Tekstiilit, maan aarteet

Arkeologia/Kulttuurien tutkimuksen laitos, FI-20014 Turun yliopisto

Kankaita maan kätköistä

Suomen myöhäisrautakautiset ja keskiaikaiset tekstiilit -projekti

Tutkimusaineisto

Suomen kansallismuseon kokoelmissa on runsaasti myöhäisrautakautisista ruumishaudoista talteen saatuja tekstiilien jäänteitä. Niistä valtaosa on kaivettu esiin 1800-luvun lopulla tai 1900-luvun alkupuolella. Osa niistä on dokumentoitu tarkasti käsin piirtäen kuten viereisen kuvan hauta Perniön Yliskylästä. Viime vuosikymmenten merkittävimpiin tekstiiliarkeologisiin tutkimuskohteisiin kuuluu Kaarinan Kirkkomäen kalmisto Turussa. Siellä kaivettiin 1000- ja 1100-luvuille ajoittuvia hautoja viimeksi vuosina 1991 ja 1992. Suurin osa Suomen keskiaikaisista arkeologisista tekstiileistä on puolestaan löytynyt vuonna 1998 Turusta Åbo Akademin tontin kaivauksissa. Vanhimmat tekstiilijäänteet ovat 1300-luvun kerrostumista ja nuorimmat ajoittuvat 1500-luvun loppuun.

Tekstiiliprojekti tutkii ja julkaisee edellä mainittuja aineistoja rakentaen kokonaiskuvaa tekstiilien valmistuksesta, tuonnista, käytöstä ja merkityksestä rautakauden ja keskiajan Suomessa. Merkittävä tutkimusteema on tekstiilien valmistuksessa tapahtunut muutos, kun siirryttiin myöhäisrautakautisesta maaseutuyhteisöstä keskiaikaiseen kaupunkikulttuuriin. Juuri turkulainen löytöaineisto tarjoaa tähän vertailuun hyvät mahdollisuudet, koska löydöt ulottuvat lähes katkeamatta 1000-luvun alusta eteenpäin.

Tutkimus

Arkeologisten tekstiilien tutkimus on tällä hetkellä keskittynyt Suomessa Turkuun. Turun yliopiston arkeologian professori Jussi-Pekka Taavitsainen ja jatko-opiskelijat Heini Kirjavainen ja Jaana Riikonen työskentelevät tiiviissä yhteistyössä Turun maakuntamuseon ja Suomen kansallismuseon konservointilaitoksen kanssa. Tutkimusaineisto konservoidaan ja säilytetään maakuntamuseossa, ja museo hyödyntää tutkimustuloksia näyttelyissään esim. teettämällä tekstiileistä rekonstruktioita. Projektin jäsen Leena Tomanterä on myös jatko-opiskelija ja toimii tutkijana kansallismuseon konservointilaitoksella Helsingissä. Hän on projektin yhdyshenkilö Museovirastossa.

Tekstiilitutkimus on perinteisesti käsitetty pukuhistorialliseksi tutkimukseksi, mutta koska "uusi" tekstiilitutkimus käsittelee löytöjä pintaa syvemmältä eli kuituanalyysin keinoin, tutkimukseen on luontevasti syntynyt työnjakoa ja toisaalta yhteistyötä esim. siten, että kuitututkimukseen erikoistunut Heini Kirjavainen tekee kuituanalyysin samoista tekstiileistä, jotka tekstiilien symboliseen merkitykseen ja gender-näkökulmaan erikoistunut Jaana Riikonen analysoi pukuhistorialliselta kannalta. Tällä menetelmällä on tutkittu esim. varsinaissuomalaisia myöhäisrautakautisia päähineitä.

Tekstiilitutkijat muodostavat pienen, mutta aktiivisen tutkijaryhmän, joka on luonut vankan yhteistyöverkon ulkomaisiin kollegoihin osallistumalla oman erikoisalan kongresseihin. Kansainvälisyyden lisäksi keskeistä nykyaikaisessa tekstiilitutkimuksessa on arkeologisen ja tekstiiliteknisen tutkimuksen yhdistäminen kuituanalyysiin ja erilaisiin luonnontieteellisiin analyysimenetelmiin. Yhteistyötä tehdään esim. kasvitieteilijöiden (makrofossiilit, kasvikuitujen tunnistus), eläintieteilijöiden (lammasrodun kehitys) ja kemistien (värianalyysit) kanssa.

Tutkimukseen kuuluu myös yhteistyö perinteisiä materiaaleja ja menetelmiä käyttävien käsityöläisten kanssa. Konkreettisen tekemisen kautta - esim. laadittaessa rekonstruktiota tietystä tekstiilistä tai sen valmistusmenetelmän selvittämisessä – voi tutkijalle paljastua hyvinkin olennaisia asioita, joita hän ei ehkä tulisi muutoin mikroskooppinsa äärellä ajatelleeksikaan.

Tutkijat

Jussi-Pekka Taavitsainen

FT, Turun yliopiston arkeologian professori ja projektin johtaja, justaa@utu.fi.

Tutkimusalueena ovat kangaspakkoihin kiinnitetyt lyijyplombit, jotka kertovat keskiaikaisesta kangaskaupasta.

Plombien eli lyijysinettien käyttö oli tekstiiliteollisuuden laadunvalvontamenetelmä, jota voi verrata esimerkiksi jalometallisten esineiden varustamiseen valvontaleimoihin. Lyijysinetit tulivat käyttöön 1200-luvulla ja niiden kukoistusaikaa oli keskiaika ja 1600-luku (kuva alhaalla).

Plombeja Åbo Akademin tontin kaivauksilta 1998. Ensimmäinen plombi tunnistamaton. Kuva Turun maakuntamuseo/Heini Kirjavainen.

Yleisin lyijysinettityyppi koostuu kahdesta kapean suikaleen yhdistämästä pyöreästä levystä, joiden halkaisija vaihtelee vajaasta sentistä viiteen. Toisen levyn keskellä on tappi ja toisessa sitä vastaava reikä. Tappi pujotettiin kankaan läpi, ja reiällinen levy taivutettiin tapillista levyä vasten niin, että kangas jäi levyjen väliin. Levyt lyötiin lopuksi yhteen leimasimella (kuva alhaalla). Maiden kaupunkien ja kiltojen vaakunoilla varustettujen plombien ohella tavataan usein lyijysinettejä, joiden kuviot, tekstit ja numerot ilmaisevat eri tavoin kankaiden laadun ja koon tai varmistavat erilaisten maksujen suoritukset, kun taas joissakin on valmistajan ja/tai omistajan nimi, tavara- tai puumerkki.

Keskiajan kaupan tutkimusta hankaloittaa Suomessa kirjallisten lähteiden olematon määrä. Säilyneiden tullitilastojen mukaan suolan jälkeen tärkein kauppatavara olivat kankaat. Koska niukat lähteet eivät anna täyteläistä kuvaa kangaskaupasta, tarvitaan esineellistä aineistoa - lyijysinettejä ja kankaan jäännöksiä. Plombit ovatkin tärkeä täydentävä lähderyhmä, koska ne saattavat kertoa sellaisista kangaslaaduista ja menekkialueista, joista kaupunkien asiakirjat vaikenevat. Lyijysinetit voivat paljastaa myös sen, mistä kirjalliset lähteet ovat kovin vaitonaisia eli minne kankaat levisivät kaupungeista ja markkinapaikoilta.

Lyijysinetin toimintamekanismi. Lähde Taavitsainen 1994.

Tämän osatutkimuksen tarkoituksena on koota, ajoittaa ja identifioida maastamme löytyneet kangaspakkojen lyijysinetit. Kaupunkien, linnojen ja maaseudun löytöjen avulla pyritään hahmottamaan kangaskaupassa tapahtuneita ajallis-alueellisia muutoksia ja eri löytöyhteyksistä mahdollisesti havaittavia erilaisia vaihto- ja jakelujärjestelmiä (kaupunkien porvareiden, linnanherran, piispan ja maaseudun välillä). Korostettakoon kuitenkin, että kokonaiskuva keskiajan kangaskaupasta voidaan saada vain tarkastelemalla sekä esineellisiä että kirjallisia lähteitä yhdessä.

Julkaisut:

2005

Roska ei valehtele: nuoret ajat ja arkeologia. Tieteessä tapahtuu 5/2005: 19-26.

1994

Helsingin Vanhankaupungin kangaspakan lyijysinetit. Narinkka 1994: 333-357.

1982

Keskiajan kangaskaupasta kirjallisten ja esineellisten lähteiden valossa. Suomen Museo 1982: 23-43.

Heini Kirjavainen

FM, arkeologian valtakunnallisen tutkijakoulun tutkija 1.1.2006 alkaen, hemaki@utu.fi.

Tutkimus keskittyy arkeologisten tekstiilien tuotannon ja käytön näkökulmiin esihistoriallisen ajan ja keskiajan maaseutumaisessa ja kaupunkimaisessa ympäristössä. Tarkoituksena on kehittää ja soveltaa eläintieteilijöiden käyttämää kuituanalyysia arkeologisten tekstiilien tutkimukseen. Tähän yhdistetään myös tekstiilien jako tyyppeihin ja eri laatuihin kankaiden ominaisuuksien pohjalta. Tekstiilien valmistuksen näkökulmaa tukee tekstiilityövälinelöytöjen analysointi, jolla pyritään luomaan kuva tekstiilien valmistuksesta ja siinä tapahtunutta muutosta ja/tai jatkumoa rautakaudelta keskiajalle siirryttäessä. Ajallisesti tutkimus kattaa arkeologiset tekstiililöydöt 100-luvulta 1600-luvun alkuun Lounais-Suomesta Hämeeseen, Kaakkois-Suomeen sekä muutamaan menetetyn Karjalan alueeseen.

Keskeisenä tutkimusteemana on lampaanvillan laadun tutkimus ja villakuidun analysointi mikroskooppisesti, koska tekstiilien kuitujakaumassa on nähtävillä villan käsittelyn vaikutus verrattuna kuitujakauman luonnolliseen koostumukseen. Tutkimuksessa korostuu villakankaiden osuus huomattavasti, koska säilyneistä arkeologisista tekstiileistä yli 90 % on villaa tai karvaa ja loput huonommin säilynyttä kasvikuitua. Kuitu, oli se sitten eläin- tai kasviperäinen, on tekstiilien valmistuksen perusosanen, joka on määrännyt käytettyjen työvälineiden valinnan ja kankaan lopullisen laadun. Kuidun ominaisuudet vaikuttavat raaka-aineen valinta- ja keruutapaan, kehräykseen, kudontaan ja kankaan viimeistelyissä käytettyihin menetelmiin. Tulkintaa auttavat ja selventävät niin säilyneet arkeologiset tekstiilityövälinelöydöt kuin myös kansatieteelliset kuvaukset työvälineistä ja niiden käytöstä. Kuitututkimuksen avulla voidaan lähestyä myös kuidun alkuperän määrittämistä, ja missä päin kankaanvalmistus on mahdollisesti tapahtunut.

Kankaissa on nähtävissä yhdenmukaisia, standardisoituja piirteitä jo kuitutyypin valinnassa, mutta myös lankojen laadussa, kankaan sidoksen valinnassa sekä loimen ja kuteen tiheydessä. Myös valmiin kankaan saamien jälkikäsittelyjen kuten värjäyksen, vanutuksen ja erilaisten pintakäsittelyjen määrä ovat vaikuttaneet kankaan laatuun ja hintaan. Näiden ominaisuuksien tutkimuksella sekä kankaiden tyypittelyllä selvitetään tekstiilien valmistusta omaan tarpeeseen ns. kotitarvevalmistusta sekä ammattimaista tekstiilituotantoa, joka erityisesti keskiajalla voimistuu. Tekstiilien valmistusprosessiin on vaikuttanut raaka-aineen lisäksi myös erialojen käsityöläiset lampaankasvattajista, villankampaajista ja -karstaajista langankehrääjiin. Langanvalmistajat eivät ole välttämättä olleet samoja kuin kankaankutojat eli kankurit, eivätkä viimeksi mainitut samoja kuin kankaan viimeistelijät eli värjärit, vanuttajat tai nukanleikkaajat. Kuvassa Åbo Akademin tontilta löydettyjä tekstiilityövälineitä.

Keskiajalla kaupankäynti laajeni hansakaupan myötä ja eurooppalaiset ammattimaisesti valmistetut tuontikankaat saapuivat markkinoille Itämeren piiriin. Arkeologisten tekstiililöytöjen sekä kangaspakkasinettien, plombien lisäksi on historiallisissa lähteissä säilynyt mainintoja pääasiassa kankaiden tuonnista, mutta myös viennistä. Kuituanalyysin ja kankaiden tyypittelyn muodostaman kehyksen avulla selvitetään siten tekstiilien alkuperää ja kangaskaupan yhteyksiä Suomen ja muiden tekstiilituotantomaiden välillä.

Julkaisut:

2006

Medieval textile implements. -Cloth production tools at the Åbo Akademi site in Turku, Finland. Archaeological Textiles Newsletter (ATN) 42/2006. Published by Ancient Textile Unit, University of Manchester, United Kingdom. Painossa.

2005

Miniä Gotlannista? – Kuituanalyysi Kirkkomäen kalmiston naisen haudasta 26 löydetyn soljen tekstiilijäänteiden alkuperän määrittämisessä. Immonen, V. & Haimila, M. (toim.) Mustaa valkoisella. Ystäväkirja arkeologian lehtori Kristiina Korkeakoski-Väisäselle. Arkeologian laitos, Turun yliopisto: 247-251.

The Fleece Types of Late Medieval Textiles and Some Raw Wool Finds from the Åbo Akademi Site. Mäntylä, S. (ed.) Rituals and Relations. Annales Academiæ Scientiarum Fennicæ. Humaniora 336: 131-146.

2003

Local Cloth Production in Medieval Turku, Finland. Ancient Textiles Conference-proceeding, Lund/Copenhagen 19.-23.3.2003. Painossa.

Keskiaikaiset tekstiilityövälinelöydöt – käsityön jälkiä Åbo Akademin tontilta. Seppänen, L. (toim.) Arkeologisia näkökulmia Turun historiaan. Archaeologia Medii Aevi Finlandiae IX: 267-280.

Medieval Archaeological Textiles found in Turku, Finland. Archaeological Textiles Newsletter (ATN) 36/2003. Published by Ancient Textile Unit, University of Manchester, United Kingdom: 12-19.

Åbo Akademin tontin keskiaikaiset tekstiilityypit. SKAS 1/2003: 4-18.

2002

Medieval Archaeological Textiles in Turku. Helmig, G., Scholkmann, B. & Untermann, M. (eds.) Medieval Europe Basel 2002. 3rd International Conference of Medieval and Later Archaeology. Preprinted papers, Volume 2: 346-351.

Yhteisjulkaisut:

2005 Kirjavainen, Heini & Riikonen, Jaana

Changing Textile Crafts in Turku, SW Finland. Arts and Crafts in Medieval Rural Environment, RURALIA VI –Conference proceeding, Dobogóko, Hungary 22.-29.9.2005. Hyväksytty julkaistavaksi.

Some Finnish archaeological textiles from the 11th to 15th century. –Change of fleece type and weaving tradition? Report from the 9th NESAT symposium, 18.-21. May 2005 in Braunwald, Switzerland. Painossa.

Tekstiilien valmistuksesta Turussa myöhäisrautakaudella ja keskiajalla. Muinaistutkija 3/2005: 30-44.

Raportit:

2005

Report on plant fibres from the late medieval Åbo Akademi and Aboa Vetus sites, Turku, Finland. Harjula, J. 2005. Sheaths, Scabbards and Grip Coverings. –The Use of Leather for Portable Personal Objects in the 14th-16th century Turku. Appendix 2. Archaeologia Medii Aevi Finlandiae X: 98-100.

2004

Report on plant fibre of the 11th century textile from the Kirkkomäki burials in Turku, Finland. Riikonen, J. 2004. Kaksi vaakaa naisen haudasta Kirkkomäestä ja muutaman muun hauta-antimen tulkintaa. ABOA 66/2002.

Leena Tomanterä

FM, Suomen kansallismuseon konservointilaitoksen tutkija, leena.tomantera@nba.fi.

Tutkimusalueena on myöhäisrautakautiset hautatekstiilit ja niihin kiinnitetyt metallilankakierukoista kootut koristeet. Tomanterä on tutkinut Maskun Humikkalan kalmiston tekstiilejä, joiden pohjalta Maskun muinaispuku rekonstruoitiin vuonna 1985 Kalevalan 150-vuotisjuhlavuoden näyttelyyn. Se perustuu vuonna 1925 Humikkalan kalmistosta kaivettuun hautaan 32, joka ajoitettiin noin vuoteen 1100, ristiretkiaikaan. Puvun valmisti Riitta Lavonius Heinolan seudun Kalevalaisista Naisista. Pukuun puetaan alimmaiseksi pellavapaita ja villainen vyötäröhame. Päällyshame on tehty neliönmallisesta kankaasta ja se kiinnitetään olkapäiltä pienillä hevosenkenkäsoljilla. Esiliina solmitaan kolmivärisillä ristikkonauhoilla, jotka on kiinnitetty kankaan yläkulmiin. Maskun puvun näyttävin ja käsityötaidollisesti vaativin vaatekappale onn sininen viitta, joka kullanvärisine spiraalikoristeineen tuo mieleen Jumalanäidin kuvat. Pukuun kuuluu myös pronssirenkain reunustettu päähine ja varrelliset nahkajalkineet (ks. viereinen kuva).

Leena Tomanterä on tutkinut Maskun Humikkalan kalmiston tekstiilien ohella erityisesti Hämeen rautakautisia tekstiililöytöjä. Verrattuna Varsinais-Suomen, Ala-Satakunnan, Mikkelin ja Laatokan-Karjalan suurten ruumiskalmistojen tekstiiliaineistoihin ovat Hämeen löydöt määrältään niukkoja, mutta ne kertovat kytköksistä länteen ja itään, ja jotka ilmenevät tekstiileissä hyvinkin omaperäisinä ratkaisuina. "Hämäläiselle viitalle" ominaiseen koristeluun kuuluu kankaan hulpioreunaan kiinni ommeltu lautanauha ja siihen pujotetut pronssirenkaat. Kolmivartinen toimikas on varsin harvinaista Suomen myöhäisrautakautisissa tekstiileissä, mutta Tampereen Vilusenharjun kalmistosta sitä tunnetaan peräti kolmesta haudasta.

Julkaisut:

2003

Muinais-Hämeen tekstiilit. Luoma, H. (toim.), Sinihameet kultavyöt. Suomalaisia muinaispukuja. Tampere: 36-47.

1996

Kudottu kukkaro vuodelta 1573. Museoviesti 1/1996: 25-27.

1987

Nadelhandschuhe aus der jüngeren Eisenzeit in Finnland (Appendix). Fennoscandia archaeologica IV: 117-120.

1985

Maskun puku. Käsityölehti 2/1985: 24-25.

1984

Pukurekonstruktio Maskun Humikkalan haudasta 32. ”Ken kantaa Kalevalaa”. Kalevala 1835-1985. Näyttelyjulkaisu. Helsinki: 37-47.

Braid, Weave and ”Foxtail”. Iskos 4: 70-76.

1982

Tekstiilit. Jalkineet. Lehtosalo-Hilander, P.-L. & Sarkki, S. & Tomanterä, L. Euran puku ja sen edeltäjät. Eura: 43-48.

1981

Tekstiililöytö – muinaispuku. Studia minora. Helsingin yliopiston arkeologian laitos. Moniste n:o 29: 157-165.

1978

Euran puvun tekstiiliaineisto. Vakkanen 3: 49-60, 63-64.

Kaksi Köyliön miekkahautaa. Vanhankartanon C-kalmiston haudat XVI ja XVII. Helsingin yliopiston arkeologian laitos. Moniste n:o 16.

Tampereen Vilusenharjun tekstiililöydöt. Nallinmaa-Luoto, T. Tampere-Vilusenharju. Nuoremman rautakauden kalmisto Pirkanmaalla. Karhunhammas 3. Liite 2: 13-28.

Jaana Riikonen

FK, jatko-opiskelija ja freelance-tutkija (Koneen Säätiön 3. vuoden tutkijastipendi), jaana.riikonen@kaioksanen.fi.

Tutkimusalueena erityisesti Kaarinan Kirkkomäen kalmiston tekstiililöydöt ja muinaisen vaateparren symbolinen merkitys. Vuosien 1991 ja 1992 kaivauksissa Kirkkomäestä löytyi useita naisten hautoja, joissa säilyneiden tekstiilijäänteiden perusteella on saatu uutta tietoa myöhäisrautakautisesta naisen asusta ja pystytty tulkitsemaan uudelleen varhaisempia löytöjä. Kirkkomäen eräästä haudasta löytyi esim. säärisiteet, joista ei aikaisemmin ole säilynyt yhtä selviä jäänteitä, ja tietyn tyyppiset viitan kulmakoristeet, jotka on ennen tulkittu päähineen osiksi.

Miesten haudoissa on yleensä säilynyt vähemmän ja huonokuntoisempaa tekstiiliä kuin naisten haudoissa. Tämä johtuu siitä, että orgaaninen aines säilyy vain kuparipitoisen metallin yhteydessä, ja naisten haudoissa pronssisia koruja ja spiraalikoristeita on enemmän (ks. viereinen kuva). Joistakin Kirkkomäen miesten haudoista on kuitenkin mielenkiintoisia yksittäisiä tekstiilifragmentteja, jotka kertovat miehen vaatetuksesta, ja vaikka ne eivät riitäkään kokonaisen asun rekonstruoimiseen.

Kaarinan muinaispuvun rekonstruktio perustuu Kirkkomäestä vuonna 1950 löydettyyn hautaan, joka ajoittuu aivan viikinkiajan lopulle, 1000-luvun ensi vuosikymmeniin. Hauta oli kuulunut nuorelle tummatukkaiselle naiselle. Hänet oli haudattu loppukesästä sadonkorjuuaikaan siitä päätellen, että hän oli saanut rinnoilleen vastaleikattua ohraa. Kun haudan tekstiilijäänteet – jotka kaikki ovat villaa – oli tutkittu opinnäytetyönä, Heinolan seudun Kalevalaiset Naiset valmistivat puvun ensimmäiset kappaleet vuonna 1991. Alimmaiseksi puetaan alusmekko, sen päälle kahdesta erillisestä kappaleesta koostuva ja kupurasoljilla olkapäiltä kiinnitettävä päällyshame. Toiseen olkasolkeen kiinnitetään myös kapea takakaitale. Pronssispiraalien kehystämä esiliina kiinnitetään irrallisella vyönauhalla, joka on punaruskea lautanauha. Samaan nauhaan ripustetaan poikittain leveä veitsentuppi, jonka etupuoli on päällystetty kuvioidulla pronssipellillä. Huopamainen viitta kannetaan hartioilla ja päähän puetaan kartiomainen päähine, joka on reunustettu pronssirenkain.

Turun maakuntamuseon arkeologisessa kokeiluverstaassa valmistettiin 1990-luvun kuluessa Kaarinan puku työmenetelmin ja -välinein, jotka olivat mahdollisimman lähellä rautakautista tekstiilienvalmistusta. Pukua varten esim. kehrättiin lankaa värttinällä 30 km ja viljeltiin värjäystä varten värimorsinkokasvia. Sekä arkeologit että käsityöläiset saivat runsaasti arvokasta tietoa ja kokemusta muinaisista työtavoista – ja huomasivat, kuinka paljon on kadonnut tietotaitoa, joka nyt pitää uudelleen kokeilujen, erehdysten ja tutkimuksen kautta löytää uudelleen.

Julkaisut:

2005

Kirkkomäen gotlantilainen miniä. Haimila, M. & Immonen, V. (toim.), Mustaa valkoisella. Ystäväkirja arkeologian lehtori Kristiina Korkeakoski-Väisäselle. Turun yliopisto, arkeologia: 223-246.

Iron Age aprons from Southwest Finland. And other cloths and pendants worn on the waist. Mäntylä, S. (ed.), Rituals and relations. Studies on society and material culture of the Baltic Finns. Annales Academiæ Scientiarum Fennicæ. Humaniora 336: 31-72.

2004

Hedelmällisyys- ja suojelumagiaa muinaissuomalaisessa naisenasussa. Arkeologia NYT! 4/2004: 5-7.

2003

Arkeologiset tekstiililöydöt – tutkimusta ja tulkintaa. Luoma, H. (toim.), Sinihameet kultavyöt. Suomalaisia muinaispukuja. Tampere: 6-35; 46-47.

Kalmistotutkimusta Koroisten kupeessa. Koroinen eläväksi. Koroinen –seminaari 7.-8.4.2001. Turun maakuntamuseo, Raportteja 19: 15-24.

A Message of Dress from Finland Proper – A Viking Age Grave and a Costume Reconstruction. Studies in Honour of Jüri Selirand. Muinasaja Teadus 13: 229-249.

Yhteisjulkaisut:

2005 Kirjavainen, Heini & Riikonen, Jaana

Some Finnish Archaeological Twill Weaves from the 11th to 15th century. -Change of fleece type and weaving tradition? Report from the 9th NESAT symposium, 18.-21. May 2005 in Braunwald, Switzerland. Painossa.

Changing Textile Crafts in Turku, SW Finland. Arts and Crafts in Medieval Rural Environment, RURALIA VI –Conference proceeding, Dobogóko, Hungary 22.-29.9.2005. Hyväksytty julkaistavaksi.

Tekstiilien valmistuksesta Turussa myöhäisrautakaudella ja keskiajalla. Muinaistutkija 3/2005: 30-44.

Kirjallisuutta

Appelgren-Kivalo, Hjalmar 1907: Suomalaisia pukuja myöhemmältä rautakaudelta - Finnische Trachten aus der jüngeren Eisenzeit. Helsinki.

Bender Jørgensen, Lise 1992: North European Textiles until AD 1000. Aarhus.

Geijer, Agnes 1994: Ur textilkonstens historia. Ljublana.

Crowfoot, Elisabeth, Pritchard, Frances & Staniland, Kay 1992: Textiles and Clothing c. 1150-c. 1450. Medieval Finds from Excavations in London N: 4. Museum of London.

Egan, Geoff 1994: Lead Cloth Seals and Related Items in the British Museum. Occasional Paper 93. British Museum.

Grotenfelt, Kustavi 1887: Suomen kaupasta ja kaupungeista ensimmäisten Vaasa-kuninkaitten aikoina. Helsinki.

Kallioinen, Mika 2000: Kauppias, kaupunki, kruunu. Turun porvariyhteisö ja talouden organisaatio varhaiskeskiajalta 1570-luvulle. SKS. Helsinki.

Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa 1984: Ancient Finnish Costumes. Vammala.

Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa 2001: Euran puku ja muut muinaisvaatteet. Vammala.

Sivun ylläpitäjä: Henrik Asplund. Sivun tekijä: Heini Kirjavainen.