.hum.utu.fi/oppiaineet/venaja/abeille.html

 

YLEINEN HISTORIA

Yleinen historia on maailman historiaa. Tutkimuskenttä on ajallisesti ja maantieteellisesti rajaamaton, joten opiskelija voi keskittyä häntä kiinnostaviin aikakausiin ja alueisiin. Oppiaineen erityisosaaminen painottuu uuteen ja uusimpaan aikaan, ja samalla pyrimme ymmärtämään ja selittämään usein nykyhetkeen ulottuvia ilmiöitä ja prosesseja.

Yleinen historia tutkii maailmaa. Tarkastelemme menneisyyttä lukuisista eri näkökulmista tehden näkyväksi ja ymmärrettäväksi menneisyyden moniäänisyyden ja risteävät historiat. Yleisen historian tutkimus on kansainvälistä ja ylirajaista. Erityisenä vahvuutenamme on monipuolinen Euroopan ja Pohjois-Amerikan historian tuntemus, joka auttaa ymmärtämään eurooppalaisen maailman suhdetta muihin kulttuureihin ja globalisoitumiseen. Myös suomalaisten liikkuvuus maailmassa sekä heidän roolinsa kansainvälisissä ja ylirajaisissa prosesseissa ovat yleisen historian keskeisiä tutkimusteemoja.

Historioitsija tarkastelee maailmaa avarakatseisesti mutta asennoituu kriittisesti tietoon, uskomuksiin ja arvoihin sekä niistä kertoviin lähteisiin. Hyvän yleissivistyksen hankkineille historian maistereille on työelämässä kysyntää kotimaassa ja kansainvälisesti muun muassa asiantuntijoina, opettajina ja tutkijoina sekä viestintä- ja kustannusalojen eri tehtävissä niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla.

Oppiaineen verkkosivut: http://www.hum.utu.fi/oppiaineet/yleinenhistoria/

 

YLEINEN KIRJALLISUUSTIEDE

Yleisen kirjallisuustieteen opetuksessa ja tutkimuksessa pyritään teoreettisen ja historiallisen tiedon avulla ymmärtämään ja tulkitsemaan kirjallisuuden ominaispiirteitä, merkityksiä ja yhteiskunnallisia edellytyksiä. Tarkasteltava kirjallisuuden alue käsittää maailmankirjallisuuden moninaisen kirjon, vaikka keskiössä onkin usein eurooppalainen ja pohjoisamerikkalainen kirjallisuus. Opiskelun päämääränä on saavuttaa hyvä kaunokirjallisten tekstien analyysitaito sekä vankka kirjallisuushistorian ja erilaisten teoreettisten lähestymistapojen tuntemus. Opinnot avaavat näköalaa länsimaisen kulttuurin tuntemukseen ja antavat valmiuksia aikamme kulttuuristen ilmiöiden analyyttiseen ja kriittiseen tarkasteluun.

 Yleinen kirjallisuustiede voi olla sivu- tai pääaineena esimerkiksi äidinkielen ja kirjallisuuden opettajiksi valmistuvilla. Se soveltuu pohjakoulutukseksi myös kulttuurialan moninaisiin työtehtäviin. Oppiaineesta valmistuneet sijoittuvat erilaisiin hallinto- ja projektitehtäviin, koulutussektorin palvelukseen, kulttuurialan järjestöihin sekä tutkijoiksi. Monet toimivat vapaina kirjoittajina tai kääntäjinä. Oppiaineen yhteydessä toimii myös Luovan kirjoittamisen oppiaine.

Oppiaineen verkkosivut: http://www.hum.utu.fi/oppiaineet/yleinenkirjallisuus/

 

KULTTUURITUOTANNON JA MAISEMANTUTKIMUKSEN KOULUTUSOHJELMA (PORI)

Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelman tilat sijaitsevat Porin yliopistokeskuksessa, joka on neljän yliopiston muodostama, verkostomaisesti toimiva, monitieteellinen tiedeyhteisö. Yliopistokeskuksessa toimivat Turun yliopiston lisäksi Tampereen teknillinen yliopisto, Tampereen yliopisto ja Aalto/Taideteollinen korkeakoulu. Koulutusohjelma painottaa tieteellisen koulutuksen lisäksi käytännönläheisyyttä ja tiedon soveltamista. Opiskelija saa jo koulutuksen alkuvaiheessa kontakteja työelämään tehdessään harjoitustöitä yhteistyössä eri alojen toimijoiden kanssa. Perinteisten kirjatenttien ohella tuotetaan esitteitä, näyttelyitä, videoita, www-sivuja ja ympäristöselvityksiä. Koulutusohjelman pääaineita ovat kulttuuriperinnön tutkimus, maisemantutkimus ja digitaalinen kulttuuri. Koulutusohjelmassa voi opiskella sivuaineina kulttuuri- ja elämysmatkailua, kulttuurituotannon suunnittelua sekä museologiaa. Opiskelijalla on mahdollisuus valita sivuaineita myös Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan muusta ainevalikoimasta ja Porin yliopistokeskuksen muista yksiköistä.

Kulttuuriperinnön tutkimus

Kulttuuriperinnön tutkimus on humanistinen oppiaine, joka tarkastelee sekä aineellista että henkistä kulttuuriperintöä. Kulttuuriperinnön tutkimukselle ovat tyypillisiä historia- ja etnologiatieteiden kysymyksenasettelut, näkökulmat, menetelmät ja lähestymistavat. Tieteellisen tutkimusotteen lisäksi opiskelija harjoittelee tutkimustiedon soveltamista käytännön kulttuurityössä. Kulttuuriperinnön tutkimus antaa valmiuksia toimia erilaisissa kulttuurihallinnon, kulttuurituotannon, järjestötoiminnan tai museoalan tehtävissä.

Maisemantutkimus

Maisemantutkimus tutkii rakennettua ympäristöä, luonnonmaisemaa ja kulttuurimaisemaa humanistisesta näkökulmasta. Se tarjoaa ainoana Suomessa yliopistotason tutkintokoulutusta maisemasta. Maisemantutkimus kysyy, miten ihminen kokee maiseman, kuka päättää maisemasta, millaisen sen halutaan olevan ja miten sitä käsitellään?  Maisematutkimukselle tyypillisiä ovat kenttätyöt, joissa perehdytään kiinnostaviin kohteisiin paikan päällä. Oppiaineesta valmistuneet sijoittuvat maankäytön suunnittelun, rakennusten ja kulttuuriympäristöjen suojelun sekä ympäristökasvatuksen ja matkailun piiriin.

Digitaalinen kulttuuri

Digitaalinen kulttuuri käsittelee monitieteisesti sekä kulttuurin käynnissä olevia muutoksia että uusia digitaalisen viestinnän, taiteen, viihteen ja opetuksen muotoja. Opiskelijoille tarjotaan käsitteellistä valmiutta ymmärtää digitalisoituvan kulttuurin ilmiöitä, mutta myös käytännön tietoja ja taitoja, joita toiminta digitaalisessa ympäristössä vaatii. Opiskelija valmistuu laaja-alaisen sisällöntuotannon asiantuntijatehtäviin, erikoistumisalanaan kulttuuriset ilmiöt ja toimintakenttänään kaikki alueet perinteisestä teollisuudesta uusmediaan.

Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelman (digitaalinen kulttuuri, kulttuuriperinnön tutkimus ja maisemantutkimus) yhteiskiintiö on 45 opiskelijaa, joista 30 valitaan suorittamaan humanististen tieteiden kandidaatin tutkintoa ja filosofian maisterin tutkintoa. 15 opiskelijaa valitaan suorittamaan pelkkää filosofian maisterin tutkintoa. Mikäli maisterivaiheeseen ei valita 15 opiskelijaa, voidaan toisessa kiintiössä valita yli 30 opiskelijaa, niin että kokonaiskiintiö 45 toteutuu.

Koulutusohjelman hakusivusto: http://hum.utu.fi/oppiaineet/satakunta/opiskelu/haku/

 

MAISTERIOHJELMAT

Master’s Degree Programme in Baltic Sea Reagion Studies

Monitieteinen, englanninkielinen, humanistis-yhteiskuntatieteellinen maisteriohjelma, jossa Itämerta ja sen rantavaltioita tarkastellaan alueellisesta näkökulmasta yhtenä kokonaisuutena. Aluetta lähestytään mm. kansainvälisten suhteiden, historian, ihmismaantieteen ja kulttuurintutkimuksen näkökulmilta, ja tarkastelun alla ovat niin alueen monipolvinen menneisyys, nykyisyys kuin tulevaisuudenkin haasteet. Laajemman taustan ohjelmalle tarjoavat Itämeren piirissä Kylmän sodan päättymisen ja erityisesti EU:n laajentumisen myötä tapahtunut, ja edelleen jatkuva poliittinen muutos sekä lisääntynyt ja muodoiltaan monipuolistunut kansainvälistyminen.

Globalisaation aikakaudella taloudellinen, kulttuurinen ja poliittinen vuorovaikutus on yhä monitasoisempaa ja monimuotoisempaa, mikä on luonut mahdollisuuksia aivan uudenlaiseen yhteistoimintaan niin kansainvälisellä, kansallisella, alueellisella kuin paikallisellakin tasolla. Ohjelma tekee ymmärrettäväksi tämän historiallisen muutoksen ilmenemismuotoja ja vaikutuksia Itämeren alueen piirissä.

Ohjelman verkkosivut: http://balticstudies.utu.fi/

 

Master’s Degree Programme in European Heritage, Digital Media and the Information Society

Kansainvälinen joint programme -maisteriohjelma European Heritage, Digital Media and the Information Society toteutetaan neljän eurooppalaisen yliopiston yhteistyönä. Turun yliopistosta hankkeeseen osallistuvat historian laitos sekä kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitos. Muut partnerit ovat Coimbran yliopiston historian laitos (Portugali), Kölnin yliopiston humanistinen tietojenkäsittelytiede (Saksa), Salenton yliopiston keskiajan, uuden ja uusimman ajan historian laitos (Lecce, Italia) sekä uutena partnerina Karl-Franzens-Universität’n historian laitos (Graz, Itävalta).

Maisteriohjelma tuo tietoyhteiskunnassa esille ja ymmärrettäväksi eurooppalaista kulttuuriperintöä. Kansainvälistyvässä maailmassa on jatkuva tarve osaajista, joilla on ymmärtämystä sekä yhteiskunnasta, kulttuurisista identiteeteistä että erilaisista medioista. Uuden tekniikan tuntemus on välttämätöntä, jotta humanistista näkemystä voidaan tuoda tehokkaasti esille.

Maisteriohjelma kouluttaa eurooppalaisen kulttuuriperinnön asiantuntijoita, joilla on kyky ymmärtää viestintäteknologiaa ja välittää näkemyksiään digitaalisen median välityksellä. Ohjelmassa yhdistyvät perinteinen humanistinen tietämys ja tutkimustraditio uuden teknologian tuntemukseen ja osaamiseen. Koulutus luo humanisteille edellytyksiä työllistyä useilla eri aloilla. Median ohella asiantuntijatehtävät ja kulttuuripalvelut, mutta myös akateeminen yrittäjyys ovat mahdollisia uravaihtoehtoja.

Ohjelma on kaksivuotinen ja laajuudeltaan 120 opintopistettä. Koulutus toteutetaan lähi- ja virtuaaliopetuksena ja se on suunniteltu päätoimista opiskelua varten. Jokaisella opiskelijalla on mahdollisuus suorittaa osa opinnoistaan vaihdossa jossakin partneriyliopistossa. Myös kotiyliopistossa opetus toteutetaan monipuolisesti ja yhteiset virtuaalikurssit tarjoavat mahdollisuuden kansainväliseen vuorovaikutukseen partneriyliopistojen opiskelijoiden kanssa.

Lisätietoja ohjelmasta saa maisteriohjelman www-sivuilta sekä ottamalla yhteyttä ohjelman koordinaattoriin euromachs@utu.fi.

Ohjelman verkkosivut: http://www.europeanheritage.utu.fi/

 

Nais- ja sukupuolentutkimuksen maisteriohjelma

Nais- ja sukupuolentutkimuksen maisteriohjelma on monitieteinen, kaksivuotinen ohjelma, jonka laajuus on 120 opintopistettä. Turun yliopistossa nais- ja sukupuolentutkimuksen maisteriohjelma profiloituu humanistiselle alalle ja erityisesti taiteiden tutkimukseen. Maisteriohjelmasta valmistuu kahden vuoden kokopäiväisellä opiskelulla filosofian maistereita sukupuolentutkimuksen alalta. Ohjelma sisältää perehtymistä ja syventymistä sukupuolentutkimuksen teoriaan, metodologiaan ja keskeisiin tutkimusaloihin sekä sukupuolen representaatioihin taiteiden tutkimuksen kontekstissa. Maisteriohjelma tuottaa jatko-opintokelpoisuuden.

Oppiaineen verkkosivut: http://www.hum.utu.fi/oppiaineet/naistutkimus/

 

Suomen ja sen sukukielten maisteriohjelma

Maisteriohjelman kohderyhmänä ovat ei-äidinkieliset, kandidaatintutkinnon ulkomailla tai Suomessa suorittaneet suomen kielen ja muiden suomalais-ugrilaisten kielten opiskelijat.

Maisteriohjelman tavoitteena on syventää opiskelijan suomen kielen teoreettista ja käytännön tuntemusta ja perehdyttää hänet Suomen kulttuurin osa-alueisiin kytkemällä tiedot laajempaan kielitieteelliseen ja fennougristiseen kehykseen, niin että hän voi toimia suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin asiantuntemusta vaativissa tehtävissä Suomessa tai ulkomailla.

Maisteriohjelmasta valmistuvat voivat sijoittua esimerkiksi opetus-, käännös-, kulttuuri- tai talouselämän tehtäviin riippuen heidän kandidaattiopintojensa sisällöstä tai maisteriohjelman sisällä tekemistään valinnoista.

Suomen ja sen sukukielten maisteriohjelman koulutusala on humanistiset tieteet. Maisteriohjelman tieteenala on kielitiede. Pääasiallinen opetuskieli on suomi.

Ohjelman verkkosivut: http://www.hum.utu.fi/oppiaineet/suma/

02.01.2013 14:14 Mauri Paloheimo