arkeologinen näkökulma

Lataa tästä linkistä hankkeesta ja vuoden 2010 tuloksista kertova posteri (280kb, pdf-muodossa)

Tausta ja tavoitteet

Hankkeessa selvitetään merkittävän suomalaisen etnisen ja kulttuurirajan olemusta suomalais-venäläisenä yhteistyönä ja erityisesti arkeologian tieteenalan näkökulmasta. Tutkimus tehdään kokoamalla ja tutkimalla olemassa olevaa historiallista, folkloristista ja luonnontieteellistä aineistoa sekä hankkimalla ja analysoimalla uutta arkeologista lähdeaineistoa.

Tutkimuksesta vastaa työryhmä, johon kuuluvat arkeologit FM Juha Ruohonen (Turun yliopisto), FL Ville Laakso (Turun yliopisto) ja historiatieteiden kandidaatti Stanislav Belsky (Kunstkamera-museo, Pietari).

Tutkimusalueen muodostavat nykyisen Pohjois-Karjalan läntinen osa sekä Pohjois- ja Etelä-Savon maakuntien itäosat. Alue sijaitsee 1500-luvulla syntyneen kulttuurirajan molemmin puolin: alueen länsiosa oli luterilaisten savolaisten asuttama, itäosa ortodoksikarjalaisten.

Hankkeen aikarajauksen muodostaa alkuosassa ristiretkiaika, jolloin tutkimusalue on tullut vähintäänkin läheisten keskusalueiden hyödyntämäksi, osin jo kiinteänkin asutuksen piiriin. Nuoremmassa päässä rajauksen muodostaa Käkisalmen läänin ortodoksiasutuksen ratkaiseva hupeneminen ja tutkimusalueen vahva luterilaistuminen 1600-luvun puolivälissä. Tutkittava ajanjakso muodostaa alueen historiassa eräänlaisen hämärän vaiheen: kirjoitettua lähdeaineistoa ei juurikaan ole säilynyt, eikä yleisesti tunnettua arkeologista aineistoakaan ole kuin hyvin vähän.

Tavoitteena on tarkastella olemassa olevaa ja maastotöissä kerättävää monitieteistä aineistoa uudesta näkökulmasta. Arkeologisesta aineistosta keskeisimmän osan muodostavat kalmistot, jotka kuvaavat kiinteää asutusta ja samalla hautaustapojen erojen muodossa niihin haudanneiden ihmisten uskonnollista kulttuuria ja etnisyyttä.

Hankkeessa pyritään selvittämään, minkälaisia eroja savolaisten ja karjalaisten ja samalla idän ja lännen kirkkojen edustajilla oli. Tämä toteutetaan mm. vertailemalla hautapaikkojen sijaintia suhteessa luonnon- ja kulttuuriympäristöön, tunnettuihin asuinpaikkoihin sekä kirkollisiin keskuksiin.

Savo-karjalainen kulttuurialue vaikuttaa rautakauden lopulla, erityisesti ristiretkiajalla, materiaaliselta kulttuuriltaan varsin yhtenäiseltä. Erot tutkimusalueen sisällä kasvoivat historiallisella ajalla valtapoliittisista syistä vaikuttaen etnisen ja kulttuuritaustaltaan yhtenäisen alueen jakautuimiseen savolaiseen ja karjalaiseen alueeseen. Tähänastisen tutkimuksen perusteella erot heijastuvat mm. kalmistojen sijainnissa.

Hankkeessa kerättävän aineiston avulla on mahdollista pohtia mm. sitä, miten savolainen vs. karjalainen etnisyys, läntinen ja itäinen kristillisyys ja kulttuuri manifestoituvat kalmistoissa. Samalla saadaan tietoa alueen 1000-1500-lukujen asutushistoriasta, jota ei toistaiseksi kunnolla tunneta.

Hanke tuo uutta tietoa esimerkiksi hautaustavoista, kristillistymisestä ja asutushistoriasta. Tutkimuskysymyksenä on myös, kuinka syvälle nykyisen Savon alueelle ehti ortodoksikarjalainen vaikutus ja asutus ulottua ennen savolaisekspansiota ja vuonna 1595 Täyssinän rauhanteossa vakiintunutta kulttuurirajaa.

Leimallista tällä hetkellä käytettävissä olevalle tutkimusaineistolle on se, että arkeologista materiaalia on olemassa suhteellisen vähän, koska maastotöitä ei tutkimusalueella juurikaan ole tehty. Usein kohteiden tarkka sijaintikin on tuntematon. Historialliset lähteet tunnetaan kohtuullisen hyvin, mutta niitä on erittäin niukasti etenkin 1500-luvun puoliväliä edeltävältä ajalta. Viimeisimmät alueen asutushistoriaa laajemmin käsittelevät julkaisut ovat asiasisältönsä puolesta jo iäkkäitä ja tutkimuksellisesti osin vanhentuneita (Pohjois-Karjalan historia I vuodelta 1969 ja Savon historia I vuodelta 1988). Myös paleoekologisia, asutushistoriaa selvittäviä, tutkimuksia on tutkimusalueelta tehty toistaiseksi vain vähän.

Hautapaikkoja koskevaa arkistoaineistoa on hajallaan monissa arkistoissa: mm. Museoviraston eri osastoilla, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistossa ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Nimiarkistossa. Tietoja kalmistoista sisältyy myös historiallisiin asiakirjoihin ja vanhoihin karttoihin. Näiden erilaisten tietojen kokoaminen ja analysoiminen luo pohjan maastotöille.

Hankkeen taustavoimat ovat Turun yliopiston arkeologian oppiaine ja Venäjän tiedeakatemian alainen Kunstkamera-museo. Kaikilla kolmella tutkimusryhmän jäsenellä on kokemusta vastaavista tutkimuksista niin Suomessa kuin Venäjälläkin.

Hanke saa hyötyä Suomen Kulttuurirahaston vuosina 2006-2008 rahoittaman The origin of the Karelians by archaeological and physical anthropological data -hankkeen kokemuksista. Siinä saatiin hyviä kokemuksia Turun yliopiston arkeologian oppiaineen ja Kunskamera-museon yhteistyöstä. Venäläinen osapuoli tuo hankkeeseen mm. kokemusta vastaavista kohteista ja kenttätöistä Venäjällä. Erityisesti tämä koskee ns. ortodoksikalmistoja ja esihistoriallisia kohteita.

Kenttätöihin pyritään saamaan harjoittelijoiksi arkeologian ja mahdollisesti myös antropologian alan opiskelijoita sekä Suomesta että Venäjältä. Kerättyjä aineistoja hyödynnetään eritasoisissa yliopistollisissa opinnäytetöissä. Tutkimus hyödyttää suuresti myös alueen hautapaikkojen suojelutyötä.

Käytännön toteutus

Hanke on kolmivuotinen. Ensimmäisenä vuonna tehdään arkistotutkimukset, käydään läpi vertailuaineisto (esim. historialliset lähteet), tehdään osa maastoinventoinneista, raportoidaan kenttätyöt Museovirastolle, analysoidaan kerätty tietoaines sekä valitaan tarkempien prospektointi- ja kaivaustutkimusten kohteet. Toisena vuonna tehdään valtaosa kenttätöistä, analysoidaan tutkimustuloksia ja aloitetaan tulosten julkaiseminen. Kolmantena vuonna järjestetään mahdollisia täydentäviä kenttätöitä, tehdään synteesi tutkimusten tuloksista ja julkaistaan ne sekä tieteellisillä että populaareilla foorumeilla.

Kenttätöissä käytetään vakiintuneita arkeologisia tutkimus- ja dokumentointimenetelmiä. Maastotutkimuksista laaditaan yksityiskohtaiset tieteelliset raportit Turun yliopiston arkeologian oppiaineen ja Museoviraston arkistoihin.

Tähänastinen (vuosien 2010–2011) toteutus Hankkeen ensimmäisen vuoden (2010) resursseista suuri osa käytettiin tutkimussuunnitelman mukaisesti kenttätöiden valmisteluun: laajahkoihin arkistotutkimuksiin sekä karttojen ja muiden historiallisten lähteiden hankkimiseen ja tutkimukseen. Lisäksi kenttäkauden 2010 aikana tarkastettiin maastossa ja dokumentoitiin yhteensä 18 kalmistokohdetta tutkimusalueella Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa. Vuonna 2011 kohteita tarkastettiin kaikkiaan 32. Kenttätöissä todettiin lukuisia ennestään rekisteröimättömiä historiallisen ajan hautapaikkoja. Tarkastuksissa saatiin myös tukea tutkimushypoteesille, jonka mukaan luterilaiset ja ortodoksit – savolaiset ja karjalaiset – ovat 1400–1600-luvuilla noudattaneet toisistaan selkeästi poikkeavia hautausperinteitä.

Kenttätöiden aikana hankkeesta tiedotettiin tutkimusalueen tiedotusvälineille, joissa tähänastisia tuloksia on alustavasti esitelty. Tiedeyhteisölle tuloksia on esitelty mm. marraskuussa 2010 Kansallismuseossa Helsingissä ja huhtikuussa 2011 Turussa järjestetyissä tilaisuuksissa. Paikallisesti tutkimustuloksia on esitetty mm. kotiseutupäivien esitelmien, sanomalehtikirjoitusten ja haastattelujen muodossa. Lisäksi YLE huomioi syyskuussa 2011 tutkimushankkeen sekä tv- että radio-ohjelmistossaan. Syksyllä 2010 ja 2011 on toimitettu radiohiilianalyysiin useita ajoitusnäytteitä kohteilta kerätyistä luista. Lisäksi kohteilta kerätyistä luunäytteistä on teetetty osteologiset analyysit. Kerätty aineisto on vuoden 2010 osalta analysoitu ja parhaillaan (loka–marraskuu 2011) on käynnissä kuluvana vuotena kerätyn materiaalin yksityiskohtainen analysointi ja tieteellisten arkistoraporttien kirjoitustyö. Hankkeessa kerättyä aineistoa on toistaiseksi hyödynnetty seuraavissa tieteellisissä julkaisuissa: ”Karjalan kyläkalmistot ”(artikkeli teoksessa Viipurin läänin historia III), ”Hautapaikkojen arkeologinen inventointi. Arkistotutkimuksesta kohteiden tunnistamiseen” (artikkeli julkaisussa Museoviraston rakennushistorian osaston raportteja 22), “New Archaeological Evidence of the Christianization in Karelia in the 13th–15th Centuries” (artikkeli julkaisussa Rome, Constantinople and Newly-Converted Europe: Archaeological and Historical Evidence) ja A Witch’s Coin from Tervo (artikkeli julkaisussa Times, Things & Places. 36 Essays for Jussi-Pekka Taavitsainen). Syksyllä 2011 on arkistotutkimuksissa ja maastotöissä tehtyjä havaintoja ryhdytty työstämään tieteellisiksi julkaisuiksi.

e-mail: jukaru(at)utu.fi

Juha Ruohonen, Arkeologia, Turun yliopisto

Päivitetty viimeksi 7.11.2011